Viidokkoseikkilu jatkuu

---

Paivamaarien lisaily on ollut hieman ongelmallista, tai siis tekstiin tulee aina sen paivan paivamaara jollain se "julkaistaan" enka osaa muuttaa niita enaa jalkeen pain. Eipa silla kai mitaan valiakaan olisi, Valtteri on ainoa joka edes vahan muistaa mika paivamaara tai viikonpaiva on menossa (synttareihin on enaa muutama paiva...). kirjoittelin eilen kuulumisia viidakosta, mutta jostain syysta teksti on jaanyt jumittamaan tilaa "publishing" toivottavasti se ei ole sensuroinut itseaan internetin syovereihin, vaan tulee esille ennen tata...

Lahtoa edeltavana yona puhkesi melkoinen trooppinen myrakka, ei siina muuten mitaan mutta jos vetta tulee paljon, ei Kurakurasta ole mitaan mahdollisuutta lahtea pois. Meidan ensimmaisena yonamme satoi myos koko yon, silla seurauksella etta aamulla joen pinta oli noussut 3,5 - 4 metria. Vesi oli tuonnut mukanaan valtavan kokoisia juurakoita ja runkoja ylajuoksulta, joten meilla ei ollut mitaan mahdollisuutta lahtea yhtaan mihinkaan. Kun vesi on liian korkealla, virtaukset ovat niin voimakkaita, etta veneella liikkuminen on liian vaarallista. Ja tietakaan kun ei ole... Me siis vietimme mukavan ja rentouttavan paivan tutustuen lahiviidakkoon, ylittaen bambusiltoja ja maistellen paikallisia herkkuja. Emantamme Lisa oli nimittain mita erinomaisin kokki. Lapsiakin muistettiin banaanipannukakuin ja paikallisella versiolla ranskanperunoista. Me Mikon kanssa soimme itsemme tynnyreiksi joka kerta, vai ei helteessa muka tule nalka!!

Viimeisen yon myrsky ei onneksi kuitenkaan antanut paljoa vetta, joten paasimme lahtemaan ja kavimme matkalla tutustumassa viela paikalliseen kylaan. Perinteiset Longhouset ovat kaikki yhta suurta rakennelmaa, paalujen varaan rakennettu valtava, joka suuntaan versoava "rivitalo" jossa kaksi talorivistoa on aina vastakkain muodostaen keskelle suojaisan terassin. Joka ovaen takana on yksi perhe ja osittain katettu terassassimainen keskus alue on kylan yhteista tilaa jossa iltaisin istutaan tekemassa kasitoita ja nauttimassa riisiviinia. Kun perheen poika/tytto menee naimisiin taloa aina jatketaan yhden asunnon verran, katevaa! Joissain Longhouseissa on parhaimpina aikoina ollut useita satoja asuntoja. Valitettavasti palosuojelu ei ole ihan meidan tasoamme ja kuivasta bambusta rakennetut talot ovat usein palaneet. Paikalliset ovat kuitenkin niin tottuneita yhteisolliseen elaman tapaan, etta ovat jatkaneet perinteisia longhousejaan betonisilla taloilla. Ongelmansa siinakin, paalujen varaan rakennettaessa kotielaimet voi majoittaa talojen alle (me tosin naimme vain kukkoja ja kanoja, mutta kuulemma esim. possujakin on) ja korkeuden vuoksi kaarmeet jne. kutsumattomat vieraat pysyvat poissa. Mataliin betonitaloihin ne suorastaa tulvivat varsinkin kun siisteys ja hygienia on mita on, joten rottia+hiiria(=kaarmeiden ruokaa) on vahintaankin riittavasti.

No mainitaan nyt viela se ihmisia aina kiinnostava asia, kylla kylalaiset ovat harrastaneet paakalloja. Niita oli vielakin kylakeskuksen katossa. Tosin opimme etta talla hetkella roikkuvat kallot olivat heimoparantajien ja muiden kunnioitettujen kylalaisten kalloja, heidan henkensa halutaan pitaa osana kylaa ja siksi kallot ripustetaan kunniapaikalle. Vihollisten paakallot ripustettiin esim. nuotiopaikan ylle jotta tuli ja savu veisivat heidan sielunsa pois kylasta.

Paluumatka longhouseilta oli tuskaisen hikinen, tunsimme itsemme paitsi hikisiksi, myos haiseviksi ja likaisiksi. Sita nautinnollisempaa oli paasta Basaga Residenceen. Ilmastoitu huone ja kutsuva uima-allas. Pieni (18huonetta) hotelli, suuri uima-allas, rentoutumishuone, netti jne. meilla tilava perhehuone parveke/terassilla suoraan uima-altaalle. Voiko viidakon jalkeen muuta toivoa, niin no Mikkolle viela hotellin ravintola ja edullista kylmaa olutta... Kaikki tuntuu viela paljon suuremmalta luksukselta kun ensin on monta paivaa rammitty viidakossa ja peseydytty jokivedella, hikoiltu oin ja paivin, eika edes saatu pestya pyykkia kun mikaan ei kuivunut suuren ilmankosteuden takia.

Tanaan olisi kuitenkin taas jo tarkoitus vaihtaa paikkaa. Kaydaan viela pienella ostoskierroksella lahikaupassa (elamys lapsille jo sinallaan...) ja sitten aletaan metsastamaan minibussia.

---