Mikä on pahempaa kuin välinpitämättömien vanhempien itkupotkuraivarilapset yölennolla?

---

12.10.

Istun Air Europan B767-300 takarivin keskipaikalla matkalla Madridista Havannaan. Mukava yllätys oli, että mitään henkilökohtaisia leffaruutuja ei ole. Korvakuulokkeita kaupitellaan 2e hintaan ja niillä saisi sitten katsoa katonrajan särisevästä ruudusta Jim Carreyta dubattuna. No gracias....Koneen inflight-lehden etusivulla on vihaisen näköinen nainen(toimari), joka kehuu tämän yhtiön palvelua huipuksi. Sanottakoon nyt tässä, että kyseinen henkilö selvästi valehtelee. Ja on väärin johtaa kuluttajia harhaan! Muuntamatonta totuutta kertoessa hän voisi sanoa, että boardauksen sekoilun jälkeen sinut istutetaan täysin bulkkituotteeseen ja erittäin vanhaan koneeseen, jonka penkit haisevat todella vahvasti hieltä. Voi että... Valonhetki koitti kabiinin kuulutettua boarding completed ja edessä oli tyhjä paikka. Saisin siis istua ilman etummaisen sylimuffausta. No se ilo kesti noin 2min ja eteen tuli suurmuffa ja rykäisi heti nousun jälkeen penkin syliini. Pisteen annan siitä, että vaikka ovat päättäneet laskuttaa ruokailun jälkeisistä lasillisista, niin se lasi melko hyvää punaviiniä maksoi yhden euron. Tällä 9h45min lennolla olen jäänyt alkuperäisestä budjetista 2 euroa.

Ai niin, vastaus otsikkoon eli pahinta on pitkä päivälento, varustettuna kolmella noin 50-vuotiaalla espanjalaisella naisella, jotka huutavat, huitovat, hyppivät ja laulavat takana siten, että penkki tärisee eikä korvatulpista ole apua. Ei taitaisi olla apua huomauttaa käytöksestä heidän vanhemmilleen.

Lentoa jäljellä neljä tuntia, jonka jälkeen Havannan immigration ottaa mut tuskaisen jonotuksen jälkeiseen käsittelyyn.

Kerrankin sain luettua kunnolla lennolla kun ei ollut mitään leffoja saatavilla ja torkuin lopussa maks 30min. Espanjattaretkin rauhoittuivat hetkeksi, kunnes taas oli paristot ladattuna ja serranomainen sekoilu taas alkoi.
Lennon palvelu vain heikentyi loppua kohden. Pyysin vettä takaosassa, jota en sitten koskaan saanut. Sitten pyysin kahvia vessasta tultuani ja sanoi, että juuri äsken tarjoiltiin eikä enää saa. Sitten kun hakivat muiden kahvit pois, niin kaatoivat puolikkaan kupillisen mun laukulle, johon totesivat, että siihen se kaatui. Joo ja kiva kun melkein sanoit sori ja toit paperia. Ihan lennon lopussa en enää ymmärrettävästi saanut sitä vettä pyynnöstäni huolimatta.


Immigration meni aika hyvin, venailin vain reilu 40min. Sen jälkeinen laukkujen odotus oli vastaavanlainen kuin Helsinki-Vantaa italialaisen lakkoilun aikaan. Siinä meni yli tunti vaikka koneita oli vain 2 tulossa samaan aikaan. Kesti myös hetken tajuta, että kaksi erillistä hihnaa eri paikoissa puskivat saman lennon laukkuja ulos. Tunnin venailun jälkeen kiersin kaikki paikalla olevien laukkukärrtyt läpi jos vaikka joku olisi vahingossa napannut mun rinkan. Siksi hiukan stressasin kun viimeksi täällä ollessa, vuonna 2006, jäi kamat piiloon ja 3pv myöhemmin niistä oli kaikki mahdollinen arvokas pöllitty. Joku oli nostanut mun rinkan pois hihnalta ja siellä se oli ihmisläjän keskellä. Voi helv...

