Advertisement
Kiersimme Snaefelnesin myötäpäivään. Ensimmäinen pysähdys oli kuvausta varten näköalapaikalla, jossa ei tuullut ja tarkeni. Sitten käytiin katsomassa rantaa ja kiviä. Jorma käveli parin kilometrin matkan majakalle, minä menin sinne autolla. Paikalle oli vanhempi pariskunta. Mies oli kuulemma kotoisin sieltä, mutta nykyään majakalla oli vain kesäasuntoja. Kohta paikalle tuli enemmänkin autoja. Rannalla oli irtonaisia sinisiä kiviä.
Seuraavalla paikalla oli kuuluisat kivet ja haaksirikkoutunut laiva. Kivillä testattiin aikoinaan miesten voimia: kuka jaksoi nostaa kuinka painavia kiviä. Itse en kokeillut nostaa niitä, kun en halunnut riskeerata selkääni. Muutaman kilometrin päästä poikkesimme taas tieltä. Kiipesimme kraaterille.
Pohjoisrannikon pikkupaikoissa olikin vaikea löytää ruokapaikkaa. Olafsvik oli noin 1000 asukkaan taajama. Huoltoasema oli mennyt kiinni. Viereisellä huoltoasemalla sai kahvia takahuoneessa ilmaiseksi - annoin toki siitä vähän rahaa. Ajettiin Stykkisholmuriin, josta lähti lautta kohti länsivuonoja. Siellä ravintolat olivat kiinni - kuulin kun poikkesin museossa. Kävimme rannalla mäellä katselemassa maisemia ja kuvaamassa. Kävimme sitten vain kaupassa, ja ajoimme yöksi valtatien 54 varrella olevaan paikkaan, jossa olimme eilen poikenneet kahvilla. Mittariin tuli 180 km. En halunnut jatkaa sen pidemmälle, koska olin nukkunut vain 3 tuntia - seuraavaan paikkaan olisi ollut matkaa yli 70 kilometriä. Huomasimme pyytää että lattialämmitystä säädettäisiin pienemmälle. Nytkin huoneen lämpötila oli 25 astetta. Sen huomaa kun
kuuma vesi on täällä liki ilmaista.
Advertisement
Tot: 0.102s; Tpl: 0.016s; cc: 13; qc: 29; dbt: 0.0539s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
