Ruokasössijät Lyonissa

---

12.7. Perjantaina aamupalan ja pakkaamisen jälkeen hyvästeltiin isäntäväki Jocelyn ja Salva Beaunessa vähän haikein mielin. Lilian tykkäsi kovasti peuhata puutarhassa ja sai paljon huomiota, oli kiva puhua ranskaa huippumukavan isäntäpariskunnan kanssa, kaikki oli tosi kaunista ja siistiä, ruoka hyvää ja huoneessa oli ilmastointi... Lähdettiin ajamaan motaria suuntana Lyon. Pikkuisen alkoi kuitenkin houkuttaa nähdä myös Beaujolais’n viinialueen kyliä, joten poikettiin tieltä noin tuntia ennen Lyonia. Oli taas tosi huonosti kartalla minkään suhteen, joten syötettiin navigaattoriin vain Beaujolais ja sieltä tuli jonkinniminen kylä, johon sitten suunnattiin tarkoituksena löytää ruokapaikka ja juoda lasillinen. Maisemat eivät todellakaan olleet mitään Bourgogneen verrattuna eikä kyseisestä kylästä todellakaan löytynyt mitään ravintolaan viittaavaakaan. Suunnattiin takaisin moottoritielle päin ja pysähdyttiin sen kupeeseen Charcuterie Bobosse-nimiseen ravintolaan, joka näytti siltä, että sieltä saisi tuhtia paikallista ruokaa. Ulkoasu osui aivan oikeaan! Lisäksi ruoka oli oikein onnistunutta ja palvelu tosi hyvää. Oikein loistava pysähdys siis.



Lyonissa odotti basic mutta mukava hotellihuone, jonka ehdottomaksi huippuominaisuudeksi osoittautui suihkun ja sängyn välinen lasiseinä, jonka sai nappia painamalla kirkkaasta himmeäksi. Siitä riitti hauskuutta! Toinen bonus oli telkkari, josta Lilian tapitti aamuisin lastenohjelmia. Ai niin, sekin hieno juttu tapahtui, että viereisestä Carrefourista löytyi Weetabixeja. Lilian tykästyi niihin kovin ja nyt maistuu taas aamu- ja iltapala. Koomailun jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin veneellä (!). 50 metrin päästä hotellista lähti tunnin välein 1,5 euron vene keskustaan pitkin Saône-jokea kahdelle eri pysäkille ja takaisin. Osoittautui tosi käteväksi ja lisäksi vielä hauskaksi tavaksi aloittaa päivä ja käytettiinkin sitä joka aamu. Liliankin oli ihan innoissaan, seurasi maisemia ja viihdytti kanssamatkustajia. Veneen ruskettunut, aivan klassinen lemmenlaivakapteeni ja rahastaja, nuori nainen, olivat tosi innostuneita työstään (no, olihan se aika rentoa), jaksoivat joka aamu vitsailla ja hymyillä. Viimeisenä päivänä kysyivät, nähdäänkö taas huomenna, mutta jouduttiin tuottamaan pettymys.



Jäätiin veneestä ekalla pysäkillä pois ja käveltiin kävelysiltaa pitkin toiselle puolelle. Syötettiin Lilian ja otettiin käsityönä tehdyt retrolimut hauskassa pikkukahvilassa, jonka seinät olivat pullollaan vanhan, ehkä 1960-luvun kaupan tavaroita. Pujoteltiin vanhan kaupungin kujilla seuraavalle kävelysillalle, siitä yli ja Bellecourin aukiolle, joka muuten on Ranskan kolmanneksi suurin. Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli tosi positiivinen: iso ja aika rähjäinenkin, mutta rennon ja yllättäen tosi välimerellisen oloinen kaupunki. Varsinkin Saône-jokea reunustavat talot olivat kuluneen punaisia, keltaisia, oransseja. Aukiolta käveltiin tramille ja sillä hotellille. Lilian pääsi suihkuun ja Jaakko toi meille iltapalaksi vähän juustoja.