Saavuin Casa Veraan joskus klo 22.30 oli oli todella mukava nähdä Caridad ja Elio 4 vuoden tauon jälkeen. Mahtavia tyyppejä. Elio on rakentanut kattoterassille todella kivan paikan hengailla ja sapuskoida. Ollaan menossa sinne hummerille koko 10hlö porukalla tässä muutaman päivän sisään. Elio oli hankkinut mulle vielä läjän sikareita ja niitä sitten siinä polteltiin klo 00.30 asti ja maisteltiin mun tuomaa Brugalin extra añejo -rommia. Lopulta nukkumaan klo 01.00 eli suomen aikaa klo 08 aamulla. Casa Verassa on pari suomalaista naista asumassa 4kk ajan ja ovat täällä opiskelemassa kieltä ja tanssia. En siis päässyt sinne nukkumaan vaan olivat järkänneet ihan vierestä toisen Casa particularin Iriksen ja Barban kodista. Tosi mukavia tyyppejä hekin.

Torstai 13.10.
Nyt torstaina heräsin jetlageineni paikallista aikaa klo 7 ja brekkarin jälkeen oli tarkoitus mennä hautausmaalle ihmettelmään. Ei näyttänyt kummoiseltakaan ja jätin sitten suosiolla väliin. Etsin käsiini pankin, jossa jonoa oli sen verran etten jäänyt jonottamaan. Löysin sitten vaihtopisteen, jonka jono eteni nopeasti vajaassa 30 minuutissa. Hauska jonotusmekanismi näillä kyllä on. Uusi henkilö huutaa ”ultimo” ja jonon sen hetken viimeinen vinkkaa merkiksi. Sekalainen jono etenee saksalaisella tarkkuudella. Vaihtajatäti laski mun rahoja varmaan seitsemän kertaa. Ja ymmärtäähän sen kun kerralla vaihdan itselleni viikon tarpeiksi hänen vuosipalkkansa verran eli 500 euroa.

Jonkin verran täällä kyllä on viidessä vuodessa muuttunut. Muistaakseni aiemmin turret eivät saaneet vaihtaa itselleen paikallisia pesoja ollenkaan ja silloin ne olivat ihan aarteita, koska niitä käytettäessä on kaikki todella halpaa. Joko tuota mahdollisuutta ei ollut aiemmin tai sitten vain oltiin liian urpoja. Veikkaan jälkimmäistä.

Kävin tuhlaamassa turistipesoja yhteen täytettyyn sämpylään, yhteen olueeseen ja halpissikariin. Kustansi noin 0,8€. Lähdin tämän jälkeen eksymään ympäri Vedadoa ja tykästyin ihan täysillä tähän kaupunginosaan. Kävin ostamassa vettä ja myyjä yritti sitten listan ulkopuolelta myydä ihan muuta. Tienes chica? Kiitos, mutta ei kiitos. Faiffi on Suomessa. Ei ymmärtänyt lainkaan tuota argumenttia...

Kävelin kauheassa kuumuudessa ja olin ihan tuskainen kun eksyin koko ajan. Vedadossa on ehkä 1 katu, joka menee vinoon ja jotenkin menin aina väärään suuntaan. Joko kartassa on vikaa taikka sitten olen urpo. Veikkaan jälkimmäistä. Kävelin ristiin rastiin Vedadoa ja päädyin Hotel Nacionalin kulmille, jossa alkoi katukuvassa näkyä ihan erilaiset markkinat eli vanha länkkäri+nuori paikallinen. Siellä minutkin piiritti 3 jineteraa värikkäissä akryylipuvuissaan. Pari korttelia yrittivät, mutta sitten suomalainen tympeys ja alkeellinen espanja alkoivat toimia ja ymmärsivät etten aio lähteä heidän kanssaan drinksuille.

Kävelin vielä tuskissani 2-3 kilometriä ja ajattelin käydä keskustassa jossain kaupassa. Otin loppupätkäksi Capitoliolle vanhan jenkkiraudan, taxi collectivon, joita ei vuonna 2006 tajuttu käyttää ollenkaan. Joko oltiin urpoja tai turistit pääsivät silloin niihin paikallisen rahan voimin. Veikkaan ensimmäistä.

Taivas repesi ja alkoi ihan tolkuton ukkonen ja kaatosade. Hyppäsin vuoden -55 Dodgeen ja lunastin koko collectivon itselleni. Kuski oli ihan loistotyyppi ja tippasin lopussa vielä aika reilusti ja päädyin maksamaan 6km matkasta 2,3€ eli 3 CUCia.. Kertoi muutamista tulevista musakeikoista, joissa ei ole turreja. Perjantaina pitäisi olla yhdet kemut parin kilsan päästä kämpiltä. Vaikeaa kyllä on, koska uni iskee väkisin viimeistään klo 24. Illalla safkasin Elion pöperöitä ja jäin sitten vielä hengailemaan sinne ja odottamaan muun seurueen saapumista heidän hotellille. Meni niin myöhään, että päätin lähteä suosiolla nukkumaan.

