Advertisement
Published: December 29th 2008
Edit Blog Post
Noin kaksi viikkoa sitten maanantaina lennettiin Jaavalta Malukuun. Kaksi valilaskua ja jokseenkin seitseman tuntia siihen meni. Lentokokemuksena ihan miellyttava, vaikka Indonesialaisilla lentoyhtioilla onkin huonohko maine (taitavat kaikki kuulua EU:n mustalle listalle). Ruokaa ja juomia ei tarjoiltu koneissa (tiedoksi niille, jotka pitavat lentokoneruoista).
Maluku koostuu useista vahan pienemmista saarista, ja me lennettiin aluksi Ambon nimiselle saarelle. Ehka muistattekin, etta meilla oli haaveena paasta jouluksi pienelle idylliselle rauhalliselle Banda-saarelle. Heti Ambonin lentokentalla syoksyttiin selvittaan lentoa Bandalle, koska huhujen mukaan viikottainen lento kulki maanantaisin. Kuultiin lennon peruuntuneen silta paivalta (virkailija ei ollut ilmaantunut paikalle?), ja saatiin puhelinnumero, josta tiedustella seuraavaa lentoa. Tiedustelujen tulos: seuraava lento seuraavana maanantaina. Seuraavaksi laivatoimistoon, josta ilmotettiin myos seuraavan laivan lahtevan seuraavana maanantaina. Siis viikon odotusaika... Ambon ei houkuttanut viipymaan sekuntiakaan pidempaan, kuin tarpeen. Meluisa ja erittain tuijottava kaupunki. Pitkasta aikaa todella ujostutti siina katseiden ristitulessa!
Oli aika tehda nopeita ratkaisuja. Yhden suomalaistyton suosituksesta paatettiin lahtea pienelle Kota Saparua-saarelle. Paikalliset ei juuri puhu englantia, joten indonesian kielella selviteltiin, kuinka Saparualle mennaan. Lopulta loytyi paikallinen nuorimies, joka lupasi hoitaa meidat laivaan 😊 Se odotti lipputoimistolla, kun haettiin rinkat hotellilta ja sit matkustettiin yhdessa minibussilla "satamaan", jossa selvitettiin veneasiaa. Sinne me sit jaatiin odottaan, etta veneeseen tulis tarpeeks matkustajia meidan
opastajan lahtiessa kotiin. Mahtavan ystavallisia ja avuliaita ihmisia! Parin tunnin kuluttua matkustajia oli kertynyt riittavat 12 ihmista, ja pakkauduttiin veneeseen, jossa oli kolme vahvaa moottoria ja 5 n. 50l kanisteria bensaa seka 3 "merimiesta".
Tunnin verran kiidettiin merimaisemissa, ja siina Saparua olikin. Kun rannassa olijat hoksasivat veneessa turisteja, alkoi kunnon kuhina, ja poikia hyppeli jo kaukaa veneen kannelle, tunki sisaan veneeseen ja tuijotti meita 😊 Hyva kun vene oli laiturissa, kun jo meidan rinkkoja kiidatettiin pitkin rantaa, ja meille tuli kiire niiden peraan. Siella ne odotti pratkan kyydissa, ja siina vaiheessa naytti ihan hyvalta vaihtoehdolta hypata itsekin kyytiin ja huristaa hotellille, joka oltiin katsottu valmiiksi.
Saparualla on monta pienta kylaa, ja me asuttiin siina Saparua-nimisessa kylassa 😊 Pienehko kyla, jonka kahdesta hotellista valittiin se halvempi, joka sijaitsi kylan parhaalla biitsilla. Suoraan ulos ovesta ja biitsille. Huippu biitsi uimiselle ja lillumiselle, ja vahan syvemmalla oli satoja meritahtia, joita kaytiin snorklaileen, upeita! Rantahiekassa juoksenteli lukemattomia pienia ja vahan suurempia hiekanvarisia rapuja. Onneks ne oli arkoja, vahan vaan hiiviskeli niita kohti, ja viuh! ne oli kotikolossa! Et ehtiny kissaa sanoa 😊
Tutustuttiin paikalliseen nuoreen mieheen, Julianiin, ja se kuljetti kavereidensa kanssa meita paikasta ja juhlasta toiseen 😊 Tosiaan, Saparuassa lahes
kaikki on kristittyja ja ne rakastaa joulua. Koko joulukuun ajan joka ilta saarella jarjestetaan varmaan kymmenia joulujuhlia kirkoissa, kodeissa, rannalla... Mekin osallistuttiin kahteen joulujuhlaan. Vaki pukeutui juhlavaatteisiin, niilla oli raamatut mukana ja raamattua luettiin, puhuttiin joulun sanomasta ja laulettiin lauluja. Mekin saatiin laulujen sanat, ja koska suurin osa savelmista oli tuttuja, pystyttiin paikallisten riemuksi laulaan mukana. Lopuksi oli ehka joku lasten esitys tai moniaaninen lauluesitys. Esitysten paatteeksi kaikki halus aina katella meidat, osa moneenkin kertaan 😊 Illan kohokohta taisi aina olla ruokailu. Toinen juhlista johon osallistuttiin oli naistenjuhla rannalla. Julianin aiti jarjesti sen, ja mekin oltiin vahan mukana puuhaamassa, kannettiin vetta ja banaaneja rannalle. Siella oli huikeat evaat. Maahan tehtiin palmun oksista piiiitka juhlapoyta, joka katettiin tayteen herkkuja. Ja siella me sitten istuttiin paikallisten kanssa syomassa kanaa, kalaa, riisia, paistettua banaania ym. herkkuja paljain sormin. Lapset pyori koko ajan meidan ymparilla ja kilpaili meidan huomiosta. Ne olis jaksanu poseerata kuvissa loputtomiin 😊
Julianin kanssa tehtiin joitakin snorklausretkia vahan kauemmaksikin. Upeita koralleja ja kaloja! Ja kun noustiin vedesta pojat teki nuotion, paistoi tuoretta kalaa ja tarjoili meille lehden paalla. Kuumaa kalaa paljain, nokisin sormin syotyna, niiiiiiiin hyvaa!! Hauska syoda sellasta kalaa, jollaisen on juuri nahnyt uiskentelevan meressa. Snorklausrannat ei valttamatta
ollut ihania hiekkarantoja, vaan usein kivikkoisia, ja taynna ihania, mita erilaisimpia simpukoita ja korallin paloja. Kerailin niita ihan hurmoksessa, ja jouduin jattamaan suurimman osan hotellin rannalle...