13.7.Lauantaiaamuna jäätiin veneestä kauemmaisella pysäkillä ja käveltiin taas vanhan kaupungin kiemurtelevia kujia. Mielenkiintoista ja hauskan näköistä, kun niillä näki jäänteitä monelta eri aikakaudelta Rooman valtakunnan ajalta, keskiajalta, renessanssista ja 1900-luvun vaihteesta. Hotelli puolestaan oli aivan viime vuosina rakennetulla - ja edelleen rakennettavalla - alueella, joka on ennen ollut varastokonttialuetta, niin että aika monta kerrostumaa kaupungista nähtiin. Seuraavaksi päätettiin etsiä kuuluisia lyonilaisia esittävä seinämaalaus ja siinä käveltiinkin sitten joen toista rantaa veneen pysäkille asti. Jos olis taas tehty yhtään taustatyötä, niin oltais tietysti käyty katsomassa se suoraan veneestä jäätyä... No, rannassa oli markkinat, joten siinähän se meni juustoja jne ihaillessa. Katselin vierestä kun yksi tyylikäs rouva pölli ison kourallisen kirsikoita. Sanoinkin myyjälle, mutta totesi että näitä valitettavasti on.



Jatkettiin seinämaalaukselta matkaa kohti oopperaa ja etsittiina lounaspaikaksi bouchonia eli Lyonin vastinetta brasserielle. Oli tolkuttoman kuuma päivä, yli 35c eli alkoi kuumuus väsyttää aika nopeasti kun käveltiin ristiin rastiin kaupungilla. Hienoja rakennuksia ja suihkulähteitä vilisi silmissä, mutta ei oikein kunnolla pystynyt ihailemaan niitä. Edes mitään paikallisen ruuan ravintolaa ei löytynyt, joten hypättiin metrolla Bellecourin aukiolle, josta piti löytyä Michelin-oppaassa kehuttu paikka. No eipä sitä löytynyt, joten lopulta mentiin yhdelle sivukadulle patisserien yläkertaan syömään. Tuli aika pienet salaatit sekä lasi paikallista Rhonen alueen syrahia.



Lounaan jälkeen jatkettiin kävelyä kaupungin uudelle puolelle. Kun päästiin sillan yli, huomattiin, että tiet olivat suljettuina ja kadut täynnä ihmisiä. Kysyttäessä kuultiin, että joku Tour de Franceen liittyvä kulkue oli tulossa 10 min päästä ohi. Kulkue tarkoitti ympäriajon sponsoreita. Katseltiin niiden sekopäisiä viritelmiä ja karnevaalitunnelmaa. Mä jatkoin vielä hetken fiilistelyä kun Suvikki meni Lilianin kanssa naapuripuistoon hengailemaan. Kuulin ohiajavasta autosta, että pyöräilijöiden kärki saapuu 45min päästä eli ei sitten jaksettu siihen paahteeseen jäädä odottamaan. Olen vuonna 2001 nähnyt jo kertaalleen Tour de Francen fillarointia eli ei senkään vuoksi jaksanut jäädä venailemaan.



Käveltiin kohti itää aivan hiljaisen toimistokaupunginosan läpi. Siellä oli muutama huikean näköinen bouchon, mutta ne olivat auki vain ma-pe. Alettiin olla taas nälkäisiä ja kuumuudesta tuskaisia, joten joku ravintola piti taas löytää. Sitten tuli ehkä suurin moka mitä Lyonissa voi tehdä: Seistiin Les Halles de Paul Bocusen edessä, katseltiin sitä toiselta puolen katua ja todettiin, että onpa ruma rakennelma, puoliksi maan alla ja kiinnikin näyttää olevan, kun minkäänlaista liikettä ei näy. Ei siis vaivauduttu edes kadun toiselle puolelle tarkistamaan tilannetta. No sunnuntai-iltana, kun luettiin jotain Lyon-sivustoja (niinpä, lähtöä edeltävänä iltana niitä sitten luettiin) kävi ilmi, että kyseessä tosiaan oli kauppahalli, joka olis ollut auki lauantana klo 22.30 asti. Voi olla, että Euroopan ehkä kuuluisimman kokin nimeä kantavasta, ranskalaisen ruuan mekkana tunnetun kaupungin kauppahallista olis saanut jotain murua rinnan alle siihen nälkähätään... No, vastaavasti käveltiin sitten vielä noin 500m ostoskeskukselle, jonka edestä yritettiin ottaa ratikka hotellille, mutta linja oli suljettu Tour de Francen takia iltaan asti. Ostarilta ei löytynyt mitään kelvollista paikkaa, joten päädyttiin lopulta syöttämään Lilian lastenhoitohuoneen edessä käytävällä. Itse vedettiin ”välisafkana” ylimakeat crepit nutellan kanssa.