Pe 14.10

Nukuin yllättävän hyvin ja aamun pyörin taas Vedadossa. Hain pitsaa seinästä ja otin taas supermakean jenkkiraudan alle ja lähdin keskustaan. Muu porukka oli kiertelemässä oppaan kanssa ja oltiin sovittu, että nähdään keskustassa klo 15-16 kun pääsevät. No mä sitten venailin ja hengailin klo 18.30 asti kun muilla venähti aika pahasti. Koko vanha Havanna oli käytännössä suljettu kun valtava vesisade ja ukkonen pyyhkäisi yli. Muut sitten lopulta tulivat paikalle ja aika kusetetuin fiiliksin. Olivat olleet kotiruokalassa ja niiltä oli vedetty 60 CUC eli jotain 45e per nuppi. Normihinta olisi ennemminkin 8-10 CUCia. Niillä on opas mukana ja ihan samassa paskassa messissä. Menin muiden hotellille, joka on kyllä todella upea Plaza des Armasilla. Polteltiin sikarit terdellä ja jäätiin sinne syömään. Sitten osa alkoi hyytymään pahasti ja meistä 3 lähti mun kämpille käymään ja sieltä Havana Libreen katsomaan yhtä keikkaa. Multa oli jossain tuossa välissä lähtenyt laukusta sikarikotelo ja 2 sikaria. Kotelon vieminen harmittaa tosissaan kun sain sen aiemmin lahjaksi. Nukkumaan tulin jo ajoissa ja muut 2 olivat vielä lopulta päättäneet kävellä yöllä noin 5km matkan takaisin hotellilla ja olivatkin siellä vasta 4.30.
La 15.10
Aamulla herätys oli 6.30 ja lähdettiin Pinar del Rioon sikarikierrokselle. Nämä pari henkilöä olivat nukkuneet noin 45min, mutta ällistyttävästi alkoivat nukahdella vasta ilta 21 aikoihin paluumatkalla Havannaan. Ensin käytiin humidoripajassa, jossa tekivät mielettömiä humeja. Sieltä lähdettiin vanhaan sikaritehtaaseen, joka oli toiminut 30-luvulla vankilana. Tosi pro meininkiä ja käärittiin itsekin sikarit, jotka eivät ihan niin prota enää sitten ollutkaan. Upeaa käsityötä kaikissa vaiheissa tupakan kasvatuksesta aina humidorien tekoon asti.

Sieltä jatkettiin sikariplantaasille ja tutustuttiin viljelyyn ja lehtien esikäsittelyyn ja laatuprosessiin ennen kuin ne lähtevät Havannan sikaritehtaille käärittäviksi. Paikallinen sikariguru Pancho oli kierrettämässä tilalla. Vihdoin saatiin myös lounas ja se olikin erinomaista. Aika turremenoa oli kun tilan ”oma bändi” alkoi soittaa. Vetivät reilun tunnin setin ja hyvin kyllä soittivat. Meidän porukassa on 1 perkussionisti ja se lähti mukaan jammailemaan bändin kanssa. Paikalliset työmiehet tulivat porukalla ihmettelemään kun bändi oli saanut vierailevan tähtensä kokoonpanoonsa. Saatiin pari sikarit kyytiin ja lähdettiin takaisin kohti Havannaa. Olisi pitännyt vielä käydä Vegas Robainalla, mutta keli on todella kehno eikä autolla päässyt perille asti. Jätettiin väsyneinä suosiolla väliin. Mulle oli ok, koska olin vieraillut ko tilalla jo 5v aiemmin. Havannassa oltiin joskus 22 aikaan ja mä meninkin sitten suosiolla nukkumaan muiden jatkaessa vielä illlalliselle ja osa kohti Havannan yötä.
Su 16.10
Aamulla taas heräsin seiskan aikoihin ja pesin pari paitaa. Olin aika väsynyt ja jäin parvekkeelle lukemaan kirjaa ja katselemaan ohi liukuvia jenkkirautoja. Porukka tuli näille mun kulmille klo 13 syömään loistavan hummerilounaan Casa Verassa. Sieltä lähdettiin kävelemään ympäri Vedadoa ja mentiin lopulta Hotel Nacionalin terassille sikarille ja mojitolle. Sieltä lähdettiin avo Cadillacilla Bamboleon keikalle Miramariin. Sen jälkeen päätettiin lähteä vielä toiselle klubille keikalle. Aivan loistavia bändejä!

