Advertisement
Published: January 30th 2012
Edit Blog Post
Ain’t no ding like a Jiading!!!
Torstaina keskusteltiin. Vietettiin viimenen päivä keskustassa ja pieni haikeus jo hiipi sen suhteen, että pian joudutaan hylkään nää paikat. Ikävä ei kohdistunu keskustaan, vaan sydämelliseen isäntäperheeseen, joka on antanu meille Kiinasta paljon enemmän mitä osattiin odottaa. Hyödynnettiin keskustassa opiskelija-alennukset ja mentiin ihmettelee 100 neliön tulevaisuuden Shanghai -pienoismallia. Museossa kerrottiin paljon shanghain historiasta ja kaupungin kehityksestä. Ylin kerros oli omistettu kommunismipropaganda taiteelle, joka oli lähinnä julisteita, opetusmateriaalia ja lentolehtisiä. Museossa oli pikkupoikamaisen wau –efektin aiheuttava elokuvateatteri, jossa keskeltä lattiaa katteltiin ympärillä pyörivää Shanghaita linnun silmistä ja välillä jonkun muunkin. Tulevaisuuden Shanghaita pyöritettiin meidän silmien edessä ja takana sellasella vauhdilla, että Lindalle tuli hiukan huono olo. Ite olin niin innostuneena liikkuvan kuvan pyörteissä, että huomasin heikotuksen vasta elokuvateatterista pois lähdettyä. Silti pikkupoika vielä pomppi sisälläni ja nyki isiä hihasta uudelle kierrokselle. Isi kuitenkin velvotti katteleen tylsempiä tarinoita ei liikkuvassa muodossa. Museokierrosta hiukan rasitti se, että ulkona oli toosi hyvä keli. Katteltiin kuvia samoista maisemista sisällä, kun ulkona paisto aurinko ja kaikki olis ollut oikeesti käsin kosketeltavissa.
Maistettiin katukeittäjältä maissitikkareita, jokka ei paljon eronnu niiden grillatuista veljeksistä, mutta koko on hiukan suomesta saatavia suurempi ja maku on keitettynä astetta mehukkaampi grillattuihin verrattuna. Paikalliset tuntuu popsivan näitä
metrossa ja muualla hulinassa. Ilmiö oli kyllä vahvempi Pekingissä, joka ei oo niin monikansallistunu kun tää bisnesparatiisi. Pekingin ja Shanghain välillä on pientä vääntöö. Asetelma on vähän samanlainen kun Tampereen ja Turun välillä. Toisille sitä vääntöö näyttää olevan enemmän ja toisille vähemmän.
On ollu mielenkiintoista havaita, että kiinalaisista näkee samoja piirteitä, kun meistä länkkäreistä. Linda törmäs kiinalaiseen versioon lukion aikasesta äidinkielen opettajasta ja ite hämmästelin, kun metrossa vastapäätä istu vanhan jääkiekkovalmentajan kiinalainen ilmentymä. On kans ollut hauska huomata lasten osottavan ja ihmettelevän avoimesti. Jännää, että ne saa meidän kautta ensikosketuksen Kiinan ulkopuolelle meidän kautta. Tulee mieleen tarina, kun pappa kohtas ensimmäisen tummaihosen Suomessa Helsingin olympialaisten aikaan. Ehkä nääkin pojat kertoo kuinka bongas ensimmäisen valkoihosen supermarketissa valittemassa mandariineja niiden vieressä 2012.
Perjantaina oli rahan jumalan päivä ja rakettipauke oli mieletön torstain ja perjantain välisen yön ajan. Rahan jumala toivotettiin tervetulleeks railakkaalla tavalla. Unta sai tunnin erissä ja välillä paukku ja jytisi niin, että epäiltiin tän jumalankin jo pelästyvän ja karkaavan moisen sotatantereen alta. Paukkeen loputtua uni pysy kaukana ja desibelit korkeella autojen varashälyttimien ansiosta. Rakettien valmistajilla on varmaan ens vuosikin rahakas. Meille ei jäänyt paljoo epäiltävää sen suhteen.
Perjantaina oli ikävästi koko Jiading jakson sateisin päivä ja tietenkin
se oli just se päivä, kun oltiin suunniteltu menevämme Hansun ja hänen kavereiden kanssa puistoileen. Suomalaiset ei oo sulavaa sorttia, joten mentiin puistoon ja sompailtiin siä aikamme sateenvarjojen kanssa. Se oli kaunis niin kuin aikasempikin Jiadingin puisto. Puistoihin on pieni sisäänpääsymaksu (50senttiä -2e). Mietittiin, että jos Suomessakin olis niin hienoja puistoja niin kyllä sinne sisäänpääsystäkin vähän maksais. Keväällä ja kesällä, kun puut ja kukat on parhaimmillaan puistot on kuulemma todella viihtysiä ja siitä meillä ei oo epäilystäkään, kun ne rauhottaa ja rentouttaa tällasena sateisena talvipäivänäkin.