Ratikka ei kulkenut vieläkään, joten alettiin selvittää vaihtoehtoisia reittejä. Niitä ei oikein ollut. Mentiin täpötäydellä ratikalla pari pysäkkiä, sitten käveltiin reilu 2km, josta suuri osa jouduttiin kantamaan Liliania sylissä, koska meinasi nukahtaa kärryihin. Sitten metroon ja taas ratikkaan. Oltiin melkoisen romuna, kun oli jo päivällä kävelty ihan älyttömästi ja nestehukka vaivasi. Lopputulos: ostettiin iltasafka meidän hotellin viereisestä ostarista meksikolaisesta pikaruokapaikasta take awayna. Siis aivan mahdollisimman huono lopputulos ruoan suhteen ja hävettää vieläkin. Ei kai siinä muuten mitään, mutta kun koko Lyon-reissun tarkoituksena oli syödä koko kaupunki ja siihen mennessä oli onnistuttu siinä todella huonosti. Aivan ala-arvoisesti itse asiassa. Illalla etsittiinkin sitten sunnuntaiksi boucherie, joka oli vanhassa kaupungissa turrekulmilla, mutta kehuttu aidosta lyonilaisesta safkasta ja hyvästä laadusta.



14.7. Sunnuntaina eli Ranskan kansallispäivänä vedettiin taas paatilla päätepysäkille ja hengailtiin vanhassa kaupungissa kunnes Aux trois maries avautui. Vihdoin siis saatiin sitä ruokaa mitä täältä tultiin hakemaan. Mun alkuruokana oli tête de veau eli naudan päätä ja Suvikilla aivan yksi parhaimmista safkoista ikinä, Tarte tatin au boudin noir. Ihan pimeän hyvä annos eli perinteinen omenatorttu verimakkaralla. Ei kuulosta hyvältä, mutta possun ja omenan liitto on vain tosi toimiva. Pääruokana mulla Bressen kanaa (hiukan kuivahtanut) ja Suvikilla pitkään kypsytettyä lammasta, joka oli myös vähän kuiva. Ihan ok, mutta pikkuisen pettymys silti. Juustot olivat kanssa ihan ok ja onnistuneet jälkkärit Tarte de praline ja fondant au chocolat. Lilian keikkui taas lastenistuimessaan kuin väkkärä ja erityisesti naapuriravintolan terassilla istunut pikkutyttö herätti mielenkiintoa. Pikkutyttö tuli pariin kertaan myös moikkaamaan Liliania ja lainasi tälle nukkeaankin.



Jatkettiin funiculairella Fourviéren kukkulalle katsomaan Neitsyt Marialle omistettua kirkkoa (aika makea, kaksi kappelia päällekkäin!) sekä Rooman valtakunnan aikaista areenaa ja amfiteatteria. Erityisesti amfiteatterit olisi voinut jättää siinä paahteessa ja rappusten määrän suhteen väliin. Kyllä vaunut ihan kivasti hidastaa menoa tuollaisissa paikoissa. Jatkettiin vielä takaisin keskustaan, pikniköitiin vähän puistossa ja syötettiin Lilian kahvilan terdellä ennen kuin lähdettiin taas illaksi hotellille. Ikäväkyllä kaikki kansallispäivän ohjelma alkoi vasta yhdeksän aikaan illalla, jolloin olis ollut jotain tanssimeininkiä Saônen rannoilla. Varsinaiset juhlallisuudet paraateineen olivat olleet jo yllättäen lauantaina. No, me nähtiin sentään hotellin ikkunasta Fourvièren kukkulalta ammuttu ilotulitus, joka kestikin sitten melkein puoli tuntia, eivätkä saaneet siihen edes tricoloria aikaiseksi. Muutenkin vaikutti melko suunnittelemattomalta ja päiviteltiin lähinnä sitä, miten monelle virkamiehelle siitäkin jouduttiin maksamaan yö-, pyhä- ja vaarallisen työn lisät. ”Illallinen” nautittiin taas hotellihuoneessa. Lilian menee juuri silloin nukkumaan kun meillä olisi illallisaika. Eli raflat ovat silloin no-go ja joudutaan aina jotain soveltamaan. Nyt oli sunnuntaina vielä kaikki kaupat kiinni eli jouduttiin ihan tosissaan hakemaan se iltasafka mäkkäristä. Siis ei helv... ei käydä muutenkaan missään mäkkäreillä ja nyt tosiaan Lyonissa tuli koitettua. Otettiin omaksi mielenrauhaksi edes jotkut special lyon-purilaiset dijon –sinapilla. Pahaahan se oli, mutta lähti nälkä.