Ma 17.10

Huhhuh... Oli taas jotain järjestettyä ohjelmaa ja olihan se ihan kusetusta. Olen tottunut itse hoitamaan aina reissujuttuja ja ahdisti ajatus oppaasta, joka kulkee mukana. Mentiin Casa de la Habanan lippulaivamyymälään ja ostinkin sieltä tarpeelliset tuliaiset. Mut joo... onnistuivat siellä kusettamaan myymällä feikkejä Cohiba Siglo VI:a, Ei jumalauta, ei lippulaivamyymälässä kuseteta. Muutenkin oli sellainen ticotico-turre experience, että puhuin pari frendiä mukaan ja lähdettiin mun kämpän kulmille pesopaikkoihin lounaalle. Ajeltiin taxi colectivoilla eli lähinnä noin vuoden -50 Cadillaceilla. Takaisin tultiin klo 14, jolloin mentiin Habanoksen pääkonttorille tapaamaan niiden myyntijohtajaa. Se oli aika hieno juttu. Polteltiin vasta markkinoille tulossa olevia malleja niiden johtoryhmän neukkarissa. Which was nice... Liikevaihto Habanoksella on noin 380MUSD. Kulurakenne taitaa olla melkoisen kevyt, koska paikalliset eivät saa juuri mitään liksaa. Ja yhdeltä tilalta kuultiin, että valtio=Habanos ostaa niiden koko sadon vain muutamalla sadalla dollarilla. Eli tekevät melko tuhtia tulosta. Verottaja kuitenkin rohmuaa lopputuotteista merkittävimmän osan. En tiedä millä hinnalla sikarit myydään jakelijoille, mutta mainitsi kyllä hyvän tuloksen. Sikarin duunaamiseen vaaditan noin 570 eri manuaalista vaihetta ja käytännössä ainoa ei-manuaalinen juttu on käyttää niiden vuonna 2002 lanseerattua laitetta, joka testaa sikarien vetoisuutta.

Sen jälkeen lähdin majoitukseen päikkäreille, josta menin sitten käymään yhdellä jazz-klubilla. Ihan jees, mutta ennemmin olisin mennyt johonkin son-klubille.

Ti 18.10.
Vika päivä... Pyörin aamulla taas Vedadossa ja kävin ostamassa humidorin yhdeltä paikalliselta puusepältä. Ihan ok, mutta katotaan miten tiiviinä pysyy pohjolan kuivassa ilmassa. Kävin moikkaamassa vielä vanhassa kaupungissa muita lounaalla. Ehdin tosin ottaa sitä ennen pizzaa seinästä pesopaikasta. Vanha kaupunki on nykyään ihan kamala. Helkutti, 5 vuotta sitten oli ihan eri meininki. Nyt on ihan sama meneekö Havannaan vaiko johonkin muuhun kaupunkiin lattareissa. Samaa paskaa myynnissä ja kahviloita pilvin pimein. Ja turisteja ihan levottomasti. Olen todella tyytyväinen, että asuin Vedadossa eikä juurikaan tarttenut pyöriä tuolla.
Vedin taas Cadillacilla kotiin ja pakkasin kamat. Sain vielä perheen isältä mun suosikkia, coco-piña soosia. Ihan huippuhyvää. Se oli keittänyt sitä koko tiistain, että saisin purkillisen sitä mukaan. Siitä suoraan lentokentälle ja Air Francen Pariisin koneeseen.Tullissa oli vielä vähän säätöä mun sikareiden kanssa, mutta paperit oli kunnossa ja pienen piinan päästä pääsin jatkamaan. Air Francella oli kyllä aika priimatarjoilu turistissa! Nukuin aika hyvin aamuun asti ja juoksin aivan hulluna Finnairin deskille. Olin siellä vain 35min ennen lähtöä ja pääsin vielä koneeseen. Tarkoitus oli jäädä vielä Pariisiin yöksi kavereiden luokse, mutta mun vaatetus ei sopinut mitenkään 15c lämpöön. Kotona olin joskus 16.30. Ehdin näkemään mun vanhemmatkin kentällä, jotka oli lähdössä matkalle.

---