Luxpackers a.k.a. kermahanurit reppumatkalla

---

J kävi sunnuntaina lounaan jälkeen jalkahieronnassa. Hoitojen varaaminen oli myös melkoinen episodi. Soitin spahan lauantaina ja kysyin jalkahierontaa ja itselle jotain raskaana olevalle sopivaa hoitoa. Jalkahieronnan sain varattua, mutta ei nainen kyllä osannut kertoa mistään raskaana olevan hoidoista, vaikka esitteessä kehotettiin kysymään asiasta span henkilökunnalta. "Oh, you are pregnant together?" "Öööh - yes." "I will...aaaah...." "You will ask?" "Yes, sir." "OK, let my husband know tomorrow, then." "Press zero one. Good bye, sir." No, soitin sitten respaan, jossa ei tajuttu asiasta senkään vertaa. Kohta spa soitti takaisin ja sanoi, että halusin kuulemma kysyä hoitohinnoista. No en. L nosti olohuoneessa luurin ja alkoi mölistä linjalle. Repeilin vaan enkä pystynyt yhtään keskittymään, mitä nainen yritti sanoa. Puhelu loppui kuitenkin siihen, että J:lla olisi jalkahieronta klo 13 ja minulla vartalokuorinta klo 19.



Sunnuntaina J palasi hieronnasta käsi mustelmilla ja kiitollisena siitä, että enää ei sattunut mihinkään. Ehkä se oli sitten hyvä hieronta. Mun kuorinnan nainen joutuikin siirtämään seuraavaan iltaan. "Sorry, sir." Maanantaina illalla käytiin jälleen syömässä I'am:ssa ja kiirehdittiin sieltä seiskaksi takaisin. Spa oli tosi viihtyisä ja kuorintakin oli tosi mukava. Vähän liian kovaotteinen sekin oli, kun välillä tuntui, että iho menee puhki pohkeista ja selästä. Kun ei kuorinut vatsaa, niin jäi ilmeisesti aikaa panostaa niihin.



Hotellin pesulapalvelu oli aika kallis,joten kysyttiin Ms. Chonilta, missä voitais pestä pyykkiä. Hän järkkäs jonkun hakemaan meidän pyykit respasta. J kärrytteli sinne ja takaisin, ja joku mies tuli mopolla, parivuotias kyydissä, hakemaan pussin. Pyykit tuotiin seuraavana iltapäivänä takaisin puhtaina ja silitettyinä. Maksoi yhteensä jotain 7 euroa, kun hotellilla yks paita olis ollut euron. J:n ollessa reissulla, kuulin puhelimen soivan pari kertaa, mutta lakkas sitten, joten ajattelin olleen vahinko. Sitten kuulin L:n puhuvan ja hän siis olikin heti ollut kärppänä vastaamassa. Menin toiseen puhelimeen, mutta sieltä kuului vain kun J puhui jonkun kanssa. Sitten puhelin soi uudestaan ja taas L vastasi. Nyt pääsin minäkin linjoille, ja sovittiin, että nähdään uima-altaalla. L oli tosi kiinnostunut puhelimesta ja halusi koko ajan soittaa jonnekin ja välillä kävi kuuntelemassa, puhuisko joku siellä jotain.



Eniten L kaipaa Suomesta Pikku Kakkosta. "Tulee Pikku Kakkonen!" "Pikku Kakkonen tulee vain Suomessa/kotona." " Me ollaan Thaimaassa/kesälomalla!" "Missä mummi/mummu/pappa/Tuuli-täti/Satu/Päivi/Mari on?" "Mummi on Suomessa." "Joo. Pitää odottaa."



Ma-ke oli niin tuulisia ja sateisia päiviä, ettei päästy rannalle ollenkaan. Maanantaina, kun vielä ei satanut, J ja L olivat menossa, mutta tulivat mua vastaan, kun oli ollut liian suuria aaltoja. Käytiin sitten altaalla, sateessakin, yhtenä päivänä kaks kertaa, ja tekemässä hiekkakakkuja.Rannan ravintolatkaan eivät olleet auki sateisina iltoina. Yhtenä iltana tilattiin huonepalvelusta, kun L oli mennyt nukkumaan. Yhtenä iltana L sai viimein matkapottansa kunnon käyttöön. Kun "kakkonen" oli tullut, niin kurkki ihmetellen pytyn pohjaa ja hoki:"kakka pyörii". Tätä hoentaa on sitten jatkettu läpi matkan (ja taputusten saattelemana tietenkin). Yhtenä iltana L oli ihan unen partaalla ja selitti unissaan:" sitten kakka pyörii ja taputetaan. Huomenna taputetaan". Ihan huikeita juttuja tulee muutenkin jatkuvalla syötöllä. Toinen juttu missä on kehitytty on valintojen teko. Esim jos vessaan saa ottaa vain pienen Hello Kitty -skootterin tai simpukan kuoren (molemmat rakkaita), niin ihan kiukuttelematta lähtee vain toinen mukaan. Ja on jopa aktiivisesti tarjonnut lelujaan toisten leikittäviksi vaikka itse tietenkin haluaisi oikeasti pitää kaikkia sylissä samaan aikaan.



