Viimeistä viedään

---

5.8.

Herätys oli jo 05.25, jotta ehdimme näkemään auringonnousun rannalla. Vähän jotain härmää taivaanrannassa, mutta hienolta se silti näytti. Ei tehnyt yhtään mieli lähteä vielä pois, vaikka Bunakenilta lähtiessä molemmista tuntui siltä, että vois hyvin lähteä kotiin. Oli jo tehty ja nähty niin paljon ja ehditty rentoutua, että alkoi olla valmis palaamaan, mutta Pulisanin jälkeen olis voinut taas jatkaakin.

Pikaisen aamupalan jälkeen oli lähtö highland tourille klo 06.30 tutustumaan Pohjois-Sulawesiin ja sen suurimman ryhmän, minahasa-heimon, kulttuuriin. Ajeltiin ensin melkein pari tuntia yhteen kylään, jossa on 144 hautaa, sarkofageja, vanhimmat 1200-luvulta. Ihmiset haudattiin niihin savivadissa istuen kaikki korut tms mukanaan, uusi edellisen päälle kun se on jo maatunut. Oli aika hauskoja, kun ovat raapustaneet niiden kylkiin kuvia sen ajan ihmisistä ja uskomuksista. Harva paikallinenkaan tietää tuosta Warugu-paikasta ja sen tarinasta, koska se on ollut yksityinen. Meidän majapaikan vetäjä Katrin oli kuitenkin kuullut siitä ja kaivanut paikallisilta sen tarinaa. Hautausmaa on yhden tyypin takapihalla ja vasta ihan nyt sinne on alettu viedä porukkaa ihmettelemään sarkofageja. Meidän opas oli aika hauska tyyppi. (Kerrankin muuten nainen, yleensä ne on aina enemmän tai vähän vähemmän lipeviä miehiä.) Se haukkui koko ajan indonesialaista politiikkaa ja korruptiota, jota on ihan joka paikassa, koulusta terveydenhoitoon ja kyläpäälliköistä presidenttiin.

Pohjois-Sulawesilla on neljä tulivuorta, joista tosiaan nyt kaksi on viime aikoina olleet aktiivisia. Yleensä tourilla käydään Lokonilla, mutta kun se nyt kerran savuttaa, niin hautausmaan jälkeen ajettiin vuorista toiseksi matalimmalle, Mahawulle. Sieltä oli hyvä näkymät sekä korkeimmalle vuorelle, joka ei ole kertaakaan purkautunut, että Lokonille ja toiselle parhaillaan aktiiviselle. Vuorelle kavuttiin joku 20 min todella kapeaa polkua puskien jne läpi. Mitähän Lounari olis sanonut tästä reitistä, varmaan olis kieltänyt menemästä, kun ei ollut asvaltoitu tai edes laatoitettu ja vaarana oli raapia itsensä teräviin lehtiin. Hiukan myös huoletti mahdolliset käärmeet ja hämähäkit, mutta S kävi jopa puskapissillä! Ylhäällä oli hienot näkymät vuorten lisäksi Lembehin saarelle, joka on tmyös unnettu sukelluskohde, ja Bunakenille. Mt. Lokon tuprutteli huomattavasti vähemmän kuin silloin, kun S näki sen sukelluspaatista eikä toisesta aktiivisesta näkynyt savua ollenkaan. Opas päivitteli, miten media aina liioittelee tulivuorten kanssa ja totes, että se on politiikkaa, vaikka ei kyllä yhtään ymmärretty, että miten...

Tulivuorelta ajettiin paikallisille ruokamarkkinoille Lokonia lähimpänä olevaan Tomohonin kylään, josta Hesarikin väitti, että on kymmeniätuhansia evakuoitu, mutta ihan vilkkaalta siellä näytti... Markkinat oli ihan täynnä mielettömän kokoisia hedelmiä ja kasviksia sekä tietenkin chilikeppoja, joista oli pakko ostaa mukaan pari litraa chilejä. Sitten S jäi odottelemaan kun kävin lihaosastolla. Hmm... "Parental advisory required" lienee nyt oikea maininta seuraaville parille riville. Koiria oli häkeissä ja niistä paikalliset sitten valitsivat haluamansa. Sitten koiralta henki pois ja karvat poltetaan, jolloin koirasta jää pikimusta "ranka". Aika etova haju tuossa paikassa. Muutamia koiria oli siinä pöydällä paloiteltavana ja pari mummelia jonotti omaa mustiaan...Ihan vieressä oli lepakoita samalla tavalla hoideltuna. Siivet oli siististi omassa pinossa ja loppukroppa eli aivan rotan näköiset otukset oli omassa pinossaan. Vieressä pilkottu käärme ja kauempana rottia. Possut oli parin pöydän päässä palasina. Hygienia ei vakuuttanut ja haju oli todella kuvottava ja hyytynyttä verta lattioilla, jossa käveltiin... S söi sillä välin tyytyväisenä kanelista ja palmusokerista tehtyjä lättyjä (oli aivan hullun hyviä)...

