"We'll see what we'll see", sanoi DM

---

30.7.
Sukellusrutiinia: Aikaisin ylös, sukelluskamat kasaan ja aamupalalle Living Coloursiin. Sieltä veneelle ja 2 sukellusta hienoja seinämiä. Veneestä kiirehdittiin suoraan lounaalle, jonka jälkeen hetki aikaa toipua ja takas veneelle kolmannelle dyykille. Sitten suihkuun, sukelluslogin kirjoitusta terassilla, riippumatossa lojumista, kunnes illalliselle ja taas nukkumaan.

31.7.
Rutiinilla meni tämäkin päivä. Sukelluksilla alkoi olla jo vanhaa tuttua virtausta,kun uusi kuu lähestyy. Kaikki tähän mennessä olivat olleet aika mietoja. Lounaan jälkeen otettiin täydellinen välikuolema, mä nukuin koulutustilan sohvalla ja S riippukeinussa pihalla (kunnes joku alkoi luukuttaa Family Guyta). Oli kerrankin aikaa ottaa päikkärit kun päivän 3. sukellus oli mandariinikalasukellus ja se tehdään vasta kun alkaa hämärtää. Lähdettiin joskus 16.30 menemään. Niitä kaloja kyllä nähtiin useita, mutta siellä oli niin monta sukeltajaa sohimassa lampuillaan, ettei parittelumeininki lähtenyt liikkeelle. Pari kertaa ollaan käyty katsomassa mandariineja(todella kauniita muuten...), mutta molemmilla kerroilla sama juttu.

Illalla piti olla bileet, kun oli meidän ja monen muun viimeinen ilta, mutta puolet bändistä olikin hukassa, kun kyläläisillä oli jotkut omat juhlat. Myös bändin laulaja/baarimikko/yleismies Freddy oli aika puhki, kun on pari kuukautta joka yö jahdannut bensaa. Valtio rajoittaa myyntiä, koska aikovat lopettaa bensan hinnan tukemisen, mikä nostaisi hinnat kaksinkertaisiksi. Kukaan ei tiedä, koska se tapahtuu... Nyt asemilta saa sekä tuettua että normaalihintaista ja kaikki tietysti jonottaa sitä ensin mainittua. Rinnalla kukoistaa sitten tuhansia mustan pörssin pikkubensakauppoja, jotka myy sitä cocis-pulloissa.

J: Kävin saunassa illalla (ulkona jotain 34c) ja oli yllättävän hieno kokemus. Huikea näkymä saunan terassilta merelle ja rannan mangrovemetsikköön. Vielä oli vähän säätöä sen saunan kanssa, kuten valojen saaminen sinne ja juoksevan veden puute. Löylyt oli hyvät ja sen jälkeen ajattelin olon kohenevan. No paskanmarjat. Hiki juoksi otsalla ja samalla paleli. Olin ihan horkassa... Olin varmaan jotenkin saanut itseni ylirasitetuksi 5 päivää putkeen 3sukellusta per pv touhulla. Illalla onneksi ei ollut niitä kemuja ja päästiin järkevään aikaan nukkumaan.

1.8.

Heräsin aamulla taas paleluun ja samanaikaiseen viiksihikeen. Eli ihan kaikki ei ole kohdillaan. Yritin vielä taistella sukeltamaan, mutta kun kivuttiin aamupalalle ja olo oli todella kehno, niin päätettiin että mä jään lojumaan ja S menee yksin tekemään 2 sukellusta ennen lounasta. Sukellukset olivat olleet ihan ok (paitsi että nyt tuli huono olo jo 22 metrissä), vaikkei nähneetkään mitään mitä ei olis jo nähty. DM yritti bongata haita S:lle ja näkikin yhden, mutta S missasi sen... Mä lähinnä luin kirjaa ja nukuin rannalla jonkin verran.

S: Nyt voin sanoa, että oon käynyt Bunakenin kylässä, mikä on ollut tavoitteena kaikkina kertoina, mutta ei ikinä toteutunut. Poikettiin siellä nimittäin hakemassa veneeseen vesipönikkä matkalla ekalle sukellussaitille 😊 Rannasta lähti just kaks hurjan näköistä, katolle asti täytettyä julkisen liikenteen venettä Manadoon. Ekan sukelluksen jälkeen kelluttiin lepotauolla kohdassa, josta näki suoraan Mount Lokonille ja sieltä tuli tosi paksu, harmaa savutolppa, enemmän kuin moneen päivään. DM vaan totes, että tuolla on mun kylä... Harmi kun kamera oli J:llä. Yhdessä vaiheessa lepotauolla vesi alkoi yhtäkkiä ihan kuin kiehua. Makrillit tulivat pintaan syömään suu auki, ei näkynyt kuin ammottavia suita ja kova kuhina. Oli uus kuu ja tosi matala laskuvesi, niin että puoliks veden päällä olleella riutalla käveli kyläläisiä muovikassit kädessä keräämässä simpukoita syötäväksi. Osa myös snorklas kai kalaa hakemassa. Ei oo ikinä nähty tuolla vettä niin matalalla. Onneks ei kuitenkaan ollu mitään hirveitä virtauksia niillä saiteilla joilla me käytiin ja näkyvyyskin oli edelleen ihan ok.