Torstaina mentiin aamupalalta rantaan, ja alettiin vielä levittää aurinkorasvojakin, kun yhtäkkiä aurinko alkoi vähän pilkistellä. Kun oltiin meressä, satoi välillä ihan kaatamallakin. Loppujen lopuks oli tosi hyvä rantakeli, kun L sai rauhassa touhuta hiekalla, eikä tarvinnut pelätä palamista. Oli ihan innoissaan hiekkakakuista ja erityisesti uudesta jutusta, hiekkaan piirtämisestä. No, ei me rannalla silti juuri tuntia kauempaa oltu.



Torstaina mentiin päikkäreiden jälkeen altaalle, jossa L hyppi taas joka suuntaan. Täytyy olla tosi tarkkana, kun saattaa milloin vain, varoittamatta, hypätä syliin altaan reunalta tai portaalta. Tuolla kehitti myös uuden jutun: selkä edellä istuen altaan reunalta. Kerran J pyöritti nilkoista niin, että päälaki aina välillä meni veteen, mikä oli jo vähän turhan hurjan näköistä. Myös isin suorien käsien päällä seisominen ja siitä veteen molskahtaminen oli hauskaa. Ylipäätään J on suositumpaa uintiseuraa näistä hurjista tempuista johtuen, joten mäkin ehdin uida jonkin verran. Sainkin yläselän tosi kipeäksi yhtenä päivänä, ja kolme viimeistä päivää sitten harjoittelinkin rintauintia laittaen pään veteen, mitä en todellakaan oo koskaan tehnyt. Tuolla tyhjässä altaassa oli aika hyvä mahdollisuus harjoitella.



Torstaina syötiin päivälliseksi jämiä kaapeista sekä edellisillan I'amin kotiinkuljetuksen rääppeitä. Ei jaksettu lähteä mihinkään, kun piti myös pakata. Keskiviikkona oli päikkäreiden jälkeen kävelty villojen läpi, viereisen temppelin ohi ja tietä pitkin rantaravintoloille. Matka kesti aika kauan, kun oli niin paljon kukkia poimittavana ja ihailtavana, kulkukoiria katseltavana ja temppelikin oli yllättävän kiinnostava. Kun oli vähän aikaa ehditty tehdä hiekkakakkuja, alkoi sataa, ja me lähettiin takaisin hotellille, mutta J kävi tilaamassa Amilta kotiinkuljetuksen. Kauhea läjä ruokaa saapui sitten respan kautta meidän ovelle... Siinäkin oli sähläystä: kun ruokaa ei tunnin päästä alkanut kuulua, J soitti respaan, että odotamme toimitusta, tuokaa se sitten heti huoneeseen. Kohta ovella oli hotellin työntekijä, että "Haluatte kuulemma kuljetuksen respaan". No ei.



Perjantaina J heräs aikaisin ja oli melkein jo uinut, kun me vasta herättiin. L oli taas vähän valvonut yöllä ja nukkui siks pidempään. Aamupalan jälkeen J kävi respassa maksamassa laskun, ja meidän piti tehdä hiekkakakkuja rannalla. L ei halunnutkaan, vaan maattiin sitten kaikki kolme rantatuoleilla ja ihailtiin vielä maisemaa. Kävely huoneeseen kesti jälleen kauan, koska lehmät olivat tulleet taas, ja niitä piti päästä katsomaan läheltä.



11.30 sama kuski nouti meidät jälleen, ja mentiin Ban Krutin juna-asemalle. Toivottiin, että sieltä saa jotain lounasta, ja onneksi ympärillä oli montakin kojua ja kioskia. Oltiin asemalla 12.20, kun junan Surat Thaniin piti lähteä 13.07. Asemanhoitaja tuli heti sanomaan, että juna (sama kuin se, jolla me tultiin Bangkokista) on tunnin myöhässä... No, J lähti hakemaan ruokaa ja palasi kanavartaiden ja sticky ricen kanssa. Kulkukissat tulivat vaatimaan osuutta sapuskasta. Pian asemalle tuli myös australialainen (täysin yläluokan brittiaksentilla puhuva) kuusikymppinen pariskunta, jotka olivat 8 viikon reissulla. Olivat suunnitelleet ehtivänsä Surat Thanista bussilla toiseen paikkaan jollain puolen tunnin vaihtoajalla. Hieman optimistista... Aika meni mukavasti heidän kanssaan rupatellessa (olivat kolunneet maailmaa melkoisesti) ja juna tuli lopulta 1 h 20 min myöhässä. L oli aika väsynyt ja levoton junassa, sai pari kiukkukohtausta. Maisemat oli jälleen hienoja, tiheitä palmumetsiä, riisipeltoja, lehmiä ja muita eläimiä, pieniä kyliä. Luultiin jo, että ollaan perillä lasketussa 3,5 tunnin ajassa, mutta yhtäkkiä viimeiseen pätkään saatiin tuhrattua aikaa älyttömästi, ja oltiin perillä pari tuntia myöhässä aikataulusta.



