Phantastic Philippines, first strike

---

Keskiviikkona aloin käynnistellä tätä blogia salmiakkijenkkipurkan voimalla. Marras-joulukuun vaihteessa Tampereella vieraillut paikallinen kollega (eli siis - tiedoksi jne. - Alvin Alonzo) oli jotenkin käsittämättömällä tavalla välttänyt kaikenlaiset kosketukset salmiakkiin visiittinsä aikana, eikä siten ollut vielä pussia paluumatkalla lentoasemalta ostaessaan tiennyt, ettei oikeastaan voi sietää koko makua. Miestä kävi sen verran sääliksi, että suostuin uhrautumaan ja jauhamaan purkat parempiin suihin.

Keskiviikkona sain parin päivän odottelun jälkeen paikallisen operaattorin SIM-kortin syystä että huomattavasti Soneraa halvempi täällä on se. Puheaikaa ja tekstariyhteyttä muille operaattoreille olisi kuitenkin pitänyt ladata itse, eikä näin laiska jätkä jaksanut alkaa veivaamaan matkalaskujen kanssa... niinpä en ole sittemmin ihmeemmin soitellut (ja jos pakottava tarve sellaiseen tulee, vaihdan hyvin nopeasti takaisin omaan korttiin).

Illalla suunnitelmana oli vetää reipasvauhtinen kymppi, mutta kun pannu alkoi viheltää jo neljän kilometrin jälkeen ja turvamarginaalit väsymisen seurauksena pienentyä, vähän puolivälin ylitettyäni yksi pelkäämistäni vauhtitöyssyistä kävi vihdoin pimeässä liian korkeaksi ja lensin naamalleni. Vasemman käden kämmen aukesi sen verran, että katsoin parhaaksi jättää enemmän hoipertelun siltä illalta sikseen ja palata kämpille desinfioimaan vammoja (käsidesigeeliä suoraan juomavedellä esipuhdistettuun haavaan puraisi aika kirpakasti).

Pikaisen paikkaamisen ja venyttelyn jälkeen myöhäisiltaan kuului vielä parin täällä jo toista kuukautta oleskelleen kollegan (eli siis Mikon ja Teron) kotiin lähettäminen. Täällä päin se tapahtuu tyypillisesti biljardin, karaoken ja kaljan voimalla, vaikka itse olisin kyllä mieluummin hoitanut homman ainakin ilman sitä karaokea. Periaatteessahan en laula karaokessa koskaan mitään, ellei listalle ilmesty yhtä tiettyä biisiä. Tämä illanvietto oli kuitenkin jo ennalta tuomittu menemään pieleen, joten itse kukin voi arvata kuinka kävi. En vihjannut kenellekään millään tavalla, mitä pitää soittaa, että mut saa mikin varteen, mutta niin vain nämä paikalliset penteleet onnistuivat jossain vaiheessa siihen osumaan, ja loppu oli... no, pääasiassa kiusallista meille kaikille. Olen kuullut jälkeen päin luotettavilta tahoilta vahvoja huhuja siitä, että tapahtumasta on todisteena jonkinlainen video, mutta itse en ole sitä vielä nähnyt.

---

Photos

Guard With Shotgun
Vartijoiden kanssa ei pelleillä.

In the Elevator
Schindlerin jalkalista