On muuten kuultu ihan kauheita juttuja DM:ien käytöksestä muissa sukelluskeskuksissa, lähinnä Lembehillä, jossa on paljon kuvattavaa, kaikkia ihme örrimöykkyjä. Turistit vaativat sukellusoppaita sommittelemaan kaikkia elukoita, esim. merietanoita päällekkäin, jotta saavat hyviä kuvia. MITÄ HELV... Kaikenlainen elokoiden kaivaminen, siirtely ja kuvaaminen salamalla stressaa niitä ihan hulluna ja sitten kun kuvaajat vielä ottavat tukea (joko käsin tai tikulla) korallista, niin onhan se ihan perseestä! Yksi belgialainen porukka näytti kuvaa, jossa perheen isän käsi nojaa isoon kilpikonnaan. S-tanan nuija! Pygmimerihevoset (jotain max. 1cm kokoisia) stressaantuvat kuvaamisesta niin paljon, että ne kuolevat sen jälkeen. Ja silti osa divemastereista (myös meidän DM kerran) vain esittelee niitä kuvattaviksi. Voi helvetin helvetti kun potuttaa.

Lounaan jälkeen kasattin kamat pikana ja lähdettiin veneellä Manadoon, josta Pulisan Jungle Resortin pitäjä Katrin tuli meidät hakemaan. Täällä 18v asunut saksalainen tekee tosi hyvää duunia. On perustanut kylälle koulun ja terveysaseman ja osallistuu alueen kehittämiseen ihan tosissaan. Kahden tunnin matkalla ajettiin kultakaivosten ohi ja Katrin kertoi, että ne ovat tosi iso ympäristöongelma. Valmistusprosessissa käytetään syanidia, joka sitten dumpataan surutta jokeen, joka laskee mereen lähellä Bunakenia olevan sukellussaaren kohdalla. Eikä ne kaivokset ja niissä käytettävät metodit nyt muutenkaan mitään hyvää tee ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Hallinto on mukana touhussa, joten niille ei voi mitään. Katrin yrittää värvätä kyläläisiä vastarintaan, on mm. neuvonut niitä kivittämään kaivosmiesten busseja, jotka tuhoaa pikkutiet, ja nyt ne ei enää uskallakaan ajaa kylään asti. On ihan raivona koko paskasta ja pottuilee myös suoraan yhtiön toimitusjohtajalle.

Lisäksi nähtiin matkalla vankilan näköisiä rakennuksia, jotka olikin kyyhkyspesien "viljelyä" varten. Tarinahan kertoo, että niitä kiivetään jostain vuoren rinteiltä ja siksi maksavat ravintoloissa ihan tolkuttomasti. Paskapuhetta siis sekin... Kaikki menee kuulemma Singaporen, Hong Kongin ja muun Kiinan markkinoille. Puhuttiin matkalla myös näiden roskaamiskulttuurista ja Katrin selitti sitä niin, että indonesialaiset eivät näe tätä hetkeä pidemmälle. Sama liittyy kultakaivoksiin: ihan sama mitä vaikutuksia on pitkällä aikavälillä, kun nyt niistä saa rahaa.

Minahasa-heimo asustelee täällä alueella ja nähtiin kanssa paljon paikallista arkkitehtuuria. Aivan huikeita puutaloja, joskin jo aika huonossa kunnossa. Vielä ennen kuin päästiin perille ihmeteltiin kun kaikki joka puolella maalaavat aitoja (alaosat valkoiseksi ja yläosat sinisiksi) ja ripustavat tienvierille Indonesian lipun puna-valkoisiksi maalattuja (rannoille ajelehtineita) kertakäyttömukeja. Kuulemma alueen viranomaiset vaativat kuun puolessa välissä olevan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ihan kivan näköistä, mutta onhan toikin ihan hullua. Käyttäisivät energiaa vaikka teiden kunnostamiseen! Korruptio on Indonesiassa ihan huipussaan ja poliitikot eivät aloita muita kuin isoja projekteja, joiden budjettiin saadaan upotettua riittävästi ilmaa. Sen vuoksi esim Manadoon rakennettava valtava silta on hyvä juttu, mutta paikalliset, pienemmät parannukset eivät. Olivat jopa suunnitelleet Golden Gate-tyyppisen sillan rakentamista Bunakenin saarelle (40min veneellä), jossa ei olisi ollut sitten yhtään mitään tolkkua.

