Matkustamisen riemuja

---

Reissu tosiaan alkoi lennolla Hki-Singapore, jolle J:n ä&i Ritva ja Markku tulivat mukaan. Lennolla saatiin yllättävän hyvin nukuttua vaikka vieressä istui nuorehko mies pienen vauvan kanssa. Vauva itki ja isä alkoi heti huutaa SHUT UP, SHUT UP!!! no eihän se auttanut, mutta pikkuisen kun läiskii ja antaa rauhoittavia, niin hiljeneehän se...huhhuh...Illalla ei jaksettu muuta kuin käytiin syömässä hotellin lähellä food courtissa ja lasillisilla tosi tyylikkäällä sisäpihalla, joka täynnä ravintoloita.
Perjantaina aamupäivällä lähdettiin Little Indiaan, jossa syötiin tietysti roti prateja curry-kastikkeella. Nyt oltiin paljon kivammalla alueella kuin viimeksi Little Indiassa ollessa, värikkäitä taloja ja kujia. Käveltiin sieltä muslimikortteliin, jossa vähän käveltiiin tai oikeastaan laahustettiin ympäriinsä, kun oli niin kuuma. Istuttiin minttuteellä ja turkkilaisella kahvilla.
Aasialaisen kulttuurin museossa mainostettiin terrakottasotilaiden näyttelyä ja käytiin katsomassa se sekä vähän pysyvääkin näyttelyä. Terrakottanäyttely oli J:n mukaan paljon pienempi kuin Tukholmassa, mutta vaikuttava se oli silti. Mä en ollut tajunnut, että keisarin hauta-alue oli niin laaja ja että sotilaat olivat vain yksi osa sitä. Siellä oli myös esim. rakennettu savesta joki, jonka varrella seisoskelivat ja kalastivat pitkäjalkaiset linnut, kurjet tai jotain. Ja yhdestä paikasta oli löydetty akrobaatteja ja muusikoita, joiden oli tarkoitus viihdyttää keisaria tuonpuoleisessa.
Museon jälkeen käveltiin vähän rannassa ja ihmeteltiin taas kerran Marina Bayn liioiteltuja rakennuksia. Sitten vietiin R&M Lau Pa Satin vanhaan kauppahalliin, joka on 24h ruokamarkkina. Tilailtiin eri juttuja eri kojuista, paras taisi olla paahdettu ankka. Sitten pitikin jo lähteä hotellille hakemaan kamat, että ehdittiin lentokentälle.
Saavuttiin yöllä Sri Lankan pääkaupunkiin Colomboon ja majoituttiin oppaan mukaan basic-kategorian hotelliin, joka kylläkin maksoi 70 euroa yö ja varsinkin palvelu oli kyllä kaikkea muuta kuin basic. Huonekin oli tosi iso ja tyylikäs, kylppäri ihan uusi. Mun eli S:n matka alkoi kuitenkin vähän huonosti, kun ensin lentokoneesta kävellessä huomasin, että kenkä oli lennolla hajonnut ja kun nostin rinkkaa hihnalta, kengille tippui märkää, jota luulin vedeksi, mutta joka osoittautuikin tosi paksuksi paistinrasvaksi. Puolet rinkasta oli sen peitossa ja hotellissa havaittiin, että niin oli myös puolet vaatteista. Kiukuttaa aivan sikana joku saakelin innokas keittäjä, joka kantaa öljynsä merten takaa!! Laitettiin vaatteet pesuun, mutta vain yksi paita tuli puhtaaksi ja paria yritin hangata itse, mutta rasva ei lähtenyt mihinkään. Rinkkaan ei voinut edes koskea, kun kädet tulivat ihan rasvaisiksi, mutta nyt se on onneksi kuivunut.
Lauantaina yritettiin etsiä uusia vaatteita Colombosta, kun opaskirjan ja netin mukaan Sri Lankasta saa laatukamaa tosi edullisesti, mutta aikamoisia rättejä naisten vaatteet olivat. J sen sijaan teki paljonkin hankintoja. S oli ollut toiveikas tarjonnan suhteen ja oli jo muutenkin valmistautunut tunkemaan rinkkaan noin puolikkaan uuden vaatevaraston, mutta nämä toiveet hautautuivat kyllä heti kun päästiin ensimmäiseen kauppakeskukseen. J haluaa painottaa, että suhtautui tähän toiveikkuuteen varauksella jo etukäteenkin.