15.7. Maanantaina tsekattiin ulos ja haettiin Carrefourista aamupala (syötiin autossa parkkihallissa ennen lähtöä) ja lähdettiin ajamaan kohti Tarasconia. Vedettiin koko pätkä moottoritietä kun oli kuitenkin melkein 3h ajoa. Pikkuteitä pitkin olisi tullut helposti toinen mokoma päälle. Olin ihan puhki ja torkahdin hetkeksi autossa, kun Suvikki meni huoltikselle syöttämään Lilianin. Paikka (ja tiet) olivat ihan täynnä hollantilaisia ja saksalaisia asuntoautoja. Reitti meni läpi keskisen ranskan vuoristoalueen eli näkymät olivat hienoja jopa moottoritieltä katsottuna. Vähän väliä vastaan tuli keltaisena säihkyviä auringonkukkapeltoja tai liiloja laventelipeltoja. Aivan upean näköistä!



Haettiin kämpän avaimet kaupungin ulkopuolelta joltain unkarilaiselta tyypiltä ja ajettiin perille. Auto pitää jättää täällä kaupungin muurien ulkopuolelle, joten oli aika raahaaminen tavaraa ensin pieniä kujia pitkin ja lopulta talon neljänteen kerrokseen kierreportaita pitkin. Lisäksi käytiin vielä kaupassa hakemassa sapuskaa illaksi sekä vettä, coke lightia ja pari ploa viiniä eli siinäkin oli taas aika läjä rahdattavaa.

Kämpässä oli ihan huikean kuuma. Oltiin ostettu pieni tuuletin, joka ei ihan liikaa auttanut. Lilian heräili illalla tuskakuumuuteen ja erityisesti silloin oli tukalaa kun kummitäti Kaisa tuli parin kaverinsa kanssa kylään ja Lilian sai melko hysteerisen kohtauksen. Kaisa & co. ovat ajamassa etelästä pohjoiseen autolla.Tulivat aika myöhään ja syötiin sitten porukalla meidän terdellä runsaat salaatit, hyvää viiniä ja jälkkäriksi vohvelit Speculoos-tahnalla ja jätskillä. Saatiin Kaisalta puurohiutaleita, joiden menekistä ei ole enää niin suurta varmuutta, kun Lilian on päässyt Weetabixin makuun. Lopulta seurue lähti vähän ennen klo 24 jatkamaan matkaansa noin tunnin päässä olevaan majapaikkaansa. Oli kiva ilta istuskella.

Yöksi vielä viriteltiin lakanoita terassin oveen jne, jotta saataisiin aamuaurinko pysymään piilossa meidän kämpiltä ja voitaisiin pitää samalla läpivetoa asunnossa.



16.7.Tiistaina kierreltiin koko pv Tarasconia ja Beaucairea. Tarasconissa on viikottain ihan levottoman kokoiset markkinat eikä todellakaan tajuta miten kaikkien satojen kojujen on kannattavaa tulla tähän pieneen kaupunkiin. Mut ostettiin kyytiin hyviä juustoja, hedelmiä, härkää, vihanneksia jne. Oli tosi kiva fiilis kaupungissa. Piti mennä sapuskalle Le Theatren raflaan, mutta se oli valitettavasti kiinni (ilman mitään selityksiä ovessa). Onneksi Place du Mairielta löytyi tosi kiva Bistro des Anges, jossa oli loistava plat du jour, lammasta. Lounaan jälkeen lähdettiin autolla parin kilometrin päähän joen toiselle puolellle Beaucaireen, joka on selkeästi ”tyylikkäämpi” paikka. Kanaalin varsi täynnä kivoja terdejä, keskiaikainen vanha kaupunki ja linna (vastapäätä Tarasconin linnaa). Oltiin löydetty Beaucairesta pesula ja käytiin siellä pesemässä pyykit ja niitä odotellessa tutkittiin vähän kaupunkia. Pyykkien valmistuttua lähdettiin muutaman kilometrin päässä olevaan Carrefouriin ostamaan aurinkovarjoa parvekkeelle. Täällä on ennen ollut sellainen, mutta tuuli vei sen pari vuotta sitten... Ostettiin myös Lilianille puhallettava miniallas, jotta pääsee peuhaamaan ja kylpyyn.



