Le chalet à Tannay eli mökillä (29.6.-7.7.2013)

---

Matka alkoi lennolla Pariisiin, jossa jäätiin yöksi CDG:lle hotelliin. Sunnuntaiaamuna matkustimme RER:llä ja bussilla Jaanan ja Jean-Lucin luo. Vaihdoimme kuulumisia ja söimme jugurttikakkua, kunnes he lähtivät Lumin 4-vuotissynttäripiknikille. Jaakko haki meille vastapäisestä juustokaupasta sekopäisesti juustoja ja leipomosta leipää ja croissants aux amandes. Lounaan jälkeen lähdettiin bussilla vasemmalle rannalle Saint Eustacen kirkolle, pyörittiin siellä ja mentiin jätskille tuttuun italialaispaikkaan rue de Bucin kulmalle. Jätskinsyönnin lomassa seurattiin, kun vanha irstailija yritti huonolla menestyksellä pokata vastaantulevia blondeja. Aika kunnianhimoinen kaveri, koska ikää ja näköä (negatiivisessä mielessä) oli riittävästi ja kohteet olivat lähempänä 20v ja mallimitoissa. Siitä käveltiin Jardin de Luxembourgiin, jossa näytettiin Lilianille, kun lapset uittivat veneitä. Oli sikakuuma ja kuulemma koko kesän ensimmäinen lämmin päivä Pariisissa.



Sitten kävelimme rantaan Cafe des deux magots’n ja Saint Germainin kirkon ohi. Otettiin bussi, joka jumitti ihan täysin mielenosoitukseen Louvren edustalle ja lähti kiertoreittiä. Matka kesti 40 minuuttia tavallista pidempään. Montmartrella jäätiin istumaan kivalle terdelle (vaikka tarjoilija tulikin puhumaan englantia) ja syötiin jättisalaatti puoliksi sekä lasit sampanjaa. Oikein tai väärin niin olen ottanut tavaksi etten jätä tippiä jos ranskassa joku alkaa ravintolassa puhumaan englantia...



Jaana ja lapset olivat ihastuksissaan Lilianista. Lumilla oli joku uhmaikä meneillään, mutta Noe oli sitäkin hyväkäytöksisempi ja hurmaava. Tuliaisiksi vietiin heille Angry birds -lelu ja muumipalapelit. Lasten mentyä nukkumaan syötiin aikuisten illallinen ja pedattiin meille sänky olohuoneeseen.



Maanantaiaamuna Jaakko haki auton Gare du Nordilta ja sitten lähdettiin. Peripheriquella oli kova ruuhka, mutta muuten matka sujui hyvin. Ladattiin auto täyteen ruokaa ja muita tarvikkeita Auxerren Geantissa. Perillä Tannayssa odotti pieni ja hämähäkinseittinen talo, joka oli jääkylmä, vaikka ulkona oli runsaat 25 astetta. Lilianin mentyä nukkumaan grillattiin takapihalla ja todettiin, että on ihan kuin olisi Suomessa mökillä. Täytyy myös todeta, että ensimmäistä kertaa käytetään ihan aidosti GPS:ää. Se on ihan lyömätön kun tarkoituksena on pyöriä pikkuteillä. No tämä on varmaan ihan selvää jo kaikille, mutta mä olen ollut aina ihan paperikarttojen fani enkä ole edes laitetta hankkinut. Nyt saatiin faijalta lainaksi ja toimii siis mahtavasti.Ei tarvinnut menettää hermoja joka kylässä, kun jokaisessa viitassa lukee aina vaan Toutes directions...



Tiistaina käytiin boulangeriessa hakemassa aamupalaksi ficelle (ohut patonki), croissantit ja drops sekä boucheriessa grillattavaa illaksi. Koko kylä tulikin siinä nähtyä, kun vielä käytiin paperikaupassa ja mairien aukiolla. Iltapäivä vietettiin pihalla, jossa Lilian pääsi pulikoimaan uudessa altaassaan. Illalla Jaakko grillasi puun alla sateessa. Grilliliha on täällä ihan pimeän hyvää. Maisema on käytännössä peltoa sekä Charolais ja Limousin –nautojen niittyjä. Lehmiä pyörii ihan joka kulmassa ja niitä pääasiassa pyöri sitten meidän grillissäkin 8)



