Muutama paiva takana la vie strasbourgiennea, ei asuntoa, ei tyota, ei opiskelua. No, eivat asiat oikeasti ihan noin kurjasti ole. Ilmeisesti opiskelu alkaa vasta 29. paiva ja toivottavasti piakkoin saan asunnon, asia on viela vahan vaiheessa. Saavuin tanne torstai-iltana erittain turbulenttisen lennon jalkeen. Jos olisin yhtaan lentopelkoinen, en moisen kyydin jalkeen astuisi jalallanikaan lennokkiin. Ensin jatkolentoni Pariisista oli myohassa, stuertti totesi erittain ranskalaiseen tapaan vapaasti kaannettyna nain: c'est la vie, koneet ovat myohassa; se arsyttaa kaikkia, mutta Lontoossa oli tuulista. Nyt lahdetaan silti. Jo nousun aikana kone putosi ilmakuoppaan, erittain harvinaista ilmeisesti. Kiristin hieman vyota ja tiukensin otettani kasinojista. Ilmassa kone heittelehti tuulen mukana kuin vaivainen paperilennokki, siivet heiluivat ja aloin olla varma etta kohta kynnamme rans
... read more