Last minute deal

---

Oli varattu lennot Bangkokiin jo talvella, mutta mitään muuta suunnitelmaa ei ollut. Tarkoitus oli sukeltaa, mutta se jäi pois laskuista, kun S tuli raskaaksi. Loma uhkasi myös peruuntua kokonaan J:n työtilanteen takia, eikä sen vuoksi haluttu vielä sitten mitään suunnitellakaan. Kun loma varmistui, kohteet alkoivat viuhua ja vaihtua tiukkaan tahtiin. Yhtenä iltana oltiin varmoja, että mennään Taiwanille ja Vietnamiin, mutta jo aamupäivällä tilanne oli toinen. Australia, Borneo, Bali, Malediivit... Ainoa kuvioissa jatkuvasti säilynyt oli Penang Malesiassa. Thaimaasta haluttiin lähinnä pois, kun ei millään löydetty yhtään houkuttelevaa paikkaa kovasta yrityksestä huolimatta. Muutama päivä ennen lähtö S löysi sivuston, jolla kehuttiin junamatkaa Bangkokista Hua Hinin ohi etelään ja siltä pohjalta matkaa alettiin suunnitella. J vielä bongasi hienon majoituksen, joka heti varattiin, sekä kolme ekaa yötä Bangkokista. Muuta ei ole varattuna vieläkään (reissun 5. päivä).

Lento meni muuten hyvin, mutta taaperon nukutusprosessi kesti 1,5 tuntia, josta suurimman osan hän huusi. S nukkui lennolla tunnin, J 2 ja L noin 4. Jouduimme odottamaan huonetta hotellin aulassa kolmisen tuntia, mistä tunnin verran S nukkui uima-altaalla. L oli kovin innoissaan ja pirteä. Lopulta päästiin antamaan hänelle purkkiruoka ja nukuttiin kaikki kolme tuntia.

Illalla otettiin taksi Erawan tea roomin a la carte buffaan ja tilattiin yhteensä 20 ruokaa/juomaa. Tarjoilijat olivat ihan ihastuneita taaperoon ja yksi kävi näyttämässä ikkunasta sky trainiakin. L tanssi pöydän vieressä, maistoi kaikkea (jopa vähän currya, minkä jälkeen työnsi kielen ulos ja alkoi läpsiä sitä kädellä) ja söikin varmaan keskiverto thainaisen edestä. Kaikki oli äärettömän hyvää. L oli ilmainen eli lysti maksoi 40e.

Maanantaina nukuttiin kymmeneen (10h) ja lähdettiin taksilla ostamaan junalipuja. Asemalla ei onneksi ollut jonoa ja ostaminen sujui ihan näppärästi. Ykkösluokkaa ei ollut saatavilla ja vähän jännitti, millainen kakkosluokka sitten on. Asemalta palattiin metrolla hotellin läheiselle ostarille, jossa syötiin tosi hyvä lounas. Aulassa soitti japanilainen trio, mistä L oli ihan vaikuttunut ja uskaltautui jopa ottamaan pari tanssiaskelta. Sitten päikkärit hotellilla ja uima-altaalle. Illalla yritettiin löytää ruokapaikkaa Silomilta, mutta kaikki olivat joko baareja tai ihan tyhjiä. Oltiin jo matkalla ostarille, kun löytyi kiva katuruokapaikka täynnä ihmisiä, mutta S jännitti liikaa raskausajan ruokaohjeita ja päädyttiin taas ostarille. Syötiin hot pot -paikassa, mutta ei hot potia.

Tiistaiaamuna lähdettiin Siam Paragonin ostarille, jossa havaittiin, ettei siellä myydä mitään meille. L kylläkin viihtyi leluosastolla ja halasi jokaista nallea. Lastenvaateosastolla hän otti jokaista mallinukkea molemmista käsistä kiinni. Alakerran kaupasta haettiin maitoa, vaippoja ja junaeväät ja käytiin syömässä ravintolassa, joka oli suuri pettymys hinnoiltaan, laadultaan ja annosten koon suhteen.