Kun päästiin perille, niin käveltiin viidakon läpi ja muutaman joen yli noin 20minuuttia, kunnes saavuttiin rannalle. Kaks naista kantoi päänsä päällä meidän rinkat!! Oli vähän noloa kulkea vieressä... Tuo 20min kävely ylitti trekkiominaisuuksissa sata kertaa sen Balin "trekin" ja ihan käsittämätöntä miten niiden naisten tasapaino säilyi kaikkien kaatuneiden puunrunkojen ja huterien siltojen yli. Tätä paikkaa oli kuvattu jotenkin hippimestaksi tai backpacker-paikaksi, mutta on tosi hienosti tehty ja asiakaskuntaa kun katsoo niin ei ole mitään perää noissa väitteissä.

On tässä muuten laskeskeltu J:n lomavammoja: Hammas lohjennut Balilla, otsa on ruvella (naarmu, johon maski hankas), varvas sinertää, päässä naarmu (veneen vessan katto) ja leuassa kolhu. Lisäksi sukelluksesta kaikenlaiset perushankaumat. Ja nyt on sitten päällä flunssa tai jotain. Otsan haava leviää joka sukelluksella eli ensi maanantaina duunissa mulla on varmaan yksi valtava laastari keskellä otsaa.

2.8.

Herättiin ekan kerran 6.15, mutta mä jatkoin unta vielä pari tuntia. Eli jotain 12h tuli täyteen... Ulkona tuulee aika hyvin, joten ei haittaa, vaikkei ole tuulettimia (sähköäkin on vain klo 17.30-22), kun pistää vaan kaikki ikkunat auki. Palelen edelleen vaikka klo 9 oli jo 32c. Kuumemittarit rikki, mutta veto on niin poissa, ettei sukelleta tänään eikä myöskään mennä Tangkokon luonnonpuistoon retkelle, vaikka eilen sitä mietittiin. S:llä lisäksi kurkku kipeä, kiitos eilisen automatkan ilmastoinnin, ja hyvä pitää välipäivä 7 sukelluspäivän jälkeen. Nyt lähinnä keskitytään lojumaan riippukeinuissa tai terassilla meren kohinaa kuunnellen. Emme tiennetkään ennen eilistä, että ollaan nyt Tyynen valtameren puolella ja Bunaken oli vielä osa Intian valtamerta. Täällä niemen päädyssä meret kohtaavat ja siksi on aallokkoa ihan eri tavalla kuin Bunakenilla.

Jos nyt parannutaan, niin tarkoitus olisi mennä läheiselle saariryhmälle sukeltamaan ja katsomaan jotain pinnacleja eli lähelle pintaa ulottuvia suippoja kivimuodostelmia, joiden ympärillä kuhisee merielämää. Käytiin illalla varmuuden vuoksi varaamassa 3 sukellusta ja sovittamassa kamat. Paikan nimi on Happy Dugong eli iloinen merilehmä. Sonly on sen paikan vetäjä ja on kyllä aikamoinen tyyppi. Koko sanavarasto englanniksi on jostain kasari/ysäripopista ja saman ajan leffoista. Ja vääntää sitä kaikkea jamaika-aksentilla... (Ihan hassua, mutta myöhemmin huomattiin, että se jotenkin onnistuu tuomaan saman touhun vedenkin alle. Se on ihan liekeissä siellä! Kuten Sonly sanoisi:"that's boombastic, okayyyy!")

3.8.

Herättiin aamulla noin 10h unien jälkeen, muttei sentään auringonnousuun. Olo oli jo ok ja lähdettiin brekkarin jälkeen veneelle. Meille kerrottiin, että onkin 5 sukeltajaa ja 2 divemasteria. Me sukellettaisiin sen toisen eli Maxin kanssa. Meidän ryhmän kolmas olisi japsinainen Hideko. Meillä on niin kaameita kokemuksia japsisukeltajista, joten oltiin vähän huolissaan. No ei siinä ollut ongelmaa, mutta kun hypättiin kauheassa aallokossa veteen, niin se Maxi & japsi olivat jo jossain 20metrissä ja menivät omia menojaan. No sukellettiin ne kiinni, mutta se dm ei vilkaissutkaan meihin tai mitään. Oltiin ihan pihalla, että mitäs helvettiä tää on. Upeita seinämiä tai siis jotain kivitorneja siellä oli ja aivan sanoinkuvaamattoman värikästä pehmeää korallia. Ihan pimeetä kun oranssia, punaista, vihreää ja sinistä on vain joka paikassa mihin katsoo... No, seurattiin sit sitä Sonlya loppusukelluksen ajan. Pinnalle päästyä aloin tivata siltä Maxilta, että mitä helvetinsaatananperkelettä se oikein touhuaa ja että ihan amatöörimenoa. Se alkoi selittämään, että on vain asiakas, kuten mekin eikä mikään DM. Mitä helv... No sitten pyysin anteeksi jos asia näin tosiaan on, vaikka meille juuri ennen dyykkiä oli kerrottu toisin. Illalla kerroin tapahtuneesta koko mestan omistajalle Katrinille ja sekin vetäisi herneet nenään. Se Maxi on näiden entinen DM ja se oli sattumoisin ollut tulossa sen japsiasiakkaan kanssa sukeltamaan. Katrin oli antanut ilmaiset sukellukset sillä ehdolla, että toimii myös parin heidän asiakkaan (eli meidän) sukellusoppaana. S-tanan Maxi kusetti päin naamaa veneessä.

