Advertisement
Published: April 28th 2007
Edit Blog Post
Onpa lammin vuosi menossa. Ensin Manauksen helteet ja nyt Strasbourgissa aurinko paahtaa. Jos en olisi sattumalta vilkaissut Suomen saata, niin syyttaisin ilmastonmuutosta, mutta ilmeisesti Suomeen on tulossa valkea vappu. Olen pahoillani teidan vappujuhlijoiden puolesta, nautin auringosta teidankin puolesta : )
Meilla on nyt menossa parin viikon kevatlomasta ensimmainen puolisko. Luulin ehtivani Stuttgartiin ja lahiseuduille ja vaikka minne, mutta viela mita, olen pakertanut markkinoinnin projektin kimpussa koko viikon ja vapaa-aikana opiskellut geopolitiikkaa tuleviin tentteihin. Pahuksen ITI-Ri kun vie ihmisen koko elaman! Mutta ainakin markkinointi on nyt hyvalla mallilla, hyvassa lykyssa saadaan koko homma valmiiksi jo talla viikolla tai ainakin viimeistaan loman loppuun mennessa. Ensi viikolla tosin hengailen nostalgisissa tunnelmissa Pariisissa, shoppailen vahan ja ehka siina sivussa kertailen vahan geopolitiikkaa 😊 Tai sitten en...
Viime viikollahan meilla oli kansainvalinen seminaariviikko, aiheena l'actualité européenne. No jaa, enpa tieda osaavani sanoa Euroopan nykytilasta muuta kuin etta kaaokselta vaikuttaa. Taalla oli Ruotsista 17 vierailijaa ja Saksasta epamaarainen joukko, jotka keskiviikkona katosivat kuvioista ranskalaisen (olemattoman) organisoinnin ja erinaisten turhautumista aiheuttaneiden seikkojen seurauksena. Luultavasti myos mina olisin kadonnut, ellei olisi ollut kaikkia niita mukavia ruotsalaisia joiden kanssa hengailla ja puhua ENGLANTIA. Juu, tiedan etta pitaisi olla kovin innostunut koko ajan puhumaan Ranskaa ja olla kiinnostunut
kaikesta mika tahan maahan liittyy, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei viikko englanniksi (ja ruotsiksi) tutun oloisten, hauskojen naapureiden kanssa olisi tuntunut mahtavalta. Etenkin minulle ja Johnille (amerikkalaisvahvistus) viikko oli pitkista paivista huolimatta kuin lomaviikko ja otettiin taatusti siita kaikki irti.
Mitas mina nyt viikosta sanoisin...tuota, pakko myontaa etta Ranska ei kauheasti loistanut, tai jos loisti niin korkeintaan poissaolollaan. Ensinna oli kielikysymys, normaalisti puheliaat ranskalaiset vaikenivat ja kokoontuivat omiin ryhmiinsa ja ulkomaalaiset pitivat vieraille seuraa. Tottakai mukana oli ranskalaisiakin, niita jotka ovat olleet vaihdossa Englannissa, mutta muut olivat omissa porukoissaan ja potivat karsimysviikkoa. Parhaan esimerkin antoi osaston johtaja, jolla oli henkilokohtainen tulkki koko ajan kaytossaan, «becauz my ingliz iz not gyd » Ei siina mitaan, eihan kaikkien tarvitse kielia osata, mutta kansainvalisten suhteiden johtajalta kieltamatta odottaisi englannin osaamista, etenkin kun samainen henkilo on kuulemma matkustellut ja tyoskennellyt ympari maailmaa.
Meidan anglo-germaanien mielesta ranskalainen opetus-tyo-organisaatio-byrokratiakulttuuri on aikansa elanyt ja kieltamatta vaikeuksia tuli sen kanssa. Meille luentoja ja ylhaaltapain saneltua litaniaa tarkeampaa on keskustelu ja omien johtopaatosten tekeminen, taalla vallitsee muinainen hierarkia-kulttuuri. Espanjalaiset oli ihan ihmeissaan kun kaytiin yhtena iltana lasillisella ruotsalaisten opettajan kanssa, etta voiko meilla oikeasti tehda tallaista opettajan kanssa? Mutta myonnan, etta kyseinen Stefan oli poikkeuksellisen rento jopa meidan
mittapuilla. Oli kuitenkin jossain mielessa lohdullista kuulla ja nahda muidenkin turhautuminen kaikkeen siihen takkuavaan toimintaan, koska aloin jo epailla olevani liiaksi pohjoismaisen kulttuurin vanki (ja varmaan olenkin, mutta en sittenkaan ole ainut, ja muut jakaa turhautumiseni ranskalaiseen ludvigin aikaiseen elamantapaan) Hauskasti viimeisena paivana ohitettiin ranskalainen tyyli ja siirryttiin skandinaaviseen aikatauluun, iltapaivalle oli suunniteltu parin tunnin arviointihetki, joka sitten loppujen lopuksi pidettiin puolessa tunnissa aamuluentojen paatteeksi. Ja kaikille jai iltapaiva vapaaksi! Eroja oli paljon, etenkin ranskalaisten tyylissa verrattuna ruotsalaissaksalaiseen. Ja minulla oli tottakai tosi kotoisa olo ruotsalaisten kanssa, hetken oli taas rentoa.
