Nomen est omen

---

Viime viikko oli saiden puolesta jaatava. On satanut rakeita, valilla jopa lunta ja paivittain vahintaan vetta. Lampotilat olleet siella juuri ja juuri nollan paremmalla puolella. Meteo kuitenkin lupasi taksi viikoksi reilusti lampenevaa, jopa +17°, toivottavasti pitaa paikkansa. Kevaiset lampotilat kelpaisi jo, koska toppatakki jai Suomeen lomalla ja kevat/kesatakissa on hieman kylma lumisateessa... Ainakin tanaan vaikuttaa oikein lupaavalta, aurinko paistaa eika palele.

Nyt kun kaikkien nimet alkaa olla jotakuinkin muistissa (yhteensa meita on kv-suhteissa reilu 40 opiskelijaa), on hyva aika tehda pieni nimivertailu. On nimittain ollut hauska huomata miten paljon meidan suomalaiset nimet muistuttaa Ita-Eurooppalaisia nimia. Päivi kay oikein mainiosti Kalinin, Renetan ja Vasilin seuraan ja heille mm. Minun nimeni tuntuu olevan helppo. Verrattuna toisaalta ranskalaisiin etunimiin meidan nimet on lyhyita ja toksahtelevia, poks poks poks. Ranskalaiset etunimet on laineilevia, pitkia, aaltomaisia nimia kuten: Charlotte, Katherine, Camille, Valentine jne. Saksalaiset nimet on sielta valilta, kuten tuntuu olevan saksalaiset muutenkin. Espanjalaiset ja italialaiset tuntuu paattyvan melkein aina -iaan; Natalia, Otilia, Stephania... Englantilaiset tuntuu jotenkin tavallisilta, ei oikein herata tunteita puoleen tai toiseen. Tai nain mina etunimet koen 😊

Säästä huolimatta elama sujuu mukavasti. On aarettoman mielenkiintoista olla noin kansainvalisessa porukassa mukana ja laajemmin ottaen, kansainvalinen politiikka ja -suhteet saa uusia ulottuvuuksia. Reilun viikon paasta on jo ekat tentit ja koulua jaljella enaa noin kuukausi ja pienet rippeet paalle. Suurin osa porukasta lahtee eri puolille maailmaa tekemaan tyoharjoittelua, joka taalla tuntuu olevan huomattavasti yleisempaa kuin Suomessa. Tai kuuluuhan Suomessakin tyoharjoittelu korkeakouluopintoihin, mutta yliopiston puolella se on kasittaakseni aarettoman harvinaista. Toisaalta tyoharjoittelu avaa varmasti ovia, mutta toisaalta se on kaikki ilmaista tyota. Suuri ero tuntuu olevan se, etta me Suomessa tehdaan jo opiskelijoina paljon enemman toita. Ollaan kesat toissa, ollaan opintojen ohessa toissa...ja stressataan tulevista tyopaikoista! Taalla tuntuu olevan monia, jotka ei ole olleet viela ollenkaan toissa! Reissaa ympari maailmaa ja viettaa vaihtovuosia milloin missakin. Ja on taloudellisesti huomattavasti vanhemmista riippuvaisempia kuin meilla. Vaikka toisaalta voi olla, etta otantani on hieman vaaristynyt, koska yleisesti ottaen sanoisin porukan olevan keskimaaraista varakkaampaa, etenkin ei-eurooppalaisten kohdalla.

Taas kerran huomaan miten paljon Suomi muistuttaakaan Amerikkaa, niin tyokulttuurin kuin ketjujen, vaatteiden , elamantyylin jne. suhteen. Juuri tanaan oli markkinoinnissa maininta siita, miten paljon Saksa muistuttaa Yhdysvaltoja. Saksalaiset alahtivat ja mina hymyilin itsekseni. Olen huomannut saman ja ilmankos aina kaydessani Saksassa olo on kovin kotoisa 😊 Onneksi raja on ihan vieressa, jos Ranska alkaa ahdistaa niin kymmenessa minuutissa paasee Saksan puolelle « hermolepoon ».
Manauksessa ei oikein huomannutkaan miten iso joki se Amazon tosiaan on, se vain oli siina ja vastarannalle kuitenkin naki. Nyt mittasuhteet valkenee paremmin kun ylittaa Reinin, onhan se sentaan Euroopan isoimpia jokia. Onhan se toki ihan levea, mutta ei se ole kuin pikku puro Amazoniin verrattuna, tai edes siihen kirottuun Rio Madeiraan jolla puksuteltiin viikko! Ja me oltiin sentaan Amazonin ylajuoksulla missa joki on kapeampi, mita se onkaan alajuoksulla!

Muitakin vertailuja olen tehnyt lattareiden suhteen. Taalla on niin leppoisaa asua rajakaupungissa, ei ole kuin hyvia puolia ja elama on rauhallista. Ei tulisi Etela-Amerikassa kuuloonkaan asua rajalla ja hurauttaa valilla toiseen maahan paivaretkelle, ainakaan samalla lailla. (Ilpo: por puestolla shoppailemaan Perusta Ecuadoriin paivittain, houkutteleeko? 😉)

---

Photos

Koti
Strasbourgin kotini