Jälleen oli yllättäviä vaikeuksia saada taksia, vaikka kyseessä kuitenkin oli ihan kaupunki. Asema oli yli 20 kilsan päässä keskustasta, ja muutama todella röyhkeä tyyppi vain yritti saada porukkaa keskustan hotelleihin. J päätyi niiden pomon kanssa sanaharkkaan ja käveltiin tien yli, jossa jonkun kojun pitäjä neuvoi, mistä saa taksin. Aseman edessä ne olivat, mutta niissä ei ollut mitään merkkejä eikä kylttejä. Ei tainnut olla kovin virallinen taksi. Mentiin 15 minuutin matka keskustasta poispäin, lähemmäs lentokenttää.



Siellä odotti käsittämätön kompleksi, johon kuului myös laiva (betonia, ei merta lähelläkään). S luokitteli huoneen lääväksi, mutta J läävähkö plussaksi. Ei saatu vauvansänkyä tai lisävuodetta, joten J:n pihalta hakeman päivällisen jälkeen yritettiin ensin nukkua sängyssä poikittain. L uhkasi koko ajan pudota toisesta päästä, joten käännyttiin oikein päin, mikä sekään ei juuri auttanut. Sänky oli todella kova, niin kuin tyynykin, mikä oli lisäksi liian korkea. L potki ja pyöri keskellä, J kuorsasi toisella laidalla(ja S tuhisi mielenosoituksellisesti toisella laidalla pitäen J:tä hereillä). Lopputulos oli, että kaikki nukkuivat huonosti, S pari tuntia yhteensä.



Aamulla mentiin aamupalalle, jossa oli monenlaista, mutta ei oikein mitään hyvää. L söi taas muroja ja vesimelonia, joilla sai herkutella jo Nishavillessäkin. S ja J söivät riisiä ja nuudelia. Aamiaisen jälkeen leikittiin hetki pienessä nurkkauksessa, jossa oli keinuva mato, rikkinäinen pieni muovikeinu ja pieni liukumäki, sekä katseltiin kaloja aulan altaassa.



Sitten laitettiin kamat kasaan ja otettiin hotellin kuljetus kentälle: avolava-auto, jonka taakse luulin ensin meidänkin joutuvan, mutta onneksi se oli vain laukuille ja meille löytyi sentään penkit sisältä. Matka kesti 5 min ja maksoi yhtä paljon kuin edellisillan taksi.



Oltiin kentällä turhankin ajoissa ja mentiin sitten vai immigrationin läpi odottelemaan boardausta. Air Asia oli taas perusvarma eli ajoissa perille ilman turhaa hössötystä. Ajateltiin ottaa joku lentokonesafka, mutta olivat myyneet jo kaiken ulos KL-Surat Thani pätkällä.



Kuala Lumpurissa on aika fiksu immigration nykyään. Ei mitään lippulappuja vaan pelkkä sormenjälkiskannaus ja passit pöydälle. Maks 10sek per hlö. Mentiin sit kentällä (KLIA2, joka auennut vasta toukokuussa 2014) safkalle ja sieltä uudella junayhteydellä keskustaan. Hotellille päästiin joskus viiden aikoihin. Saatiin heti esimakua KL:n liikennejärjestelyistä, kun noin 500m matka kävellen olikin autolla lähemmäs 3km. Meidän hotellin lähellä on jotenkin hassu liikennemerkki kun lukee "Hotel Imperial 1,5km" ja oikeasti se on siinä kohdalla toisella puolella tietä.



Oltiin otettu club-huone, kun muita ei ollut jäljellä, ja siinä oli erikseen olohuone-keittiö ja näkymäkin oli ihan hieno: KL Tower ja Petronas Tower. Oltiin aika väsyneitä koko porukka ja kun L ei ollut vetänyt päikkäreitä, alkoi käydä kierroksilla. Nukahtikin yllättävän helposti myöhäisille (17.30) 35min unille, jonka jälkeen mentiin kävellen KL Sentralin ostoskeskukseen hakemaan vaippoja jne. Se on Brickfieldsin kaupunginosassa, joka on täynnä intialaisia rafloja. Mentiin kuitenkin ekana ruokakauppaan ja totaalisen hyytymisen jälkeen syötiinkin siellä japanilaista. L veti taas pelkkää valkoista riisiä kun se on vaan niin hyvää!!?? Suora lainaus:"mä tykkää riisi".