J lähti kesken päikkäreiden tekemään työpuhelua ala-aulaan. Päikkäreiden jälkeen S ja L menivät uima-altaalle, jossa J oli ehtinyt jo uida tunnin verran, kun puhelu olikin peruttu. L oli nyt ihan innoissaan sukeltamisesta ja hyppimisestä sekä oppi uuden tempun, jossa seisoo J:n käsien päällä suorin jaloin ja putoaa siitä veteen.

Illalla käytiin samalla ostarilla syömässä samassa paikassa kuin edellisenä päivänä... Mutta ruokakaupasta S löysi släpärit! Ja L pääsi jälleen ihastelemaan ja hypistelemään koristeena olleita ilmapalloja sekä moikkamaan yhden jätskipaikan ikkunaan liimattuja isoja Hello Kitty -hahmoja.

Kaikki tuijottavat taaperoa koko ajan, vilkuttelevat ja moni tulee koskemaan. L ei katso ketään eikä hymyile vaan on lähinnä kauhuissaan. Usein piiloutuu äidin taakse tai hatun alle.

Kun oltiin saatu L nukkumaan niin pakattiin taas laukut junamatkaa varten. Herätys olisi klo 06.15 eli aika tuskaisen aikaisin. Tämän lisäksi J jumittui katsomaan kahta kanavaa päällekkäin. Toinen Argentiina - Sveitsi MM-futista ja toista Wimbledonin suoraa lähetystä kun Nadal sai turpiinsa. No venähti sitten melkein klo 02 asti kun J pääsi nukkumaan.

Aamulla tosiaan aikainen herätys ja lähdettiin taksilla asemalle. Siellä oltiin vähän turhankin ajoissa ja venailtiin sitten junaa puolisen tuntia. S osti junaan mukaan vielä pari donitsia ?!
Juna oli ihan ok. Ehkä noin puolet romumpi kuin VR:n Seinäjoki-Vaasa reitillä vuonna 1997 käytetyt junat. Mun penkki oli rikki ja aina kun kääntyi niin molemmat penkit ryki liikkeelle. Istuin lähti myös irti eli L ei siinä voinut keikkua. Junamatkan suunniteltu kesto oli reilu 4h, mutta vastaantulevien junien venailu, kuskin vessatauot jne venyttivät reissun lopulta noin kuuteen tuntiin. AIka käsittämätöntä, että lipun hintaan (10e per hlö) kuului lounas! Ja oli aika hyväkin, tulinen panang curry riisillä. Yhdessä u
purkissa oli keitetty kananmuna jossain ruskeassa liemessä. Söin siitä puolikkaan ihan uteliaisuuttani, mutta maku ei oikein hivellyt ja loput meni roskiin. L oli superhyvässä fiiliksessä koko matkan. Lauleskeli, tuutttaili junan kanssa, katseli innokkaana maisemia, lueskeli kirjoja, liimasi tarroja jne. Mutta ennen kaikkea vuorotellen kertoi meille missä pitää milloinkin istua eli paikkoja vaihdeltiin melko usein.
Määränpää meillä oli Prachuap Khiri Khan, joka on reilu tunti Hua Hinistä etelään. Paikkana se on Thaikkujen suosiossa, mutta vähän liian kaukana ollakseen liian turistoitunut. Matkalla nähtiin upeita maisemia riisipelloista vuoristoihin. 6h meni yllättävän hyvin.

Koska oltiin vaihdeltu kohteita tiheään, niin kotiläksyt oli tosiaan täysin tekemättä. Lainasin yhdeltä sveitsiläiseltä pariskunnalta Lonely Planetia, josta otin sopivista sivuista kuvat.