Oli ihan sairas merenkäynti, varsinkin kun ajettiin Bangkan saarelle toiselle sukellukselle. Pelättiin molemmat, että vene kaatuu tai menee pirstaleiksi... Kun lisäksi oli se ensimmäisen sukelluksen kohellus, niin ei ollut arvostus näiden ammattitaitoa kohtaan ihan huipussaan ja S oli vähän paniikissa. Toisella sukelluksella oli lisäksi tosi kovat virtaukset. Niin että S oli jo päättänyt, ettei todellakaan tee enää kolmatta eikä varsinkaan todellakaan sukella enää seuraavana päivänä, jos tästä selviää. Kahden sukelluksen jälkeen syötiin lounas hiljaisella ja kauniilla rannalla, jolla asui pari kalastajaa. S oli sen verran jo toipunut, että suostui tekemään kolmannen sukelluksen, kunhan ukkos- ja sadekuuro loppui. Oli hieno, vaikka aika hämärä ja kylmä sukellus, ja vaikka S:n nenä vuoti hulluna, sovittiin alustavasti, että tehdään seuraavana päivänä kaks sukellusta. Illalla lähti taas taju joskus 21.30.

4.8.

S:n nuha oli ihmeellisesti parantunut yön aikana ja tehtiin 2 aivan huikeaa sukellusta. Ihan järjettömän upeita juttuja! Tässä jälkimmäisen sukelluksen saldoa (vain osa nähdystä, tarkemmin rustasin omaan divelogiin): ihan vähintään 20 sinitäplärauskua, +10 lionfishiä sekä monta scorpionfishiä (sekäa ihan pieniä + isoja) karvainen seepia (squid), perussquid, crocodilefish, ihan minipufferfish+paljon isoja, anemone crabeja ja valtava läjä coral banded cleaner shrimpejä, harlequin shrimp ja muita rapuja, pieni valkoinen merihevonen, pipe merihevonen, batfish-lauma, trumpetfishejä, kuumia lähteitä!,razorbladeja, monenlaista frogfishiä, ghost pipefish jnejne ja tosi upeita koralleja... Ihan levoton saldo! Jäi tän reissun viimeiseksi sukellukseksi. Mulla nyt 80 ja S:llä 78 sukellusta. Veneessä oli mukana 4 pariisilaista snorklaamassa ja niitten kanssa sai taas vähän harjoitella ranskaa. Paluumatkalla oli aikamoinen vuoristorata. Istuin veneen katolla ja nautin täysillä veneen hyppiessä ylös ja alas isoissa aalloissa. Sukelluksen vaarallisin elementti taitaa kyllä olla nää purtilot, joilla vedetään ihan älyttömissä aalloissa kohti sukelluspaikkoja.

Veneretkillä on nähty useassa eri paikassa pieniä mökkejä merellä. Kalastajat ottavat niihin kuulemma pitkiä (2v)pestejä ja kaytännössä kalastavat koko ajan. Joku tyyppi tuo niille vettä ja sapuskaa ja hakee samalla saaliin. Ihan manuaalista meininkiä ja todella rankan näköistä touhua. Eivät vissiin kovin usein pääse mantereelle perheen luokse. Joku väitti(varmaan saarilegendaa), että yhden kalastajan ankkuri olisi irronnut ja se olisi ajelehtinut jonnekin todella kauas, josta se oli löydetty huonossa kunnossa. Olipa hyvä juttu, hienoa Jaakko. 3 pistettä...

Lounaan jälkeen ollaan lueskeltu kirjaa rannalla riippukeinussa ja kuunneltu meren kohinaa. Erittäin rentoa... Illallisen jälkeen kuultiin ihme vinkunaa talon takaa ja Katrin sanoi, että ne ovat tarsiereja eli kummituseläimiä (maailman pienin nisäkäs, nähtiin vankeudessa eläviä 2008 Filippiineillä). Ihan meidän terassin vierestäkin kuuluu niiden ääni, mutta ei nyt kuitenkaan viitsitä lähteä tuonne taskulampun kanssa sohimaan, sen verran viidakon keskellä ollaan...

---