Kaupasta tuli mukaan myös purkki BJ:tä ( Chocolate brownie cheesecake), joka nimestään huolimatta oli vähän pettymys. Oli muuten eka purnukka (ja mahd viimeinen) jätskiä tällä reissulla. Yksi jätskipuikkohan oltiin jo otettu Ban Krutin asemalla päivää aikaisemmin. Muutenkin ollut kaikki herkut ihan täysin minimissään, jonka lisäksi J ei ole juonut yhtään bisseä(tai viiniä jne) koko reissussa. Ihme terveysloma kun on lähes päivittäin myös uitu noin tunti?! Syötiin jätski L:n läiskyttäessä kylpyammeessa.



Nukuttiin pitkään sunnuntaina (tai no 8.40 asti) ja otettiin pikana kyyti KLCC ostarille kun kerran hotelli sitä ilmaiseksi tarjoaa. Siellä otettiin samosoita ja jotain kasvishässäköitä aamupalaksi. L pääsi pieneen karuselliin pyörimään ja oli aika innoissaan. Mentiin sinne ostarille lähinnä siksi, että siinä vieressä on KL:n suurin lasten leikkipuisto. L pääsi vihdoin siis keinumaan ja kiipeilemään. Oli kuitenkin niin järjettömän kuuma ja kostea ja meiltä juotava lopussa, ettei pystytty millään olemaan puolta tuntia kauempaa. L oli jo ihan hiessä ja posket alkoi olla punavalkoisen kirjavat, joten pelättiin, että saa lämpöhalvauksen juoksemisesta.



KLCC:ssä oli käyty Uniqlon kaupassa ja nähtiin siellä Muumi-paitoja, mutta heillä ei ollut lastenvaatteita. Lähdettiin kävelemään toiselle ostarille, josta niitä kuulemma sai. Hikeä pukkas, varsinkin, kun täällä on jalkakäytävät ihan kuopilla tai niitä ei ole ollenkaan ja rattaita joutuu puskemaan ihan hulluna. J onneksi suunnisti suoraan oikeaan paikkaan korkeiden talojen välissä, päästiin varjoon ja saatiin juotavaa. Ensin syötiin lounasta toisessa mallissa Food republic food courtissa. L ei suostunut syömään mitään, vaikka pöydässä oli osterimunakasta ja kahta erilaista nuudelia(ei ehkä olisi pitänyt antaa ekana suupalana osteria, jonka kuitenkin söi, mutta ei ehkä pitänyt ihan parhaana herkkuna, ja varmaan oletti loppujen maistuvan samalta). Katkarapunuudeli varsinkin oli älyttömän hyvää.



Sitten päästiin Muumi-osastolle ja L oli ihan hullaantunut, eikä osannut päättää, minkä paidan olisi halunnut. Tai no, olisi halunnut ne kaikki. Yritettiin ottaa metro takaisin hotellille, mutta asemalla selvis, että yks pätkä oli suljettu, ja matka olis nyt paljon pidempi. Tästä ei tietenkään ollut mitään infoa missään. Mentiin yks pysäkki aivan täpötäydessä metrossa ja sitten piti ottaa taksi, mutta kuski pyysi liikaa, mitä ei tietenkään voinut hyväksyä, vaikka oltiin ihan läkähdyksissä. J sattui bongaamaan bussin, jolla päästiin hotellin kulmalle, kun vaan pyydettiin pysähtymään...



Illalla käveltiin syömään taas Brickfieldsiin, nyt sentään intialaiseen, joka vaikutti suositulta. Ei kylläkään länkkärien keskuudessa. J kävi tilaamassa 3 erilaista naania jne pöydän täyteen. Hyvää ruokaa olikin, paitsi L ei taaskaan syönyt juuri mitään. Hotellilla L pääsi taas kylpyyn, mikä tuntui olevan päivän kohokohta.



Maanantaina J kävi aamulla heti ostamassa liput seuraavan aamun bussiin Penangiin. Bussi lähti kätevästi hotellin vierestä vanhalta juna-asemalta, joka oli hieno, moorilaistyylinen rakennelma. Sitten varattiin Sarkiesin veljesten 1885 perustaman Eastern&Oriental hotelli Georgetownista Penangista. Oltiin käytetty huomattavan paljon aikaa kivan hotellin etsimiseen sieltä, mutta kaikki erityiset oli jo varattu eikä kasvottomat ketjut oikein napanneet just Unescon maailmanperintökohteessa. J:ltä meni nyt hermo, ja kun E&O:sta löytyi Heritage-puolelta tilaa, hän pätkäs sieltä sviitin 3 yöksi. Jotenkin sai tämän vielä kuulostamaan suht järkevältäkin...