Keskiviikkona satoi koko päivän, mutta lähdettiin silti Auxerreen. Avuttomasta turismiofficesta saatiin esite, jonka kävelyreitti enemmän tai vähemmän tehtiin. Keskiaikaiset puuristikkotalot olivat kyllä hienoja, mutta sade pikkaisen latisti tunnelmaa ja Liliankin oli melko kypsänä muoviteltassaan. Lounaalla käytiin kivassa brasseriessa,joka oli täynnä paikallisia. Saatiin 12,5 eurolla alkuruoka (etanoita/etana-andoullettepiiras), sairaan hyvät pihvit ja jälkkärit (ile flottant/tarte tatin). Irancy oli hyvä uusi viinituttavuus. Ajatus oli ajaa myös Chablis’n alueelle, mutta ei ollut mitenkään enää virtaa ja Lilianinkin piti päästä jossain vaiheessa iltapuuhiin ja nukkumaan. Täällä maalla on myös pakko jonkin verran seurata paikallisten rytmiä, koska jos missaa lounaan niin sitten raflat ihan oikeasti menee kiinni illallisaikaan asti. Suuremmissa kaupungeissa ajalla ei oikeastaan enää ole mitään väliä.



Torstainakin satoi aamupäivän ja lähdettiin vasta iltapäivällä Vezelayn kaupunkiin, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Kaupungin muurien sisäpuolella, kukkulan laella oli luostarin rauniot ja upea kirkko, joka on ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde vuosisatojen ajan. Kirkon kryptassa säilytetään jotain Pyhän Marian jäännöksiä (vaikea sanoa mitä, kun olivat näkymättömissä lasisen arkun sisällä) ja se oli todella makea paikka, aikalailla Indiana Jones henkisyytta mukana. Kotimatkalla käytiin TAAS menettämässä hermot Super U -marketin jonossa. Käytiin taas myös lihakaupan kautta hakemassa lihaa grilliin. Ihan tolkuttoman halpaa, ostettiin ronski satsi karitsan kylkeä sekä parit merquezit ja hintaa taisi tulla yhteensä 10€.



Perjantaina lähdettiin aamulla aikaisin ajamaan etelään pikkuiseen Corbignyn kaupunkiin. Ei kuitenkaan pysähdytty sinne kun Lilian oli juuri nukahtanut turvaistuimeensa. Jatkettiin ajoa enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti ja päädyttiin Neversin kaupunkiin Loiren rannalle. Alkuun näytti ihan kamalalta kaupungilta, mutta keskiaikainen keskusta oli aika idyllinen, vaikka paikoin aika ränsistynyt. Päänähtävyys oli upea prinsessalinna ihan keskustassa. Otettiin lounaat terdellä ja jälkkäriksi tullut fondant oli aivan käsittämättömän loistava.Ylivoimaisesti paras fondant ikinä ja ihan peruspaikassa. Douze points à Nevers! Kierreltiin kirkot, kaupungintalot, shoppailukadut ja pikkukujat muutamassa tunnissa ja sitten taas lähdettiinkin takaisin Tannayhin .... ja grillaamaan! Illalla Lilian pääsi taas altaaseen läiskyttämään ja yhtäkkiä nousi sekunnin murto-osaksi seisomaan ilman tukea. Ei oikein edes ehditty tajuta, mitä nähtiin, kun leikki jatkui niin kuin ei mitään epätavallista olis tapahtunut.





Lauantaina lähdettiin heti aamulla Clamecyn (n.12km Tannaysta) andouillette-juhlille. Andouillette on possun ja/tai naudan sisäelimistä tehtyä makkaraa (ja hyvää sellaista), joka vissiin on vähän haggiksen makuista ja ihan sikalalta haisee. Kun mentiin kaupunkiin ja haettiin parkkipaikkaa, niin meikäläinen vapaan paikan huomattuaan alkaa pakittamaan keskellä katua ihan tyylikkäästi (ja melkoisen rempseästi). No rysähtihän siinä! Huomaa, että ei olla Suomessa kun kohteena ollut kaveri katsoi autonsa etuosaa ja kiroili sekä totesi, että antaa olla.... Suomessa on poliisit paikalle aivan pienimmästäkin jutusta. No mua tää potuttaa siksi, että on eka kerta kun ei otettu täyttä vakuutusta ilman omavastuuta. Eli mun pakitus maksoi mulle sitten 1250€. V-tuttaako? No kyllä! Mutta ihan täysin oma vika. Alkaa olla liian tottunut omaan peruutustutkaan niin etten osannut olla riittävän tarkkana.



Clamecy itsessään oli todella kiva ja kaunis kaupunki. Kierreltiin markkinoita ja käytiin boulangeriessä aamupalalla. Suvikin clafoutis aux cerises oli aikamoinen pettymys tosin.