Olin printannut mukaan meidän majoituksen varaustiedot, mutta sopivasti jättänyt printtaamatta viimeisen sivun, jossa on tarkemmat saapumisohjeet sekä yhteystiedot. Oletin, että napataan 30min taksimatkaa varten kyyti Prachuap Khiri Khanin asemalta. Siellä ei tosissaan ollut yhtään taksia ja tuktukit eivät suostuneet lähteä viemään (eikä S olisi suostunut edes, koska juuri silloin iski kaatosade noin 10minuutiksi).
Alettiin olla jo aika puhki ja vähän ihmeteltiin miten L jaksaa käytännössä ilman safkaa ja päikkäreitä pitää mielen virkeänä. Yksi juna-asemalla olijoista (oltiin todellakin ainoat länkkärit) osasi muutaman sanan englantia ja kertoi menevänsä muutaman pysäkin päähän seuraavalla paikallisjunalla, joka tulisi ehkä 20 min päästä. No eipä ollut juurikaan vaihtoehtoja, joten ostettiin liput 3-luokkaan seuraavaan junaan (2xpäivässä) kohti etelää. Juna lopulta tuli 40 min päästä ja tungettiin sisään kaikkine tavaroinemme. On aika tuskaista raahata 35c kosteassa ilmassa kahta rinkkaa, yhtä olkalaukkua (yht noin 40kg) sekä matkarattaita. Sain ne kuitenkin sisälle junaan samalla kun S tulee L sylissä oman olkalaukkunsa kanssa.

Juna oli todella symppis ja sieltä sai kunnon matkafiiliksen. Ikkunat roikkuivat auki, yksi kaveri matkusti aukinaisen oven edessä tupakalla junan liikkuessa ja kaupustelijat ramppasivat käytävillä myyden muovipussimehuja. Yhdellä oli melko hämmentävä artikkeli myytävänä. HK:n siniseltä näyttävä jauhomakkara muovipussissa ja jonka päälle oli töräytetty ilmeisimmin ketsuppia. Ei ostettu vaikka nälkä olikin. Maisemat olivat peltoa, ryteikköä, palmuja ja vuoristoa.

Viidakkopätkän jälkeen esiin putkahti lopulta 3000 asukkaan kylän Huai Yangin asema, josta oltiin ajateltu ottavamme tuktukit. Niitähän on aina junaa vastassa. No ei täällä keskellä ei mitään! Ihmeteltiin hetki, jonka jälkeen pikkuisesta asemarakennuksesta löytyi 2 virkailijaa joiden ajattelin auttavan. Toinen puhui vähän englantia ja sain hänet vakuutettua, että soittaa meidän majapaikkaan ja lähettää jonkun hakemaan. Kaivoi muistivihkostaan paikan numeron, puhui hetken ja sanoi moment... Oletin, että se tarkoitti kaiken olevan ok. Noin 10min päästä hotellimme työntekijä tulikin sitten autolla juna-aseman pihaan ja otti meidät ja vei perille. Autolla tämä on noin 4,5h matka sisältäen lounastauot, mutta meidän versio junilla kesti hotellilta hotellille 8h! Mutta oli kyllä hauskaakin!

Huai Yangin asemalla oli aika absurdi tilanne juuri ennen kuin aloin selvittelemään kyytiä hotellille. Menin asemarakennukseen sisään ja näin kun 2 virkapukuista pitää hirveää härdelliä päällä. Toinen istui valtavan tietokonehärvelin edessä (vihreä rotisko noin 1,5m leveä, jonka molemmissa päissä oli punaiset puhelinluurit ja keskellä laitetta neljä pientä nappia). Virkailija paineli nappeja ja sinkoili vuorotellen molempiin puhelimiin ja välillä kirjoitti pikaisesti taulukkoon junien numeroita ja aikatauluja. Kun hässäkkä oli ohi, niin virkailija pyyhki hikeään otsaltaan, riisui paitansa ja meni pihalle hengaamaan tyttöystävänsä kanssa. Koko tilanne näytti tarkkaan suunnitellulta sketsiltä.

L:n tunnelmaa nostatti vielä viime hetkillä panda-keksi, joka kirkasti kasvot kummasti. Sitten auto jo tulikin ja tuntui aika mukavalta istahtaa sen kyytiin. Maaseudulla todellakin oltiin, mutta yhtäkkiä näkyviin tuli iso parkkipaikka ja sen laidalla kaunis katos, jossa oli hotellin respa. Meidän tavarat siirrettiin golfkärryyn, joka vei max 500 metrin päähän hotellirakennuksen eteen. Tuntui hieman tyhmältä. Meille kerrottiin, että voimme aina tilata kärryn heittämään meidät ravintolalle, joka sekin oli taas noin 200 metrin päässä.

