Matkan huippukohta: syvemmällä kuin koskaan - Kuollutmeri: Masada ja Kalia

---

Vuorossa oli opastettu päivämatka ( https://www.beinharimtours.com/masada-dead-sea-1day-tour/ ) ja meno noutopaikalle klo 7.15. Heräsin jo klo 3, nousin aamupalalle klo 5.30 ja olin noutopaikalla klo 7. Pikkubussi tulikin sinne jo pian. Matkailijat koottiin pikkubusseilla hotelleilta, vietiin lähtöpaikalle, josta heidät jaettiin varsinaisiin päiväbusseihin, jotka menivät eri kohteisiin. Hyvä systeemi. Pikkubussiin tuli istumaan espanjalainen Javier. Hänkin oli menossa samalle päiväretkelle kuin minä, ja istuttiin sitten vierekkäin bussissa. Puhuimme pääosin englantia: hän oli asunut kaksi vuotta Australiassa.

Jerusalemia ennen pysähdyttiin tauolle kahvilaan, jonka pihassa oli Elvis-patsas. Jerusalemista ei poimittu ketään kyytiin. Reitti kulki Länsirannan läpi. Pääsimme ongelmitta tarkastuspisteiden ohi. Muuria näkyi paikoin. Jerusalemin jälkeen korkeus putosi 1,2 km noin 40 kilometrin matkalla. Pudotus tuntuikin jyrkimmissä mäissä vähän korvissa. Ajoimme sitten suoraan Masadan linnoitukselle.

Kesti hetken saada liput köysirataan. En ymmärrä mitä ongelmaa siinä saattoi olla, kun matkatoimisto tekee matkan sinne joka päivä. Päästiin sitten köysiradalla 400 metrin korkeiselle mäelle. Oppaan perässä kierrettin linnoitus. Sieltä oli komeat näkymät Kuolleellemerelle. Kierroksen jälkeen, kun oli palattu alas köysiradalla, oli ohjelmassa liki tunnin ruokatauko ja mahdollisuus ostaa matkamuistoja.

Matka jatkui klo 14.30. Reilun tunnin päästä olimme Kalian rannalla Kuolleenmeren rannalla ( https://www.deadsea.com/explore/dead-sea-beaches/northern-beaches/kalia-beach/ ). Oli aikaa puolitoista tuntia. Ohjeet olivat selkeät: älä juo vettä kun se on myrkyllistä, älä päästä vettä silmiin - jos näin käy, pyydä joku taluttamaan sinut suihkuun, jossa pääset huuhtomaan silmäsi ja saat näkösi takaisin. Pysy vedessä selälläsi, rentouta niskasi.

Meidän bussista tuli rannalle samaan kohtaan viiden hengen porukka: minä, Javier, norjalainen mies ja amerikkalainen pariskunta. Otettiin kaksi muovituolia ja laitettiin tavarat siihen, ja otimme sitten välillä toisistamme kuvia. Eli laskeuduin hyvin varovasti veteen, ja kun pääsi niin syvälle että vesi ylsi polviin, saattoi laskeutua selälleen ja vedessä kyllä kellui ongelmitta. Itseään saattoi ohjata käsillä, joko pohjasta tai kauhoen. Pelkäsin lähinnä sitä että törmäisin johonkin toiseen. Kävin vedessä pariin otteeseen, mutta en viihtynyt siellä pitkään. Kellumisen jälkeen oli vuorossa jonotus suihkuun ja suolaveden huuhtominen pois. Rannalla oli myös pukukopit, jossa saattoi vaihtaa vaatteet, ja vielä kerkesi oluelle maailman matalimpaan baariin (The lowest bar in the world).

Kun lähdettiin takaisin klo 17, tuli nopeasti jo pimeää. Emme pysähtyneet paluumatkalla, ja palasimme hiukan pohjoisempaa reittiä takaisin. Bussi jätti minut kohtalaisen lähelle majapaikkaani. Jätin parvekkeelle kuivumaan pyyhkeen ja uikkarit, ja keräsin edellisiltana levittämäni kuivuneet pyykit. Suihkun jälkeen kävin vielä lähiterassilla oluella. Nukkumaan menin klo 21.30.

---