Paluumatkalla mentiin linnan viereiselle piknikpaikalle, jossa Lilian pääsi taas vähän mylläämään. Suurinta intoa on joka paikassa herättänyt apilan kukat. Kun sellaisen löytää, niin siitä ei sitten päästetä irti seuraavaan pariin tuntiin vaan pidetään vartta nyrkissä ja esitellään kaikille heiluttaen. Lyonissa kylläkin suureen ääneen kauhistunut amerikkalaisnainen tuli nyhtämään sen pois hölmistyneen Lilianin kädestä. (Suvikki näytteli kauhistunutta ja otti apilan antaakseen sen takaisin kun amerikkalainen oli hävinnyt näköpiiristä...) Puiston piti turreofficen mukaan olla tosi kiva, mutta oikeasti se oli jonkun trailerparkin vieressä enkä itse kyllä kehtaisi ketään sellaiseen paikkaan neuvoa. No jos ei ole parempaakaan niin kai sitten... Lilian on tosi kiinnostunut koirista ja oli innoissaan, kun puistoon tuli koiranpentu, joka kylläkin meni piiloon Lilianin tullessa kohti. Lilian kuulee tosi tarkasti, jos jossain haukkuu koira ja alkaa heti katsoa ympärilleen ja hokea ha-ha. Ja jos jostain kuuluu musiikkia, niin jo alkaa lanne vatkaamaan.



Illalla kämpillä oltiin taas ihan väsyneitä ja laitettiin Lilian kylpyyn. Lämmitettiin vesi kattilassa, koska hanasta ei tullut lämmintä vettä. Ja astioiden pesuakin varten vesi piti lämmittää kattilassa... Vasta seuraavana päivänä saatiin viestiä Peteltä, että boileri kannattaisi laittaa päälle ja mistä nappulan löytää.



17.7. Keskiviikko alkoi hauskasti. Mun opettama ”isi” oli viimein mennyt perille. Lilian oli herännyt ja kömpi Suvikin vieressä sängyssä. Kun mä avasin silmät, Lilian osoitti mua ja sanoi ”isi”. Hah...



Lähdettiin sitten ”pikaisesti” ajamaan Saintes Maries de la Merin kaupunkiin rannikolla. Matka sinne (noin 50km) menee upeiden maisemien läpi: kukkapeltoja, härkätiloja ja Camarguen hevostiloja. Perillä mentiin heti rannalle (aivan upeat hiekkarannat), viritettiin juuri ostettu aurinkovarjo ja lakana ja levitettiin sille Lilianin rantalelut. No ei Lilian viltillä kauaa pysynyt vaan karkasi katsomaan muita rannalla olevia, kömpi yltäpäältä hiekassa ja välillä myös haukkasi hiekkaa suuhunsa. Hauskaa oli odottaa aaltoa ja hihkua ja läiskiä vettä heti kun se tuli taas kohdalle. Käytiin molemmat vuorotellen uimassa ja vuorotellen yritettiin suojata Liliania auringolta sekä pitää häntä pois naapureiden vilteiltä. Vietiin myös Lilian vähän syvemmälle veteen, mutta ei hän sitten tykännytkään kastua kokonaan, mikä ehkä johtui veden viileydestä. Parin tunnin päästä lähdettiin yhteen kalaravintolaan lounaalle ja seuraksi otettiin kylmää roséviiniä. Kierrettiin sitten kaupunki ympäri ja käytiin vielä kertaalleen molemmat uimassa.



Paluumatkalla ajeltiin kiertoreittiä ja nähtiin suolakenttiä ja jopa flamingoja aika läheltäkin, hevosten ja härkien lisäksi. Pysähdyttiin yhdessä kohtaa ja käytiin Lilianin kanssa ihmettelemässä paria hevosta ihan vierestä. Yritettiin kertoa,että tämä on sama eläin kuin Tannaysta ostetussa pienessä kuvakirjassa, jota tykkää katsella, ja laulettiin vielä Ihhahhaa-lauluakin, mutta ei tainnut mennä ihan jakeluun. Kuuden maissa tultiin takaisin kämpille syömään ja iltatoimiin. Taitaa olla kuumuuden takia kun Lilian syö reilusti vähemmän täällä etelässä kuin esimerkiksi Beaunessa. Illalla vähän ukkosti ja lämpötila tippui ehkä jopa alle 30c:n. Tuntui jo viileältä kun muuten lämpötilat ollut yli 35c jatkuvasti. J teki safkaa, mutta sateen takia jouduttiin tällä kertaa syömään sisällä (pimeässä, ettei Lilian heräisi). Sateen vähän laannuttua tultiin terassille kirjoittamaan blogia aurinkovarjon alle (huom.erittäin monipuolinen hankinta!).