Ihasteltiin meidän huoneistoa, josta oli merinäköala, iso terassi, makkari ja olohuone-keittiö. Kahteen toiseen suuntaan oli pienet parvekkeet. Pihalla reilu uima-allas ja pieni kuntosali. J onkin käynyt uimassa joka päivä tähän mennessä. On kyllä todella rentoa mennä heti aamulla uimaan tyhjään altaaseen (tai onhan se tyhjä koko päivän, ihan kuten vieressä oleva rantakin, mutta päivällä aurinko porottaa melkoisesti). L sai vihdoin purkkiruoan, mutta ei suostunut enää nukahtamaan päikkäreille. Illalla suunnistimme (kävellen) ravintolaan ja ihastelimme rantaa. Valkohiekkainen ranta jatkui silmänkantamattomiin ja vielä niemen taakse. Se oli aivan autio toiseen suntaan, toiseen suuntaan näkyi jotain kojuja palmujen alla ja kaukana pitkä venelaituri. Hotellin manager tuli tervehtimään ja kertoi, että toiselta puolen alkaa luonnonpuisto eikä sinne saa rakentaa mitään.

L oli ihan touhuissaan kaikesta hiekasta ja olisi heti halunnut jäädä sinne möyrimään. Oli kuitenkin pakko mennä tilaamaan ruokaa. Nyt meille tuli esittäytymään Food and Beverages Manager. Palvelu oli todella hidasta eivätkä tarjoilijat osanneet käytännössä yhtään englantia. Lopulta saatiin juotavaa, mutta ruoat tulivat ihan satunnaisessa järjestyksessä, riisi viimeisenä, jolloin J:n ruoka jäähtyi pöydässä. F&B Manager meni ihan jäähän kun J antoi tästä palautetta(erittäin kohteliaasti). 5 tähden ravintola... Ruoka oli kuitenkin hyvää eikä mitään ihan törkeän kallista. Nähtiin pari muuta seuruetta, mutta 10 huoneessa kuulemma oli asiakkaita.

L-raukka alkoi nuokkua ruokapöydässä. Tunki riisiä suuhunsa suunnilleen silmät kiinni ja pilkki... Urhoollisesti kuitenkin yritti syödä, joten oli pakko ottaa lautanen pois, ettei olis tukehtunut. Ostettiin ravintolasta pari vesipulloa mukaan, kun ei tiedetty, mistä muualtakaan sitä olis saanut ja päivittäinen complimentary 1 litraa ei pitkälle riittänyt.

Meidän huoneisto on 5-kerroksisessa talossa, jossa on myös pidempiaikaisia asukkaita. Ravintolan toisella puolen on villoja ja club house, joka on vain villojen asukkaille. Ei kyllä harmita yhtään, koska ravintolan meteli kuuluu villoihin ja ne on rakennettu vieri viereen. Meillä on myös isompi uima-allas, kun toinen näyttää lähinnä löhöilyaltaalta ja onkin merivettä.

Torstaina oltiin hieman hölmistyneitä aamupalalla, kun meille tuotiin ruokalista eikä selitetty mitään. Kyseltiin, että eikö aamiainen kuulukaan huoneen hintaan. Ei oikein selvinnyt, mitä listalta voi tilata, mutta otettiin meille american breakfast menut ja L:lle mehua, munakas lisukkeineen sekä hedelmälautanen. Menu olikin tosi runsas annos: kahvi/tee, mehu, mysli, paahtoleipää, munakas, pekonia, nakkeja ja kinkkua sekä hedelmälautanen. L tykästyi nakkeihin ihan hulluna sekä vesimeloniin. Vesimelonia, ananasta ja mangoa pisteleekin poskeen täällä niin paljon kuin vain annetaan.
Pe-su aamupala olikin buffet, kun oli enemmän asiakkaita, mutta syötiin silti samat jutut. Paitsi enemmän hedelmiä... L ei parina aamuna suostunut syömään muuta kuin ananasta ja riisiä. Mehuja hän myöskin lipittää hirveitä määriä, lasillisen kerrallaan. Ma, kun oli taas menuaamiainen, otettiin L:llekin oma ja tällä kertaa hän söi murot ja munakkaan taas hyvällä halulla. No, on posket täällä sen verran pyöristyneet (riisi, mehut, rasvaisempi maito) että ei varmaan haittaa, jos nyt ei ihan joka aterialla huimasti maistukaan.

Torstaina tultiin aamupalan jälkeen vaihtamaan uima-asut ja hirveällä taistelulla saatiin L:lle rasvat jalkoihin ja naamaan. Kauhea ährääminen, ja pystyttiin olemaan vedessä/rannalla ehkä 30 min, koska aurinko porotti aivan täysillä. L oli kuitenkin innoissaan meressä ja pomppi isin kanssa aalloissa. Meressä ei ollut ketään muuta, eikä rannalla ylipäätäänkään. Vesi oli ihan samettia. L tykkäs myös rannalta löytyneestä vesiputoussuihkusta, jonka kautta palattiin huoneeseen.

Pian alkoi vähän ahdistaa, ettei tiedetä yhtään, mitä tässä ympärillä on, eikä kävellen pääse minnekään. Pyörää saisi lainata, mutta siihen ei saa taaperoa kyytiin ja skoottereitakin olis, mutta sekin on vähän kyseenalaista L:n kannalta. Torstaina vähän selviteltiin juttuja. Luettiin, että tässä 3000 asukkaan kalastajakylässä asuu osan vuodesta 600 eurooppalaista, joista suurin osa skandinaaveja. Tämän Nishavillenkin omistaa ruotsalainen. Matkalla asemalta nähtiinkin ruotsalainen muovituolirafla ja yhden talon seinässä plakaatti: "Spela boll här" ja muita ruotsinkielisiä kylttejä.

Torstaina iltapäivällä tavattiin uima-altaalla norjalainen perhe, joka on täällä kuudetta kertaa. Heiltä saatiin tässä talossa asuvan Mrs Chonin numero ja tilattiin tältä kyyti perjantai-iltapäiväksi Prachuap Kiri Khanin kehutuille iltamarkkinoille. Jouduttiin kylläkin sitten siirtämään kuljetus lauantaille, kun Lilian ei suostunut perjantaina nukahtamaan päikkäreille ollenkaan, joten ajateltiin, että se olisi ollut liian rankka reissu siihen iltaan.

Resortista kirjoitetuissa arvosteluissa monet kertovat, että muutaman sadan metrin päästä rannalta löytyy paikallisia ravintoloita. Perjantai-iltana sitten saatiin aikaiseksi lähteä kävelemään kohti edessäpäin näkyviä kojuja ja sielä todellakin oli useampikin erilainen kyhäelmä, joissa toimi paikallisten vaatimattomia ravintoloita. Enimmäkseen porukka tuntui olevan drinksuilla, mutta mentiin yhteen, josta näytti saavan vain ruokaa. Juomat tulivatkin naapurikojun puolelta. Kojussa hääri kaksi naista, vanhempi ja nuorempi. Jälkimmäinen tuli ottamaan meidän tilausta vastaan ja puhui parempaa englantia kuin hotellin ravintolan tarjoilijat. Ruoka tuli myös nopeammin pöytään, järkevässä järjestyksessä ja papaijasalaatin sai kahtena versiona: little spicy ja thai spicy. Ruoka oli tosi hyvää ja maksoi kolmanneksen hotellin ravintolan hinnoista.

Oli jo pimeä, kun käveltiin takaisin ja nousuvesi oli huuhtonut alleen kovan hiekan, joten kärryjä ei pystynyt enää työntämään eikä L suostunut kävelemäänkään. Viihdykettä tarjosivat tuhannet pienet ravut, jotka vilistivät koloistaan sekä kuu ja tähtitaivas. Myös pari kylän lasta tuli tekemään tuttavuutta. L ojensi löytämäänsä simpukankuorta 3v. tytölle, mutta perääntyi, kun tämä yritti ottaa sen. Kovasti oli kiinnostusta molemmin puolin, mutta kumpikaan ei oikein tiennyt, miten tilanteessa olisi pitänyt toimia.

Lauantaina otettiin uimakamat mukaan jo aamiaiselle ja jäätiin rantatuoleille varjoon lekottelemaan ja L leikki vieressä hiekkaleluilla. Ihasteltiin jälleen maisemia ja oli oikein rentoa. Kylästä oli tuotu lehmiä laiduntamaan siihen nurmikolle ja oltiin menossa katselemaan niitä lähempää, kun huomattiin aika iso lisko. Ihmettelemistä riitti. Meressä L innostui myös kellumisesta, kun mekin kelluttiin ja parin kerran jälkeen uskalsi maata käsien päällä jo aika rentona, vaikka vauvauinnissa ei suostu olemaan selällään yhtään. Tilattiin lounasta huonepalvelusta ja L oli ihan innoissaan: "Ruoka tuli!"

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin Prachuap Khiri Khaniin (noin 30km päässä), jossa on paikallisten ruokamarkkinat joka pe ja la. Yksi resortin thai pyörittää omia bisneksiään ja vuokrattiin häneltä auto kuskin kera. Ja saatiinpa jopa lastenistuinkin! Oli aika luksusta siis. Matkalla pysähdyttiin Tesco Supermarketiin, josta hankittiin lähinnä vettä, vaippoja, hedelmiä ja snackseja huoneeseen vähän järkevämmällä hinnalla kuin mitä resortista saisi tilattua. Tärkein ostos taisi kuitenkin olla pieni Hello Kitty skootterin päällä, jota L esittelee aina kun mahdollista. Taisi olla aikamoinen aarre!

Perillä markkinoilla oltiin joskus vähän ennen klo 18. Rantakadulta oli aivan uskomattoman kaunis näky merelle, jossa heti vieressä oli pari saarta isoine kukkuloineen. Saarien edessä oli täysin tyyntä ja kymmeniä kalastusveneitä. Oli vaan ihan mielettömän kaunista ja kiireettömän näköistä. Itse markkinat oli muutaman sadan metrin pätkä rannan viereisellä kadulla. Ja pelkkää ruokaa. Ja paikallisia. Ja kalaruokaa. Ja liharuokaa. Ja burmalaisia jälkkäreitä. Ja, ja, ja ja ja!! Muutamat markkinat kolunneena voinkin todeta, että nämä olivat (jopa selkeällä marginaalilla) parhaat safkamarkkinat, joissa on ikinä käyty. Otin ensin yhden lihavartaan kyytiin. Siihen perään osterimunakas ja jotain kasvissamosan tyyppisiä juttuja. Sitten kookospalloja ja jotain toisia makeita palluroita(tolkuttoman hyviä). Siihen perään vielä kanavarras ja pari seepiavarrasta. ui,uijui,uijuijui...

Nämä toimivat meidän alkuruokina! Haluttiin kokonainen grillattu kala (joskin niitäkin oli tarjolla markkinoilla, mutta hankala syödä kadun varrella) ja mentiin yhteen kalaraflaan. Mokattiin tilauksessa kun otettiin se deep fried eli tuli sitten pöytään melkoisen rapea ja kookas meriahven paistetun riisin kylkeen. Sapuskoitiin ne ja lähdettiin ajamaan takaisin. Ekan kerran tällä reissulla tuntui, että meni syöminen vähän turhan suureksi. L meinasi nukahtaa matkalla ihan täysin ja pidettiin 30min pituinen laulusessio kotimatkalla. Kuskikin olisi varmaan osallistunut mielellään, mutta ei oikeastaan puhunut sanaakaan englantia. Hassu tyyppi, joka repesi aina jokaisen oman kommenttinsa jälkeen: "Prachuap, Prachuap Khiri Khan!", " Chumphon-Bangkok!"

---