Sattumalta tutustuttiin paikalliseen sairaanhoitajaan, silla seurauksella, etta eraana "varhaisena" aamuna lahdettiin tutustumaan pieneen paikalliseen sairaalaan. He itse sanoivat sairaalansa olevan D-luokkaa, ja pakko oli olla samaa mielta. Pieni, koyha sairaala, jossa oli hyvin niukasti mitaan valineita. Todella mielenkiintonen vierailu! Harmitti, kun sairaalan vaki puhui niin vahan englantia ja itse niin vahan indonesiaa, etta moni asia jai kysymatta ja selvittamatta. Jotain kuitenkin selvis, kuten, etta diabeetikot ja malariapotilaat eristetaan muista, ja vain ongelmasynnytykset hoidetaan sairaalassa. Vuodessa sairaalassa hoidetaan n. 750 potilasta. Aika rento meininki siella nayttikin olevan, kenellakaan ei ollut mitaan kiiretta mihinkaan. Vierailtiin myos paikallisessa High schoolissa. Rehtori "kuulusteli" meidat aluksi ja kierreltiin pitkin koulua. Oli viimenen paiva ennen joululoman alkua, ja rehtori piti puheen vanhemmille juhlasalissa. Me istuttiin eturivissa "kunniavieraina" ja ymmarrettiin sana sielta, toinen taalta. Ja puhe jatkui ja jatkui ja jatkui ja oli kuuma ja vasytti ja tuli huono olo ja lopulta karattiin 😊
Maisemia Saparualta... Pienia kylia, elaimia (kissoja, koiria, kanoja, kukkoja, lehmia, vuohia..) pitkin poikin, naisia pyykilla purossa, lapsilaumoja, miehia istuskelemassa portailla, moottoripyoria, kapeita teita, kukkuloita, vehreaa
viidakkoa, palmuja, banaanipuita.. Koulun nurmikentalla pojat ja lehmat pelaa jalkapalloa sulassa sovussa. Kun kuljettiin kylalla meidan perassa saatto juoksennella hihittava lapsilauma, ja kaikkialta meille huudeltiin "Mister" tai " Misses".. yleensa kuitenkin "Mister". Se oli huvittavaa, mutta ilmeisesti ne luuli sita tervehdykseksi 😊 Monet pysahty vaihtaan meidan kanssa muutaman sanan ja kaikki hymyili ystavallisesti.
Mutta joulu lahestyi, ja me haluttiin viettaa sita rauhallisessa paikassa kahdestaan. Banda hylattiin lopullisesti, koska sielta pois paasy olis voinu olla haastavaa. Luettiin Lonely Planetia (rakas opaskirjamme) ja pahkailtiin, ja lopulta vaaka kallistui Balin suuntaan. Loydettiin pieni Amedin kyla, joka kuulosti parhaalta vaihtoehdolta.. Ja niinpa aatonaatonaattoaamuna loysimme itsemme jalleen Balilta, hiukan hammastyneina tasta uudesta kaanteesta, mutta iloisinmielin 😊 Nyt on joulukin vietetty, mutta se ansaitsee oman tarinansa, ja saa sen myohemmin.
Advertisement
Tot: 0.102s; Tpl: 0.012s; cc: 11; qc: 49; dbt: 0.0675s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
vuokko
non-member comment
hihitteli tyttöjen karkaamiselle...
Hassuas, että jossain noin kaukana ihmiset viettää kans joulua ja laulaa joululauluja. Mutta ehkä ne ei laulakaan, että "hanget korkeat nietokset" tai "lumi on jo peittänyt"... Täällä oli valkonen joulu! Oli vissiin sellanen sairaala, ettei toivois sairastuvansa pahemmin.. Mutta voin melki kuvitella kuinka ootte livistänyt siitä etupenkistä :D