18.7. Tänään eli torstaina Lilian heräs jälleen puoli seiskan maissa (täällä on palattu siis normaaliin aikatauluun, kun Beaunessa ja Lyonissa nukkui seiskaan tai joskus melkein puoli kasiinkin asti) ja Weetabixin jälkeen S meni siivoamaan terassin lattiaa ja hakemaan pain au chocolat’t leipomosta. Päästiin siis syömään aamiainen terassille, kun Liliankin voi tulla sinne touhuamaan. Tykkäsi leikkiä hiekkaleluilla, jotka ostettiin rannalle, missä ne eivät siis kiinnostaneet ollenkaan. Yhden illan ja kaksi aamua tässä on siis saanut siivota, jotta kämppä alkaa nyt tuntua kivalta.



Hengailtiin kämpillä lounasaikaan asti, kun siellä kerrankin oli mukava lämpötila (Suvikin mukaan siksi, että aurinkovarjo suojaa niin hyvin, mutta ehkä eilisellä ukkosellakin oli osuutta asiaan).Jaakko ei tosiaan tuohon teoriaan usko ilman myytinmurtajien testausta. Le Theâtre ei taaskaan ollut auki, joten mentiin taas enkelibistroon, jossa oli taas sikahyvä plat du jour, lammastaginea. Tarte au citron oli myös tosi hyvä, mutta fondant du chocolat ei ollut mikään erikoinen. Lounaan jälkeen oli suunnitelmana ajaa laatikosta löytyneiden matkaoppaiden kehumaan Les Baux-des-Provenceen 15 kilsan päähän. Aika pian Beaucairen jälkeen maisemat muuttuivat ihan täysin ja tasaisten oliivi- ja auringonkukkaviljelmien jälkeen ajeltiin valkoisten, valtavien kalliolohkareiden sekä harvaan kasvaneiden mäntyjen välissä kiemurtelevia, kapeita ja mäkisiä teitä. Les Baux’n talot ja linnanraunio nousevat suoraan kalliosta ja näky oli ihan vaikuttava. Vaikuttava oli myös tien viereen ja parkkipaikoille parkkeerattujen autojen määrä. Ei houkutellut lähtemään kipuamaan kylään varsinkaan Lilianin nukkuessa, vaan katseltiin vähän maisemia autosta käsin ja jatkettiin ajoa ylemmäs kallionkukkuloita. Kallioissa näkyi myös jotain suoraan leikattuja luolia, joista matkaoppaat eivät kertoneet mitään, että ehkä ne eivät olleet mitään esihistoriallisia asumuksia.



Saavuttiin St. Rémyn pikkukaupunkiin, joka ei ollut sekään pysähdyksen arvoinen, kuten eivät myöskään kaupungin ulkopuoliset Rooman valtakunnan ajan rauniot, joista yksi oli ilmeisesti jopa parhaiten säilynyt sen ajan riemukaari Euroopassa. Siitä ja viereisestä kuolleiden muistomerkistä otettiin valokuva autosta... Ei keksitty enää muita kohteita ja Liliankin oli hereillä, vaikkakin jutteli ja päristeli hyväntuulisena, joten palattiin Beaucaireen ja mentiin kanaalin rantaan terassille syömään jäätelöt. (Tässä kohtaa alkanee olla melko selvää, ettei kyseessä ole varsinaisesti mikään terveysloma.) Tarkoituksena oli myös syöttää siinä Lilian, mutta taivas oli taas epäilyttävän näköinen ja pari salamaakin näkyi, joten Lilianin parin tanssiesityksen jälkeen lähdettiin Tarasconeen. Siellä käytiin vielä leikkipuistossa, jossa luki, että laitteet on tarkoitettu 2-12 –vuotiaille eikä siellä Lilianille oikein mitään ollutkaan, varsinkin kun yksi poika oli vienyt vauvakeinunkin. Oli muuten ensimmäiset keinut, mitä on leikkipuistoissa nähty. (Hiekkalaatikoita täällä ei todellakaan ole.)



Sade tuli, kun päästiin kämpille, mutta Lilian tahtoi silti terassille ja istui siellä haravansa kanssa räystään alla sateensuojassa, kunnes haettiin hänet illalliselle (eli purkkiruualle). Yhtäkkiä kesken piilos- ja muiden leikkien tuli väsy, eikä kylpemisestäkään tullut tänään oikein mitään. Lilianin mentyä nukkumaan me syötiin taas vähän patonki-juusto-kinkku-patee-tapenade-rosè –iltapalaa terassilla ja kuunneltiin kesäfestareiden bändiä.

---