Limerickissä tankkasimme auton ja ostimme matkustajille olutta juotavaksi. Ajoin sitten suoraa kyytiä Corkin keskustan pysäköintitaloon, joka oli kauppakeskuksen yhteydessä. Kävimme lounaalla ensimmäisessä ravintolassa, joka tuli vastaan kun astuimme ulos. Lähdimme kävelemään ja sattumalta vastaan tuli turisti-informaatio. Otettiin sieltä karttoja ja tietoja majoituspaikoista. Tälle illalle ei ollut poikkeuksellisesti varattu mitään majoitusta. Muut olisivat halunneet mennä yöksi meren rantaan, mutta minä halusin jäädä kaupunkiin. Kokemuksesta olin huomannut että muut olivat illalla väsähtäneitä ja minä taas vaikka kuinka pirteä, kun olin päivän juonut kahvia, enkä halunnut silloin olla missään hiljaisessa paikassa. Menimme yhteen pubiin, josta ei saanut kahvia. Otin kokiksen. Paikan vessa oli matkan huonoin: vain yksi vessa, jossa ei voinut pestä käsiään. Kun muut joivat oluensa lopp... read more

Meidän piti käydä katsomassa yhtä luolaa, mutta 12 euron pääsymaksu houkutti jatkamaan matkaa. Pysähdyimme kuvaamaan Burrenin halkeilleita kallioita, näimme yhden ikivanhan haudan ja kävimme kurkkimassa merta Moherin jyrkänteiltä. Doolinin kylässä lounastimme, muut kunnolla, minä kevyemmin. Paluutie oli sen verran mutkaista, että Pialla tuli huono olo eikä hän jaksanut lähteä illalla minnekään. Itse kävin vielä syömässä ja oluella. Parissa pubissa oli ihan täyttä ja irlantilainen musiikki soi. Olin mustassa kauluspaidassa, jossa on valkeita ympyröitä ja pari naista halusi tulla kuvatuksi kanssani.... read more

Tiet paranivat vähitellen: mutkat vähenivät ja viimein päästiin moottoritiellekin. Siitä poikettiin Kilbegganin tislaamomuseoon jossa sai maistiaiseksi tilkan viskiä. Söimme museon viereisessä ravintolassa. Athlonessa poikkesimme katsomassa linnaa ja siltaa ja juomassa terassilla. Linna meni juuri kiinni, joten se tuli nähtyä vain ulkoa.... read more

Lähdimme kolmistaan Irlantiin, minä, Pia ja Markku. Koska meistä kolmesta minä olin ajanut autoa vähiten oikealla ja eniten vasemmalla puolella, minun tehtäväkseni jäi ajaa autoa. Pia ideoi pääosin matkakohteet ja Markku luki karttaa ja piti yllä tunnelmaa. Vaihteiden vaihtaminen vasemmalla sujui yllättävän hyvin. Olinhan ajanut Uudessa Seelannissakin autoa, jossa ratti oli oikealla, mutta siinä oli automaattivaihteet. Kun pääsin autolla moottoritielle, huomasin että oikea peili oli säädetty ihan pieleen. En siis nähnyt kunnolla oikeanpuoleisella kaistalla tulijoita. Majapaikka oli Newgrangen lähellä. Ensi yrittämällä ajoin pieleen kun en huomannut kääntyä oikeasta risteyksestä. Matkustajat huomauttivat että ajoin turhankin vasemmalla, kapealla tiellä melkein ojassa. Lähdettiin syömään läheiseen Duneghan kaupunkiin. ... read more

(Kirjoitin tämän Osakassa ja olen nyt sittemmin muuttanut a-kirjaimia ä-kirjaimiksi jälkikäteen) Näiden 12 viikon aikana 1) käytin hiirtä oikealla kädellä 2) pesin kaikki pyykit sekaisin 40 asteessa 3) olin alkupuolen espanjankielisessa Etelä-Amerikassa ja loppupuolen vasemmanpuoleisessa liikenteessä Mitä jäi mieleen: 1) Olen tosiaan visuaalinen ihminen: luen sujuvasti japaninkielistä bussilinjojen karttaa, mutta en tahdo saada selvää englanninkielisestäkään puheesta 2) Nälkä kasvaa syödessä. Lähdin tälle matkalle sillä mielellä että nyt kuittaan tämän eteläisen pallonpuoliskon ja jatkossa keskityn Euroopassa matkailuun. Olin ajatellut etten ottaisi edes enää uutta passia kun nykyinen vanhenee 2011. Nyt taas huomaan että maailmassa riittaa kiinnostavia paikkoja. Kiinnostaisi menna käymään niissä maissa, joista olevia ihmisiä tapasin, kuten Brasiliassa, Perussa, Meksi... read more