2h kierreltyämme menimme yhteen paikallisen suosittelemaan raflaan syömään andoulletteja. Siellä oli extraajia duunissa makkarabileiden takia ja ne oli valitettavasti aivan kujalla. Parin sähläyksen jälkeen saatiin sitten maukkaat makkarat, bière blanchet ja crottin de chavignol -salaattia pöytään. Oltiin takaisin kämpillä suhteellisen ajoissa. Illalla oli vielä ohjelmassa entrecoten grillauksen ja pinot noirin maistelun lisäksi tylsää pyykkäämistä.



Suvikki oli suunnitellut sunnuntain ohjelman ja se sisälsi yhden linnan sekä järven. Ajettiin ensin Bazoches’n linnalle ja syötiin aamupala piknikalueella parkkiksen vieressä. Linnan oli 1600-luvulla lahjoittanut ansioituneelle kenraalilleen Aurinkokuningas Ludvig XIV. Kenraalin jälkeläiset asuvat siinä edelleen ja ovat kyllä pitäneet linnan hyvässä kunnossa. Sen ajan kalusteet olivat vielä jäljellä ja hyvin kunnostettuja. Melkoinen renessanssimies ollut se kenraali: muun muassa keksinyt modernin insinööritieteen ja kirjoittanut kirjoja lähes kaikilta mahdollisilta aloilta. Että ei sen enempää ja sitten vielä rakentanut monet Ranskan linnoituksista. Vähän tuli Pohjois-Korean tarinat mieleen. Lilian tykkäsi kontata pitkin valtavia huoneita ja kiljua kaikuvissa auloissa.



Käytiin syöttämässä Lilian läheisessä paikallisessa ravintolassa, jossa vähän ihmeteltiin, että tullaan lounasaikaan juomaan vain kahvi ja tee... Taaskaan ei meinannut tulla syömisestä mitään, kun piti vilkutella ja hymyillä kaikille. Sitten suunnattiin Lac du Crescentiin, jonne oli todella vaikea löytää, kuten olin lukenut. Upeissa maisemissa kuitenkin taas ajeltiin. Matkalla nähtiin ihan mieletön linna, johon verrattuna Bazoches oli vain herraskartano. Tässä oli tornia joka lähtöön ja vaikka mitä muitakin rakennuksia alueella. Käsittämätöntä, ettei ollut merkitty karttaan, jossa Bazochesia mainostettiin isosti.



Alueen kaikki järvet ovat tekojärviä ja niiden tarkoituksena on tuottaa sähköä sekä säädellä Seinen pinnan korkeutta. Crescent-järvelle ajettiinkin ison padon yli ja sähkölaitoksen rakennelmien ohi. Osa järvestä oli rajattu uintikäyttöön. Mitään fasiliteetteja ei ollut, mutta paikka oli kaunis ja tosi rauhallinen, vaikka siellä olikin jonkin verran väkeä pienehköllä alueella. Käytiin kaikki kolme enemmän tai vähemmän pulikoimassa. Lilian ei oikein ymmärtänyt järvivettä ja olihan se aika viileääkin. Mutta tykkäsi köllötellä meidän kanssa viltillä nurmikolla. Oli tosi rento iltapäivä.



Takaisinpäin ajettiin sen Chastellux’n linnan läpi ja harmitti, kun ei enää jaksettu mennä sinne sisään, kun olisi joutunut odottamaan opastuskierroksen alkua. Oli tosi iso ja upea alue puistoineen, lampineen, aboretumeineen ja monine rakennuksineen, mm. oma kirkko. Olis varmaan ollut sisältäkin tosi hieno.



Talolle palattua Suvikin meinasi vallata epätoivo, kun noin 10 minuutin sisällä lapsi oli ensin polttanut sormensa kaasuhellassa ja sitten sotkenut itsensä smurffimaisen siniseksi nestemäiseen pyykinpesuaineeseen tonkiessaan pesukoneen rummussa, ja isä saanut tulikuumasta rasvasta palovammoja jalkoihinsa. Lisäksi molemmat taisivat vielä kakkiakin kaupanpäällisiksi, mutta onneksi sentään vain toinen housuunsa. Vipinää siis riitti, kun kaiken keskellä yritti saada iltapuuroa valmiiksi, pyykkiä pestyä ja tiskattua sekä pitää Liliania poissa portaista. Lilianin lempipuuhaa talolla oli siis ollut portaiden kiipeäminen yläkertaan ja hän olikin kehittynyt siinä tosi nopeaksi. Kaiteiden välistä oli kiva vilkutella ja virnistellä.

---