Sitten otettiin taksi islamilaisen taiteen musolle. Perillä selvis, että olis hyvin voitu kävellä, kun taas taksi joutui kiertämään aivan ihme reittejä. Museo oli hieno, esitteli eri maiden ja alueiden muslimien historiaa ja perinteitä ja näytteillä oli upeita koruja, esineitä ja huonekaluja. L jaksoi ihmeen hyvin kiertää mukana ja juosta käytävillä. Sitten kello olikin jo niin paljon, että piti saada jotain ruokaa. Samalla puistoalueella olis ollut lintupuisto, jossa tuhansia lintuja lentää vapaina ja siellä kehuttu ravintola, mutta pääteltiin, ettei se varmaankaan sovi lintukammoisille, ja käveltiin hotellille syömään, kun lähistöllä ei ollut mitään järkevää. L sai lihapulla-annoksen ja pitkästä aikaa söi koko lautasen hyvällä halulla...



Päikkäreille nukuttamisesta on tullut yhtä tuskaa ja siihen saattaa kulua tunti. Silti L kyllä nukkuu 1,5 tuntia, joten kyllä ne edelleen selkeästi on tarpeen, mutta hän yrittää tehdä kaikkensa, ettei vain nukahtaisi. Todella hermoja raastavaa ja ajan hukkaa.



Päikkäreiden jälkeen mentiin taksilla Midvalleyn megamall ostoskeskukseen. Oli melko turha paikka. Piti olla äitiys- ja lastenvaateliikkeitä, mutta kohderyhmänä olivat kyllä selkeästi muslimit. L viihtyi kummankin kanssa vuorotellen keinussa ja erilaisissa härveleissä, kuten jätskiautossa, joihin meillä ei kylläkään ollut laittaa kolikoita. Food court oli jotenkin niin epäsiisti ja meluisa, etten suostunut jäämään sinne, vaan mentiin sen viereen japanilaiseen. L ei tykännytkään sobanuudeleista, mutta meidän mielestä ne olivat hyviä.



Tiistaiaamuna oltiin jo hyvissä ajoin bussiasemalla. Oli pakko ottaa taksi, kun ei vaan voitu raahata 40 kiloa plus rattaita edes tuota 5 min kävelymatkaa. Lipunmyyjä oli ihmetellyt, kun J halus ostaa L:lle oman paikan, vaikka olis sylissä matkustanut ilmaiseksi. Ei olis kyllä tullut mitään siitä, että olis 4 tuntia kiipeillyt meidän sylissä. Oltiin kuviteltu, että nukahtais päikkäreille, niin kuin aina autossa, mutta teki todellakin taas kaikkensa, ettei nukahtanut. Ei jaksanut kauaa tuijottaa prinsessaohjelmaakaan, vaan lähinnä suhas edestakaisin. Penkki oli vähän liian matala maisemienkaan katseluun. Kivointa oli leikkiä istuimen säätimellä puhelinta. Lopulta onnistui saamaan virran päälle istuimen hieromatoimintoon ja pelästyi ihan tosissaan, kun pallot selkänojassa alkoivat pyöriä... "Kuka tuolla on?" Ei suostunut hetkeen enää nojaamaan penkkiin ollenkaan. Oli muuten tosi epämukavaa, kun ne pallot törröttivät selässä.



Ei oltu hirveän kauaa matkustettu, kun tuotiin ruokaa: nakkisämpylä ja kasvissamosa sekä mehu. L söi nakin ihan onnessaan. Puolessa välissä oli vessatauko. Olin melkein menettänyt yöunet, kun kuulin, ettei bussissa ole vessaa, mutta kyllä se yks pysähdys ihan hyvin riitti, varsinkin, kun ei juonut mitään... Tyyppi painaa just rakkoa ikävästi ja pari päivää sai käydä vessassa ihan jatkuvasti.



Matka meni yllättävän nopeasti ja just kun oli ehkä vähän toivoa L:n nukahtamisesta, alettiinkin olla perillä. Näin kyllä ikkunasta, että jotain siltaa ajetaan, mutta en uskonut, että vois olla jo silta Penangin saarelle. Oli niin totuttu Thaimaan junaliikenteeseen, että jotenkin ilmeisesti asennoiduttiin tämänkin olevan ainakin tunnin myöhässä.



Asemalta otettiin (jälleen ihan ylihinnoiteltu) taksi ja ajettiin vielä aikamoinen matka keskustaan. Oli kyllä aikamoista saapua E&O:n pihaan, jossa tuli safaripukuinen ja polvisukkainen ovimies vastaan. Hieman taisi ihmetellä meidän rinkkoja ja varmisti, että ollaanko rekisteröitymässä hotelliin. Sisällä meidät ohjattiin sohvalle istumaan ja tuotiin kylmät pyyhkeet ja mehua. Ihailtiin ympäristöä. Kymmenisen vuotta sitten tehty restaurointi oli kyllä hyvin onnistunut ja tunnelma oli varmasti sama kuin sata vuotta sitten. Meidät siirrettiin toiseen sviittiin, merinäköalalliseen, koska se olisi kuulemma rauhallisempi. Huone ei ollut vielä valmis ja sitä odotellessa mentiin syömään baariin, jotta L nukahtais sitten heti huoneessa. No, eihän hän suostunut millään nukahtamaan ja meiltä loppui kärsivällisyys, joten päikkärit jäivät taas väliin.