Paastiin kaymaan Euroopan neuvostossa ja seurattiin istuntoa? Aihekin oli kohtalaisen mielenkiintoinen (Montenegron ihmisoikeustilanne tai jotain...), mutta viela mielenkiintoisempaa oli seurata parlamentissa tyoskentelevia ihmisia ja kuunnella tulkkausta. Koko ajan oli puheenvuorojen ajan liiketta, ihmiset saapui tyopaikalleen pikkuhiljaa, yksi mies luki sanomalehtea, pinkkijakkupuku-nainen tepasteli paikalleen muutama tunti istunnon alkamisen jalkeen... Viikon aikana oltiin piknikilla, vasytettiin itsemme paahteessa kaupunkisuunnistuksen puitteissa (voittaja ei koskaan selvinnyt hajanaisten jarjestelyjen vuoksi) ja kaytiin kaupungintalolla cocktaililla. Ja syotiin hyvin. Tuntui silta, etta mitaan muuta ei juuri tehtykaan kuin syotiin. Eli se siita sitten, ettako Ranskassa tarvitsi olla nalkainen, ainakin vieraat ruokitaan hyvin vaikka itse kutjotettaisiin nalkaisena.
Viikon tuloksena jai yhtena paallimmaisista fiiliksista ehka se, etta
voi itku koko EU;ta, siella on nyt 27 paattajaa joilla on kaikilla erilainen tyo-ja paatantakulttuuri, taysin erilaiset intressit joita kaikki puolustaa tietysti viimeiseen asti, eri kieli ja kaikki perustuu ranskalaiseen byrokratiaan. Ei ihme, etta EU herattaa turhautumista jahmeydellaan. Mielestani yksi ruotsalaistytto kiteytti laajenemisen suhteen ainakin oman kantani aika hyvin ja oli samalla malliesimerkki pohjoismaisesta mentaliteetista verrattuna, no vaikkapa valimeren maihin. Han nimittain sanoi, etta Eu on laajentunut jo nyt tosi nopealla tahdilla ja erot eri maiden valilla alkaa olla aika isoja. Joten mita jos ensin hoidettaisiin entiset asiat kuntoon, ennenkuin lahdetaan hankkimaan uusia ongelmia ja haasteita.
Joskus muinoin haaveilin Eu;sta tyopaikkana, nyt se on jotakuinkin viimeisia paikkoja missa haluaisin tyoskennella. Varmaan ensimmaisest pari viikkoa olisi hienoja, onhan siella hienot puitteet ja toki keskustelut eri maista tulevien ihmisten kanssa on hurjan mielenkiintoisia, mutta ensivaikutelman jalkeen jaljella jaa se toiminnan jahmeys, vaikeudet ja pohjoismaisen kulttuurin ihmisena turhautuisin varmaan kuukaudessa... Onhan siina toki haastetta 😊
Perjantai-illan paatosbileet oli toisaalta esimerkki siita, etta organisointi ei sittenkaan ole anglo-germaani-skandinaavien yksinoikeus. Juhlat oli tosi hauskat, ruokaa oli tarjolla paljon (jota kukaan ei loppujen lopuksi valitettavasti jaksanut syoda viikon kestaneen massailyn jalkeen), tanssittiin paljon ja musiikki raikasi. Juhlien teemana oli Bad Taste, mika itse asiassa oli aika hyva teema. Kerrankin sai pistaa tanssilattialla menemaan kaikki parhaat 80-luvun tanssiaerobic-liikkeet, mita huonommin, sen parempi. Harkitsenkin kovasti kyseisen teeman tuomista Suomeen, joten kaverit, tiedatte mita odottaa 😉 Bileet pystyyn ja parhaat tanssiliikkeet kehiin! Miksei me Suomessa ikina tanssita samalla lailla?
Advertisement
Tot: 0.1s; Tpl: 0.011s; cc: 6; qc: 51; dbt: 0.0623s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb