Loput Taiwanin kierroksesta

---

Päädyin ottamaan nopean junan Kaohsiungiin ja siellä ostin samantien junalippua kohti itärannikoa Taitungiin, mutta sunnuntai-ilta oli ilmeisen suosittu aika matkustaa eikä junassa ollut vapaita istumapaikkoja. Päätin siis yöpyä toistamiseen Kaohsiungissa ja kokeilin eri hotellia joka oli oikein hyvä jälleen. Kävin uudelleen vilkaisemassa maisemia Tower85 näköalatasanteelta, tällä kertaa pimeällä, sekä katua josta oli aiemmin löytynyt kuppiloita ja toisella katsannolla huomasinkin lisää ravintoloita ja baareja.

Aamulla pääsin jälleen ajoissa ylös ja liikkeelle ja nyt junasta löytyi istumapaikkoja kohti Taitungia. Perillä mietin olisiko sinne pitänyt jäädä yöksi mutta aloitin kävelemällä pari kilometriä asemalta kaupungille, ja siellä kapusin Liyushan Park -kukkulan huipulle vilkaisemaan maisemia.
Kävelin sen jälkeen vielä pitkin kaupunkia todeten että nähtävyydet olivat hyvin pitkälti siinä ja jatkoin matkaa edelleen seuraavaan kaupunkiin Hualieniin. Junamatka vei jälleen vain alle pari tuntia ja perillä oli taas päätettävä mihin majoittua. Aseman lähellä oli hotelleja mutta varsinainen keskusta hiukan etelämpänä ja päätin kävellä sinne toivossa että löytyisi mukava pubi siltä suunnalta. Asiallinen hotelli löytyi jälleen kerran mutta kävely pitkin kaupunkia ei tuottanut tulosta pubin etsinnässä. Ajoissa nukkumaan siis ja aamulla mietin lähteäkö bussilla katsomaan Taroko Gorge kansallispuistoa. Bussiaikataulut arkipäivänä olivat varsin heikot joten vaikka olisin siihen suuntaan päässyt niin takaisintulo vakutti olevan joko samantien eli liian aikaisin tai sitten aivan ylettömän myöhään. Kävelin siis taas asemalle jopa hiukan toivoen että taksikuskit tulisivat tyrkyttämään touria kansallispuistoon, mutta hiljaista oli enkä itse halunnut kysyä antaen hinnoittelussa etulyöntiasemaa myyjälle, kun etukäteistietojen mukaan laskutus tuonkaltaisesta tourista olisi varsin kallista muutenkin. Aloin olla sitä mieltä että kaikki hyvät maisemapaikat olisi saavutettavissa parhaiten vain omalla kyydillä eli vuokra-autolla jota varten pitäisi taas olla kansainvälinen ajokortti jota en ollut tajunnut etukäteen hankkia. (kyseessä on vain käännös ranskaksi ja englanniksi pahvilapulla jossa poliisin leima...) mutta minkäs teet kun ei eu korttini sellaisenaan kelvannut kun aikaisemmin olin käynyt autovuokraamosta kysymässä.

Otin siis junan seuraavaan kaupunkiin ja vuorossa olikin vihdoin viimein Taipei, joka monelle turistille on ainoa käyntikohde saarella. Juna meni tällä kertaa suoraan Taipein keskusasemalle asti pitkän pätkän tunnelissa maan alla ja heti kun pääsin maan pinnalle valtavasta maanalaisesta asemakompleksista, löytyi nettikahvila ja kävin kartoittamassa hotellien varaustilannetta kirjoittaen muistiin muutaman osoitteen ja nettivarauksen hinnan. Sitten metrolla pari pysäkinväliä pohjoiseen ja kysymään katsomieni hotellien tiskeiltä löytyykö huonetta ja mihin hintaan. Ensimmäinen pyysi enemmän kuin nettivarauksen hinta joten se olisi joko bookattava netin kautta tai katsottava muuta. Lähellä oli toinen hotelli joten menin sinne kysymään huonetta ja tällä kertaa paikan ollessa saman hintainen kuin edellinen, mutta halvempi kuin nettihinta, päätin sen kelpaavan.

Ensivaikutelma Taipeista oli se että kyseessä on todella suurkaupunki jonka rinnalla pari muuta miljoonakaupunkia joissa olin ollut, kalpenevat. Autoja oli selvästi enemmän verrattuna skoottereihin ja pääkadut olivat todella leveitä puiden reunustamia bulevardeja, monine autokaistoineen, leveine jalkakäytävineen, ja korkeine taloineen. Ihmisistä myös huomasi ihan vaan tarkkailemalla että pääkaupunkisyndroomaa löytyi, neste oli noussut ylpeyden muodossa päähän joillakin yksilöillä verrattuna järjestäen nöyriin maalaisserkkuihin pienemmissä miljoonakaupungeissaan. Jopa Kaohsiungissa ravintolassani näkemäni paikallinen Elvis töyhtöineen vaikutti nyt maanläheiseltä. Kyllä Taipeissa silti hyvin ystävällistä porukkaa löytyi paljon ja kielimuurikin oli nyt hiukan pienempi.

Saapumispäivä meni lähinnä hahmottaessa ympäristöä ja päästessä kartalle. Kävelin hotellilta suoraan kohti jokea ja ehdin sinne juuri ennen auringonlaskua. Varsin valokuvauksellista ja joen rannassa olikin pitkä rivi kuvaajia. Nyt löytyi paremmin englanninkielen taitoakin sekä kaipaamiani pubeja. Säätila viileni edes vähän joten seuraavana päivänä ei tarvinnut ihan niin paljon hikoillla kun lähdin nähtävyyksiä katselemaan.

Aloitin Shiang Kai Shek memorial hallista joka on varsin komea muistomerkki yhdelle maan perustajista. Osuin paikalle sopivasti tasatunnin aikaan kun paikalla suoritettiin seremoniallinen vahdinvaihto. Vartijat siinä marssivat edes sun takas kymmenisen minuuttia tarkassa järjestyksessä. Päivä oli hiukan sateinen joten jatkoin vain metrolla matkaa vilkaisemaan Taipei 101 tornia lähempää, jättäen itse torniin nousemisen paremmalle säätilalle. Lähistöltä löytyi microbrewery pubi joten lounastin siellä suhteellisen pitkään oluita maistellen. Seuraavana päivänä säätila oli parempi joskaan ei turhan kirkas vieläkään joten kävin aluksi vilkaisemassa toista Memorial hall -muistomerkkiä joka oli pystytetty Sun-Yat-Sen nimisen kansallissankarin kunniaksi. Oli tullut nukuttua suhteellisen myöhään joten ei siinä liikoja paikkoja ehtinytkään kiertää eli viimeiselle päivälle jäi päätettäväksi mitä vielä nähdä ja ohjelmassa ehdottomasti oli Taipei 101 ja sen lisäksi aikaisemmin päivällä retki Maokongin kukkuloille kaupungin eteläpuolelle.

Maokongiin matka tehtiin Gondolalla eli vaijereita pitkin kulkevalla vaunulla ja perillä kapusin polkua ja portaita pitkin vielä korkeammalle näkäaloja vilkaisemaan. Siellä täällä oli pieniä teeviljelmiä kun kyseessä oli perinteikäs teenkasvatus alue. Maokongista takaisin kaupungille tulo kesti yllattavan kauan joten ehdin Taipei 101:lle vain juuri ennen auringonlaskua ja sitten pääsylippua ostaessa kävi vielä ilmi että jonotusaikaa olisi puolisen tuntia joten näytti hyvin epävarmalta ehtiä ylös valoisan aikaan. Jono veti kuitenkin odotettua nopeammin ja sain parit valokuvat juuri ja juuri ennen auringonlaskua. Näkymät kaupungin valoista pimeän tultua olivat toki vieläkin hienommat joten siinä mielessä sopiva ajoitus. Illalla ehdin vielä Taiwanin vanhimmalle Blue Note Jazz -klubille ja paikalliset muusikot vetivät oikein hyvän setin.

Sitten koitti harmi kyllä lähtöpäivä kotia kohti, mutta onneksi vielä oli muutaman tunnin pysähdys Hong Kongissa joten siellä nopeasti passintarkastuksesta läpi ja juna suoraan kaupungille, ja ehdin kiertää muutaman pubin sekä käydä syömässä Waguy -nimisessä ravintolassa erittäin hyvän pihvin ennen kentälle menoa. Nyt lentokoneessa nukkuminen sujuikin paremmin ja olin unessa samantien kun kone vain liikahti portilta. Taiwanin hienoimmat maisemat jäivät näkemättä tällä kertaa mutta siitä huolimatta oikein hauska ja antoisa reissu. Jäipä hyvä motiivi käydä uudestaan.

---

Comments

[Sampo Karpo]

!?
And u skipped the BASE jump!?