Huone oli siirtomaahenkeen tummilla puukalusteilla sisustettu, hienot lamput ja itämainen matto. Kaikkein hienoin oli kuitenkin musta-valkoinen kylppäri. Ja näköala suoraan merelle ohi palmujen.



Alakerrassa heritage-puolella oli alkuperäinen uima-allas, joka henki sellaista siirtomaatyylin arvokkuutta, että päätettiin mennä kokeilemaan uuden puolen 6. kerroksen uima-allasta ennemmin. Uusi puoli on rakennettu 2013, ja pitää kyllä nostaa hattua arkkitehdeille ja remppamiehille. Sopii ihan täydellisesti vanhaan rakennukseen ja on jokaista yksityiskohtaa myöten tyylikäs. Uima-altaasta tuli mieleen itämainen kylpylä ja sieltä oli hienot näkymät merelle.



Kysyttiin respasta neuvoa, mistä läheltä sais nopeasti ruokaa ja meidät ohjattiin melko yllättävään paikkaan: tosi meluisa ja kuuma hokka center (food court) Red Garden, jossa tuulettimet jauhoivat, musiikki pauhasi ja oli jopa sisäänheittäjiä. Tilattiin mutton biriyani, nonya kanaa ja mulle japanilaista grillattua lihaa.



Oli muuten yllättävän kovat sängyt, ehkä ne olivatkin alkuperäiset... Sängyn leveys oli kyllä ihan liioiteltu. Just kun oli päästy nukkumaan, soi puhelin ja kesti kauan ennen kuin löydettiin koko apparaattia. Oli vahingossa painettu butler call nappia, joka sijaitsi kätevästi mun tyynyn takana... Hirmu kätevä palvelu muutenkin: he soittavat sitten takaisin. Eikö olis kätevämpää, että minä soitan kun minulla on asiaa? L onnistui myös kerran painamaan nappia katsellessaan telkkarista piirrettyjä.



Aamupala oli uudella puolella. Istuttiin takorautakatoksen alla ja fiilis oli kyllä ihan 1900-luvun alusta. Ja buffa oli käsittämätön. Kokit teki munakkaita, dim sumeja, nuudelijuttuja, vohveleita, pan cakeja, naania eri täytteillä (banaani oli paras), oli sushia, ranskalaisia ja "tanskalaisia" leivonnaisia, mehubaari plus sit vielä kaikki aasialaisen ja britti/amerikkalaisen aamiaisen perusjutut. Hedelmät oli ihan priimalaatua. Ainoa minkä keksittiin puuttuvan oli mysli. Kyllä siinä meni pää pyörälle ja ähky tuli. Nälkä olikin sitten seuraavan kerran illallisella.



Aamiaiselta päästiin eteenpäin vasta joskus 10.30 ja ensimmäinen missio oli löytää pesula. J spottaskin kolmen pesulan ryppään, joista valittiin se, missä ei lukenut dry cleaning. L olis halunnut jäädä omistajapariskunnan pojan kanssa leikkimään, kun hänellä oli kovasti houkuttelevan näköinen ajettava auto. Kierreltiin kiinalaiskorttelissa, ja oli kyllä lajissaan ensimmäinen rauhallinen ja tosi mukava. Täynnä pieniä, mitä kummallisempiin tavaroihin ja asioihin erikoistuneita liikkeitä, katuruokaa ja pieniä alttareita joka kulmassa ja pylväässä. Oli aivan tajuttoman hiostava ilma ja L näytti taas olevan lämpöhalvauksen partaalla. Piristyi, kun löydettiin pieni puisto (hiekkakenttä) ja sai juosta kulkukissan ja lintujen perässä sekä vähän kauhoa hiekkaa.



Oli hienoja, enimmäkseen aika pahasti ränsistyneitä, mutta myös joitakin korjattuja kolonialismin ajan villoja. Mm. modernin Kiinan perustajan Sun Yat-senin omistama. Käytiin sisällä yhdessä kompleksissa, oli yhden Kiinasta emigroituneen suvun säätiön omistama ja edelleen suvun käytössäkin. Alakerrassa oli näyttely suvun vaiheista ja ylhäällä temppeli. Mielettömän koristeellinen ja hyvässä kunnossa. Katon koristeet kylläkin näyttivät lähinnä juomatölkeistä kyhätyiltä... Tarkemmin kun katsoi, niin olivat taidokkaita krokotiileja jne. L:kin jaksoi tutkia pylväiden ja seinien erilaisia koristeita, kun niistä löytyi kaikenlaisia eläimiä. Eniten kuitenkin kiinnosti naapuripihassa kiekunut kukko jota ei ikävä kyllä näkynyt.