Seuraavaksi mentiin jollekin tuliperäiselle kentälle, jossa oli kuumia rikkilähteitä ja muta kupli jne. Ei oikein vakuuttanut, kun tuollaista on nähnyt ennenkin. Hauskin juttu tais olla näiden juuri lähteiden yli rakentama bambusilta. Se oli niin paskasti tehty, ettei mitään järkeä. Ihme, että pysyi kasassa kun ylitettiin se! Opaskin päivitteli sitä ja repes kun huomasi mun jääneen tuijottamaan sitä ja pudistelemaan päätä. Jos Indonesiassa haluaa kunnon jälkeä, niin pitää kuulemma seistä koko ajan vieressä vahtimassa, muuten tulee tuollaista... Käytiin vielä yhdellä turhalla järvellä, jonne laskee rikkipitoista vettä ja jonne se meidän majapaikan vetäjä aikoo avata ensi vuonna span. Järven rannalla oli taas yksi muistomerkki julkisen hallinnon aloittamasta, perseelleen menneestä ja kesken jääneestä projektista. Olivat rakentaneet muutama kuukausi sitten jotain nyt jo lahonneita betonihirvityksiä, joista oli ilmeisesti tarkoitus ihailla maisemia tms, mutta paikka on ihan autio. Katrin sitten tappelee niiden kanssa, että paikan turismia saatais kehitettyä jotenkin järkevästi ja kestävästi.

Sieltä ajettiin toiselle järvelle, jonka rannalla syötiin lounaaksi sieltä kiskottuja kaloja. Tein taas yhden virhearvion, joka alkoi illalla muistuttamaan itsestään: söin chiliä ja chilitahnoja sellaisen setin, että olin ihan valkoisena ja todella tuskainen olo. Retken viimeisenä kohteena oli vielä talonrakennuskylä. Siellä tehtiin tien vieressä minahasa-perinteiden mukaisia isoja puutaloja, jotka rakennetaan paksujen rautapuupaalujen päälle. Kun joku ostaa niistä yhden, se puretaan ja rakennetaan uudestaan ostajan tontille... Ovat kuulemma niin kalliita (isoin oli 80.000e), ettei paikallisilla tavallisilla ihmisillä ole niihin varaa.

Hotellille päästiin joskus viiden aikaan, jonka jälkeen käytiin vielä läheisessä kauppakeskuksessa kiertelemässä ja syömässä. Siellä S:n maha meni sekaisin, joten lähdettiin aika pikaisesti takaisin hotellille. Sinniteltiin puol yhteentoista aivan silmät ristissä, kun Pulisanilla totuttiin sammumaan jo ysiltä. Yritetään vähän kääntää sisäistä kelloa enemmän kohti Suomen aikaa, koska muuten tulee melko vaikea ens viikko duunissa...

6.8.
Tänään ei oo tehty muuta kuin lennettiin Singaporeen ja toivotaan, että päästään klo 23.30 lennolle Helsinkiin (perillä jotain 06.35 su aamulla). Tosi huonolta näyttää tilanne ja todennäköisesti ollaan Helsingissä vasta ma-aamuna 6.35 ja suoraan töihin...On kyllä aivan hanurista, jos ei päästä su aamuksi kotiin...

Reissu oli mitä loistavin ja tuntuu, että ollaan oltu kolmella eri lomalla samaan aikaan. Sri Lankasta tuntuu olevan jo ikuisuus ja Singapore+Bali oli kanssa oma lukunsa. Lopun sukellus ja rentoilu kruunasi setin. Suomessakin on tulossa kivoja juttuja parin seuraavan viikon aikana. Flow ensi viikonloppuna, mökkeilyä, parit teatteriliput varattu, jonka lisäksi ehkä sielläkin tarkenee vielä olla ulkona t-paidalla. Kurjin puoli heinäkuussa reissaamisessa on ehdottomasti se, että ollaan jo monta vuotta missattu valoisin aika Suomessa.

Ai niin, joko teitä lukijoita oikeasti on monta (40-60 hittiä per blogi) tai sitten meidän molempien äidit vain klikkaavat samoja blogeja auki päivästä toiseen... Eli kiitos vaan äideille ja (mahdollisille) muille lukijoille, pian nähdään!!

Over and out.

---