Käytiin juna-asemalla tarkoituksena ostaa liput sunnuntain päiväjunaan saaren toiselle puolelle Trincomaleen rantakaupunkiin. Siellä meille sanottiin, että on vain yöjuna, ja pitkin hampain otettiin paikat samalle illalle, kun oli varmistettu kolmeen kertaan, että päiväjunaa ei oikeasti ole, saadaan oma kabiini ja sen ovessa on lukko. Nyttemmin on kyllä selvinnyt, että päiväjuna on edelleenkin olemassa, arvoitus vaan on, miksi meille ei siihen myyty lippuja vai oltiinko vaan väärällä tiskillä. Oli kuulemma viimeiset paikat, joten päätös piti tehdä nopeasti eikä ehditty enempää selvittää asiaa. Mentiin sitten pakkaamaan kamat hotellilla ja lähdettiin uudestaan kaupungille. Käytiin vielä juna-asemalla varmistamassa, että meidän liput on ensimmäiseen luokkaan, vaikka niissä ei sitä lukenut ja sen piti olla täynnä, mutta sitten yhtäkkiä yksi kabiini löytyikin. No, kun päästiin tähän haluttuun ykkösluokan vaunuun, harkittiin ihan tosissaan, että lähdetään juoksemaan karkuun ennen kuin juna starttaa...
Kierreltiin Pettahin kortteleissa eli vanhan Colombon vilkkailla kauppakujilla. Siellä todella riitti vilinää ja sai koko ajan väistellä erilaisia kulkuvälineitä, ihmisiä, katujen reikiä ja kuoppia. Yhdellä kadulla myytiin mattoja, toisella rautakauppatavaraa jne. Tukahduttava kuumuus yhdistettynä tähän alkoi jo vähän ahdistaa, eikä tiedetty yhtään, missä ollaan kartalla. Vettä ja ruokaa ei vaan meinannut löytyä mistään eikä oltu syöty vielä mitään. Lopulta löydettiin niin hyviä piirakoita, että haettiin niitä vielä lisääkin.
Muutenkin Sri Lanka on kyllä todella leppoisa ja ihmiset ystävällisiä. Aivan erilaista siis kuin Intiassa!! J jo ihmetteli, miten olen täällä ihan rento, kun Intiassa koko ajan kiukkuinen, mutta se johtuu ihan siitä, että täällä ei ole vielä yksikään kädetön ja jalaton roikkunut mun hihassa. On myös huomattavasti enemmän omaa tilaa ja reviiriä. Olisin kyllä odottanut, että Colombossa olisi ollut enemmän kuin kaksi kerjäläistä ja muutenkin köyhemmän näköistä.
Colombossa ehdittiin nähdä aika paljon yhdessä päivässä, kun ajeltiin niin paljon tuk-tukeilla ympäriinsä. Käytiin myös buddhatemppelissä, jonka 55-vuotias norsu oli kuollut edellisenä päivänä ja nyt haudatty temppelin etupihalle. Se oli suuri suru ja meille haluttiin erikseen näyttää hauta.Joka oli hmmm..kookas.
Rahdattiin muuten Singaporesta asti tyhjä 1,5 litran vesipullo, kun meidän Bradtin Readers' Travel Awards 2011 palkittu opaskirja sanoi, että täkäläiset pullot hajoaa heti että kannattaa tuoda mukanaan. No, ihan normaaleja vesipulloja täällä on ja luovuttiin siitä Colombossa... (Tää oli siis täysin S:n projekti kantaa jotain tyhjää vesipulloa!)
No joo, 20.30 oltiin sit tosiaan juna-asemalla venaamassa klo 21 junaa. Jo oli first classia tosiaan. Reissu maksoi 750 (5€) rupiaa per nuppi, 7h (tosiasiassa 10,5h). Oli oikein oma kylppärikin, jonka katosta puolet oli romahtanut sisään jättäen näkyviin jotkut putket, joista satoi jotain nestättä suoraan pytyllä istujan niskaan. Lienee sanomattakin selvää, että lattia lainehti... Kusen haju jotenkin kruunasi sen tilanteen. Likaisuus olisi varmaan se ensimmäinen mieleen tuleva sana, jos joku kysyisi fiilistä. S ei pystynyt ensimmäiseen puoleen tuntiin muuhun kuin tuijottamaan masentuneena paskaista lattiaa ja rikkinäisiä seiniä. Kun lähdettiin rymisten liikkeelle ja sammutettiin valot, se oli kuin suoraan jostain idän pikajuna/länkkärileffasta ja oikeastaan aika romanttista. Katseltiin ulos ja nähtiin satunnaisia valoja ja ihmisiä ja eläimiä niiden loisteessa samalla kun rautatiet kilkattivat ja narskuivat ja juna heilui ja pomppi. No ei se sitä kusen dunkkista saanut pois, mutta teki tilanteen jotenkin siedettäväksi. Ja todella väsyneenä onnistuttiin jopa nukkumaan muutama tunti matkalla. Loppumatkalla aurinko jo nousi ja katseltiin ikkunasta auringonnousua, lehmiä, riikinkukkoja, vesipuhveleita riisipelloilla ja satunnaisia ohikulkijoita. Yritin bongata norsuja, mutta heikolla menestyksellä... Naapurihytissä alkoi kiekua kukko.

---