Yritettiin löytää jotain lounasta L:lle, mutta yhtäkkiä ei sattunutkaan enää mitään safkapaikkoja meidän reitille. Kinasteltiin, voiko syödä paikasta, jossa ruoat eivät ole jääkaapissa. Mä ostin yhdestä paikasta pari bbq-possupullaa. Lähempää hotellia löytyi backpacker hostelli, joka pyöritti myös ravintolaa. Otettiin juotavat ja L:lle sweet and sour chicken. L söikin possupullan ennen kuin ruoka ehti tulla ja otettiin se sitten take awaynä. L söi kanaa vielä hotellilla ennen päikkäreitä.



Päikkäreiden jälkeen mentiin uiskentelemaan. Nyt keksittiin lasipleksin toisella puolella matala, porrastettu allas, johon suihkusi vettä kolmesta ruukusta, ja joka ilmeisesti ajoi lastenaltaan virkaa. L oli ihan ihastuksissaan vesisuihkuista ja varsinkin siitä, kun hän tai J laittoi käden suihkun eteen ja vettä roiskui joka suuntaan. "Jännittää!!Hui, hui, hui!" Yritti myös joka käänteessä sukeltaa altaaseen ja sai koko ajan vahtia, milloin hän oli taas veden alla. Kerran taisi jäädä lillumaan sekunniksi liikaa. Vaikka ei se häntä tuntunut yhtään haittaavan. Jäätiin vielä aurinkotuoleille syömään hedelmiä ja J poltti sikarin. Oli aika rentoa ja maisema kruunasi koko homman.



Illalla käytiin syömässä läheisessä intialaisessa, jossa oli nähty paljon porukkaa sekä edellisenä iltana että päivällä. Olikin älyttömän hyvää ruokaa ja taas saatiin pöytä täyteen. L tykästyi pappadumeihin, eikä sitten oikein muuta syönytkään. Muu ruoka taisi olla liian mausteista, vaikkei mitään tulista ollutkaan. J tilas vielä jälkkäriksi paikallisen erikoisuuden: jäähilettä kaikilla erilaisilla geeleillä, maissilla ja jollain hedelmällä maustettuna. Näytti epäilyttävältä, mutta J tykkäs. L:kin halus maistaa: "Haluan lumi!" ja tykkäs kans.



Torstaina aamulla katseltiin L:n kanssa ikkunasta ukkosta: "Ykkönen jylisi!". Sitten alkoi sataakin kovaa. Aamupala syötiin tällä kertaa sisällä ja yritettiin olla määrän suhteen nyt maltillisempia, mutta jotenkin aikaa kului taas, ja lähtö Penangin museoon venähti. Matkalla näkyi taas muutama hieno rakennus, kuten korkein oikeus ja pari kirkkoa. Museo oli yllättävän kiinnostava, esitteli eri suunnista Penangiin emigroituneiden kansallisuuksien vaiheita ja kulttuuria. On kyllä todella monikulttuurinen paikka ollut siitä lähtien, kun East India Companyn Sir Francis Light omi paikan 1700-luvulla. Yläkerrasta löytyi nurkkaus, jonne pääsi maton päälle pelaamaan paikallisia pelejä, ja jossa L viihtyi lasikuulien ja J:n kanssa niin hyvin, että ehdin lukea useimmat kuvatekstit. Siellä oli mielenkiintoisia valokuvia elämästä 1800- ja 1900-luvun Penangissa.



Saatiin houkuteltua L pelinurkasta jatkamaan matkaa puhumalla leikkipuistosta, vaikkei ollut aavistustakaan, löytyisikö sellaista. Harvassa ovat tällä matkalla olleet. Lounasaika ja päikkärit lähenivät jo uhkaavasti, mutta päätettiin olla nopeita ja lähdettiin puskemaan kohti Fort Cornwallista, jonka kyseinen Sir oli rakentanut Penangin puolustukseksi. Aika tuskaisaa oli eteneminen taas. Yllättävän nopeasti päästiin kuitenkin rantabulevardille Town Hallin ja City Hallin (!?) kautta. Yksi leikkipuisto pystyttiin ohittamaan, mutta toisen L näki jo kaukaa ja innostui niin paljon, että pakkohan siihen oli pysähtyä. Hän halusi kokeilla kaikki laitteet, vaikkeivät ne kovin hääppöisiä olleetkaan. Keinu taisi olla kivoin. Itku tuli, kun piti lähteä aika pian pois, mutta maidolla hänet saatiin houkuteltua rattaisiin.



