Advertisement
Published: August 9th 2007
Tulivuoret
Kuvissa kaksi tulivuorta, jotka ovat muodostaneet Isla Ometepen.Aamulla pakattiin kamat San Juan del Surissa ja jätettiin Perusta ostamamme DVD-elokuvat Mickille. Elokuvat oli nähty, eikä enää jaksettu kantaa niitä mukana. Etsiessämme kyytiä Rivakseen, kaveri tuli tarjomaan taksia 200 cordoban hintaan (11 dollaria!). Väitti samalla, että busseja ei kulkisi tänään, koska olisi sunnuntai. Noh, päätettiin jatkaa matkaa ja jättää kaverin tarjous käyttämättä, koska hinta oli liian korkea. Parikymmentä metriä käveltyämme toinen kolektiivi/taksikaveri tuli tarjoamaan kyytiä 30 cordoban hintaan per naama. Tingittiin hinta yhteensä 50 cordobaan ja hypättiin kyytiin. Edellinen kyytiä tarjonnut ilmoitti pettymyksensä ja sihisi jälkimmäiselle taksikaverille.
Pomppuisen ja pölyisen 45 minuutin automatkan jälkeen päädyttiin Rivaksen torialueelle a.k.a. bussihärdellille. Siellä seistiin vähän aikaa ja yritettiin löytää bussia, joka veisi meidät San Jorgen satamakylään. Kohta paikalle tulikin hiacen ja yhdysvaltalaisen koulubussin välimuoto, jossa komeili San Jorge tuulilasissa. Hypättiin kyytiin ja kymmenisen minuutin kuluttua oltiin perillä. Bussi jätti meidät lähelle satamaa, josta ostettiin liput lauttaan (60 cor./nuppi). Lautta lähti puolen tunnin jälkeen saapumisestamme, joten ei jouduttu odottelemaan kovinkaan kauaa. Tunnin matkan jälkeen paatti saapui Ometepen saarelle Moyogalpa nimiseen kylään. Paatin tullessa satamaan taksikuskit tulivat laivalle kauppaamaan kyytejään, jotta olisivat heti ensimmäisten joukossa. Sanottiin ei kiitos niille, samoin kuin naiselle joka olisi ajanut meidät 200 Cordoballa Costa Verden rantakohteeseen. Sen sijaan käveltiin
kymmenisen metriä ja edessä oli ääriään myöten täynnä oleva bussi. Tämä menisi myös kyseisen paikan vierestä ja maksaisi 10 cordobaa per lurjus, joten ahtauduttiin siihen.
Hypättiin bussista Costa Verden kohdalla päätien varrella, josta sitten käveltiin muutama sata metri rantsuun päin. Siellä oli hotla/ravintola, josta tiedusteltiin huonetta. Huone olisi kuitenkin maksanut 30 dollaria, joten pienen huilitauon jälkeen käppäiltiin rantaa pitkin toiseen hotelli/ravintola kohteeseen josta löytyi mukava huone 15 dollarin hintaan. Loppupäivä meni mukavasti riippumatossa kirjoja lueskellen.
Koska hotla oli täyteen buukattu, meille ei löytynyt toiseksi yöksi huonetta. Tämä sopi ihan hyvin, koska oltiin muutenkin ajateltu matkata Meridaan (pieni talokeskittymä Volcan Maderasin nurkilla). Sinne pääsimme taas bussilla, joka lähti päätieltä. Bussi ei mennyt suoraan, vaan meni Altagracia-nimisen kylän kautta, jossa se odotteli tunnin verran. Siellä jätettiin kamat bussiin ja käytiin odotellessa netissä. Ne netit toimivat modeemilla. Eli yhteys laitetaan päälle vain asiakkaan saapuessa, nettimaksun ollessa heille minuuttipohjainen. Tämä taas tarkoitti sitä, että kun me tulimme ja annoimme heille syyn laittaa netin päälle, puolisukua tuli muille koneille ja söivät meidän yhteysnopeutta. Noh, ihan hyvin se netti toimi, joten ei haitannut menoa. Takaisin bussiasemalle kävellessämme bussi tuli vastaan, joten meni taas aika hilkulle.
Meridaan saavuttiin parinkymmenen minuutin bussimatkan jälkeen. Siellä suunnattiin
Costa Verdellä
Hostellin rantsu Hacienda Merida nimiseen paikkaan, jota Mick oli suositellut. Siellä ei ollut kuin dormipaikkoja jäljellä 7 dollaria per lurjus. Dormihuone näytti enemmän vankilalta, kuin nukkumapaikalta, joten vilkaistiin myös paikan kallein huone (20$), koska muuta ei ollut jäljellä. Huone oli ihan hieno paitsi, siinä ei ollut ikkunoita, vaan yksi seinä oli avonainen. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta sängyssä ei ollut moskiittoverkkoa. Kovasti koitti tyttö sanoa, että ei olisi moskiittoja, mutta ei mennyt oikein läpi, koska niitä pörräsi koko ajan ympäriinsä. Lähdettiin katselemaan muita paikkoja siitä läheltä, mutta ei löydetty sopivaa. Takaisin Haciendaan tultuamme sieltä löytyikin huone (ihme juttu?), mutta siinä ei ollut lukkoa. Se ei menoa haitannut, vaan otettiin huone 16 dollarin päivähintaan.
Hacienda Meridassa sitten menikin seuraavat neljä päivää. Ainoa kerta, kun lähdettiin vähän kauemmaksi oli, kun vuokrattiin kanootit. Käytiin melomassa lähisaarien vieressä, jossa oli erilaisia apinoita. Tuuli oli aika kova, joten aallot olivat aika suuret. Hieman kastuttiin, mutta mukavaa oli. Päivien ohjelma koostui yleensä kirjojen lukemisesta, uimisesta ja riippumatossa huilaamisesta. Katja ehti myös sairastaa puolenvuoronkauden vatsataudin, joka onneksi kuitenkaan ei muodostunut sen pahemmaksi. Paikassa oli buffet-aamiainen ja -illallinen ja kun oli aamiaisen tai illallisen aika, kaveri kierteli kolkuttaen lehmänkelloa. Paikka oli siitä erittäin mukava, että siellä oli suojassa
Costa Verdellä
Hostelli, The tulivuori ja Katja kaiken maailman kaupustelijoilta. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin rutiini tympiä, joten päätettiin jatkaa matkaa. Lähtöä edeltävänä iltana omistaja kertoi, että julkiset eivät toimisi, mutta pääsisimme hänen kyydissä Granadaan, jonne hän olisi menossa seuraavana päivänä. Sopi meille!
Advertisement
Tot: 0.125s; Tpl: 0.012s; cc: 15; qc: 72; dbt: 0.0918s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
