Lastenkodista ym

---

Tulimme taas tanne kalliiseen Tiibet guesthouseen nettiin, kun ainoastan taalla nayttaa olevan oma generaattori, joka jaksaa antaa virtaa myos tietokoneille. Eilen kavimme kysymassa useaan kertaan nettia, mutta aina oli joko sahkokatkos tai yhteydet poikki. Sahkokatkoksista nahtavasti ilmoitetaan etukateen, silla erassakin nettipisteessa tati katsoi aina seinanteipatusta paperista,josa oli paivamarat ja kellonajat milloin netin pitaisi toimia. Ei se silti nahtavasti mitenkaan taysin varma ole, etta siltikan virrat kulkisi, silla eilenkin piti olla sahkoa 8 jalkeen, mutta ei kuitenkan ollut. Aina voi tulla myos ylimaraisia katkoksia. Oudoimmalta tuntuu, etta sahkot nahtavasti yleensa lyodaan poikki aina juuri pimean tulon aikan eli kuuden tienoilla.Nain on ollut nyt ainakin parina paivana. Sita saa sitten aina leikkia taskulamppujen ja kynttiloiden kanssa. Kaikissa guesthouseisa tuntuu olevan tapana, etta huoneeseen annetan kynttila.

Asumme nyt tas todellisessa murjussa. Muutimme sinne, koska ajettelimme olevan aivan sama missa nukumme,kun paivat olisimme kuitenkin lastenkodilla. Eilen kuitenkin selvisi, etta lapset ovat paivat koulussa ja sinne ei kannata menna paljon ennen 16. Luulimme paasevamme leikkimaan pienten lasten kanssa! Sanoin Kirstille(suomalainen lahetystyontekija,jonka aitini tuntee), etta mieluiten tyoskentelisimme pikku-lasten parissa. Kuitenkaan tuolla lastenkodissa ei ollut kuin yksi nelja-vuotias. Muut olivat 10 vuoden molemmin puolin ja teinejakin oli paljon.Olivat he kuitenkin hauska porukkaa! Ensin leikimme pitkaan Nikin kanssa, joka on todella topakka nelja-vuotias pikku tytto. Han komenti aina akaisesti poikia,jotka tulivat tekeman pienta kiusaa. Han lapsi heita kiukkuisesti korville ja piti muutenkin hyvin puolensa. Aikaisessa vaiheessa taalla kylla aloitetaan opiskelu! Kun tapasimme Nikin, han oli tekemassa laksyja eli piirtamassa vihkoonsa numeroita ja kirjaimia. Leikimme hanen kanssaan keilausleikkia eli laitoimme vesipulloja pystyyn ja annoimme Nikile pallon, jonka toimme tuliaisiksi ja han sai silla yrittaa kaataa keiloja. Se oli aika vauhdikasta menoa, silla han viskeli palloa nopealla temmolla ja me aina palautimme sen hanelle heitamalla milloin mistakin nurkasta tai tuolin alta. Valilla jotkin muutkin lapset tulivat leikkiin mukaan,mutta siita Niki ei tykannyt van omi aina pallon itselleen.

Vahan vaikeampi tuola oli tutustua lapsiin kuin yleensa lastenkodissa. Nikia lukuun ottamatta muut olivat hyvin rauhallisia ja ehka hieman syrjan vetaytyviakin. Se varman liittyy tahan kansanluonteeseen,mista aikaisemminkin kirjoitin.Taalla ei olla aivan niin riehakkaita, ennakkoluulottomia ja avomiellisia kuin vaikkapa usein Thaimaassa tai muualla K-Aasiassa, missa olemme aikaisemmin vierailleet lastenkodeissa. Siella he tulivat aina heti roikkuman kasiimme ja tekeman tuttavuutta. Tuolla kyseisessa lastenkodissa menimme ensin katsoman lasten kanssa jotain elokuvaa, joka naytti olevan tragikoominen rakkaustarina. Kuvaustyyli oli aivan kuin suoran Kauniista ja rohkeista. Valilla lapset hieman vilkuilivat meidan suuntaamme ja hymyilivat, mutta muuten he keskittyivat elokuvaan ja puhkesivat vahan valia nauraman jollekin kohtaukselle. Lahdimme sitten meille tarjotut erittain sokeriset kahvit juotuamme etsiman pienempia lapsia. Loysimme vain Nikin ja vahan myohemmin lastenkodin tati kertoi, ettei muita olekaan. Mielellan olisin leikkinyt isompien lasten kanssa jotain typilisia pihaleikkeja,opettanut heille peleja, joita vanhana kerhotatina hallitsen useitakin, mutta en oikein tiennyt miten saisin heihin kontaktia,kun kukan ei ollut oikein kovin kiinnostunut meista.Ongelma oli myos, ettei leluja nakynyt missaan. Yleensa lasten kansa on helppo alka leikkiman, kun ottaa itse jonkin lelun esiiin ja alka tutkaileen sita. Onneksi loysin eraan sangyn alta lentopallon! Se oli pelastus. Kun aloin heitteleen silla pihassa koreja, heti eras poika asettui eteeni ja elehti, etta syottaisin hanelle. Pian syoteltiin palloa lentopallo tyyliin toisillemme ja mukaan liittyi koko ajan lisaa porukkaa. Kun pari isompaakin poikaa tuli pelaileen,muodostimme joukkueet ja aloimme kisailla.Pisteita emme laskeneet,mutta muuten pelasimme suurin piirtein oikeaa lentopalloa.

Viela sen verran murjukampastamme, etta se on nimeltaan Lucky guesthouse, huonessa haisee vahvasti kusi, saaskia on paljon(Onneksi meilla on verkko.Tosin sen venyttely on aina urakka, silla se on oikeasti tarkoitettu yhteen sankyyn.On kekseliaisyyta vaativaa aina miettia miten sen saa niin kiinni, etta sinne alle mahtuu kaksi) ja vessa on taysin homeessa. Tulipahan kuitenkin osoitettua varaksi se luulo, ettei Katmandussa voisi yopya missaan 2 eurolla. Tasta on ollut paljon kiistelya joillakin foorumeilla ja useimmat patyivat siihen, ettei nain halpa majoitus ole mahdollinen. Eilen oli hyva, kun mietin miksi sankymme on koko ajan taynna jotain ihme murusia.Mista ne ilmaantuvat? Vaikka kuinka puhdistelin sankya, niita tuli aina jostain lisaa. Sitten illalla huomasin yhtakkia peiton alla jonkin ison ruskean moykyn, se naytti ihan kakilta. Kun kansin se ympari huomasin kuitenkin, etta se oli palanen kattoa. Huoneen puupohjainen paksulla maalilla malattu kattokin on niin huonossa kunnossa, etta se hilseilee ja valilla nayttaa irtoilevan jopa isoina palasina. Se kuinka palanen oli joutunut peiton alle,jai arvoitukseksi, mutta mystisten murusten syy selvisi.

Nyt lahdemme hieman katseleen nahtavyyksia. Illalla sitten taas lastenkotiin. Toivotavasti teita eivat taas tuki mielenosoittajat! Eilen oli jokin iso kulkue, jossa punaliput liehuivat ja mellakkapoliisit kulkivat kilpineen sen perassa. Olimme sen verran kaukana, etta naimme heidan vain lahestyvan tien toisesa paassa. Eras ohikulkija viittasi heihin ja sanoi "big broplen" ja kehotti ottamaan kireesti mikrobussin, minka olisimme muutenkin ottaneet.

---