Käytiin ostamassa lounaaksi jogurttia banaanin kylkeen ja J kävi hakemassa pyykit. Päikkäreiden kanssa alkoi olla jo vähän kiire, sillä oli tehty varaus perinteiselle afternoon hi tealle E&O:n fiineimpään ravintolaan. Lopulta L nukahti ja jopa heräsi itsekseen juuri, kun piti lähteä, mutta taisi kyllä herätä kesken unien, koska hi tean edellyttämän arvokkuuden mukainen käyttäytyminen ei oikein jaksanut innostaa. Teellä oli myös paikallisen britti high societyn naiset kukkakotelomekoissaan ja kampauksissaan. Oli jännä nähdä tuollaista, joka on niin kaukana omasta elämästä.



Listasta noin 20 teelaadun joukosta J valitsi Irish whiskey creamin ja minä Darjeelingia. Teekannujen jälkeen pöytään tuotiin kaksikerroksinen vati voileipiä, pari rusina- ja pari natural sconesia ja lautasellinen leivoksia. L alkoi vaatia heti kakkua "Haluan tätä!", mutta saatiin hänet vähäksi aikaa hiljaiseksi kahdella nakkipiilolla ja mehulla. Kakkua sai vasta kun mekin. Voileivät olivat aika mauttomia, mutta hienoja. Sconesit olivat hyviä, mutta olisin toivonut muutakin täytettä kuin luumuhilloa ja hapankermaa. Kakuista macaron taisi olla kaikkien suosikki ja myös juustokakku oli tosi hyvä. Ennen kuin olin saanut kakkuja loppuun, L alkoi riehua sen verran, että J otti puhutteluun ja poistuivat seinän taakse ravintolan aulaan.



Sitten lähdettiin taas altaalle ja viihdyttiinkin siellä niin kauan, lopuksi lepotuoleilla chillaillen, että J kävi hakemassa illallisen huoneeseen siitä intialaispaikasta. L suostui jopa syömään hiukan kanaa. Ekan kerran tällä matkalla tuli vastaan iltojen katukaupustelu (ehkä suurin syy on, että kuljetaan perheenä ja hotellilla ollaan aina ihan viimeistään klo 21 kun L menee nukkumaan). No kuitenkin suht lyhyellä matkalla intialaiseen raflaan tuli ensin pari vähäpukeista nuorta naista kyselemään seuraa ja hetken päästä kolme kundia(tosin naisiksi pukeutuneina) koittivat samaa repliikkiä.



Perjantaina vedettiin taas aamupalalla överit, tai ainakin minä vedin vehnäöverit. Sitten huoneeseen pakkailemaan ja vähän vielä chillailemaan. Sitten alkoikin olla jo puolipäivä, mutta uloskirjautumisen jälkeen lähdettiin kuitenkin vielä kävelemään intialaiskortteliin. Aamupalan jälkeen oli hetki kävelty hotellin takapihalla ja käyty katsastamassa heritage-uima-allas ja meinattiin sulaa minuutissa, joten päätettiin ottaa taksi Fort Cornwallille ja aloitettiin kierros sieltä. Oli vielä kuumempi kuin edellisinä päivinä. Ihan kiva oli kuitenkin nähdä vielä inkkarikorttelikin. Parista paikasta napattiin mukaan vähän lättyjä lounaaksi ja katsastettiin päätemptällä peli, mutta muuten lähinnä keskityttiin etenemiseen... L nukahti yllättäen rattaisiin, mitä ei ole tapahtunut vuoteen. Taisi kuumuus verottaa voimat. Käytettiin tilaisuus hyödyksi syömällä jäätelöt hauskassa backpacker-mestassa hotellin lähellä.



L heräsi pian hotellille paluun jälkeen ja syötiin naanit ja possupullat aulan nojatuoleilla. Ei sopinut ihan sekään tyyliin, mutta kaikki on niin ihastuneita L:iin, ettei kukaan uskalla sanoa meille mitään mistään... Alkaa kyllä ihan tosissaan jo rasittaa se, että kaikki haluaa koskea L:a ja tulee ihan naaman viereen. Toinen menee ihan hämilleen ja haluaa vain paeta. Pahinta on, jos on silloin rattaissa eikä pääse edes pakoon. E&O:ssa aamupalalla tarjoilija tuli repimään dinosaurusta raukan kädestä. 2-vuotias ei ehkä ihan ymmärrä sellaista leikiksi. Toinen tarjoilija toi tikkarin. Nykyisessä hotellissa Batu Ferringissä siivooja tuli kaappaamaan L:n käytävällä syliin ja lähti kävelemään poispäin. Hirveä ylläri, että lapsi alkaa tollaisesta itkeä! Näistä tyypeistä on siis suoranaista haittaa meille. En ymmärrä, mitä niiden päässä liikkuu! Mäkin varmaan voisin mennä hiplaamaan jonkun poskea ja se olis vaan tosi mukavaa kaikkien mielestä.



Nojatuolilounaan jälkeen otettiin kamoinemme taksi puolen tunnin päähän Batu Ferringin rantakohteeseen. Tyylillisesti voitiin puhua kylläkin aikamoisesta harppauksesta...

---