Illalla hörpittiin teetä Markin ja Markin veljenpojan kanssa tossa olohuoneessa ja myöhemmin vielä haettiin Essie töistä ja juotiin teehuoneella todellista herkkuteetä, joka oli keitetty valurautapannussa ja juotiin lähes suutapolttavan kuumana. Pari kulauksellista teki lämpimän olon ja tietysti myös seura. Mark on kova höpöttään kaikenlaista, mutta muuten kiinalaiset on tosi ujoja puhuun englantia. Essie ja veljenpoikakin ymmärtää hyvin englantia, mutta ei uskalla puhua. Nauretaan kuitenkin samoille jutuille ja teepöydän ympärillä on lämmin henki. Teeseremoniat on seurustelua, joiden toiminnallisesta puolesta vastaa kaataja, joka valmistaa joka snapsikierroksen erikseen. Se on työläs homma, koska pikkukuppeja saa olla koko ajan täyttämässä. Essie sano, että launataina juodaan meidän läksiäisteet ja ystäville kuulemma tarjotaan kaikkein parhaimpia teelaatuja, joten meitä vähän jännittää
osataanko arvostaa niitä, mutta ele on kyllä todella hieno, koska he ei juo niitä teitä keskenään. Enkä tiedä kenenkä muunkaan kanssa.
Lauantai aamu meni järkätessä postipakettia Suomeen. Hyvästeltiin talvivaatteet ja pistettiin parit tuliaiset seilaan pariks kuukautta. Pitkien kalsonkien hyvästelyä ei koettu hirveen haikeeks, mutta muuten muiden tavaroiden suhteen piti tehä vähän järkeilyä, vaikka hyvästien jättäminen on aina haikeeta. Tunteet nousi pintaan, kun siliteltiin hyvin palvelleita vaatteita ja pahoteltiin, että niiden maailman kiertäminen oli tullu tällä erää tien päähän. Ystävällinen uniformumies autto teippaan paketin kasaan ja anto viimesen onnen potkun viä paketille.Jos joku haluaa joskus lähettää pakettia Kiinasta Suomeen niin 7,4 kilon paketti kustansi noin 35e.
Käytiin marketista ostaan purtavaa 19 tunnin vanerin kuluttamista varten. Minimandariineja, banaaneja ja sämpylätarpeita. Marketti oli rauhottunu huomattavasti viimeviikon hälinästä. Tangomarkkinoiden viimeinen haku oli jo ohi ja nyt lattialla harhaili vaan yksinäiset ja eksyneet. Törmättiin pian kauppareissun jälkeen ranskalaiseen kaveriin Arnoldiin, joka on tulossa Jiadingiin töihin viideks kuukaudeks ja suunnitteli majottuvansa Markin luo. Linda oli innoissaan, kun pääsi puhuun vähän ranskaa. Mark teki meille teetä olohuoneessa ja ikään kuin koottiin meidän reissua näyttämällä Arnoldille kuvia ja kertomalla Jiadingista.
Illalla käytiin vielä muslimien pitämässä ruokapaikassa läksiäis lruudorseilla (huomaa paikallinen ääntäminen (nuudeleilla)). Sitten tultiin pakkaan
Lauantailotto
valittiin ruoka listalta arpomalla sormi johonkin kohtaan aikasta lähtöö varten kamat valmiiks. Essie lähti töistä kaks tuntia aikasemmin, jotta pysty vielä pitään meille viimesen teeseremonian. Menu koostu viidestä teestä: 1. Vihree tee, jota halusin maistaa, mutta se oli vähän tapojen vastasta, koska vihree tee on viilee tee ja sitä yleensä juodaan kesällä. Sen juominen on kuitenkin suotavaa tällaselle karpaasimiehelle myös talviolosuhteissa, koska kestän kylmää heiveröisempiä paremmin. Seuraavat kolme teetä oli oolong teitä, joiden hajut oli kukkamaisia, mutta erilaisia. Yhdestä tuli mieleen sireeni, mutta kyseessä oli kuitenkin puu ja Linda oli ihmeissään kuinka teepuun lehdet voi tuoksua kukalle. Viimeseks palattiin vihreiden teiden kategoriaan ja juotiin valkoista teetä jota oli mukava maistella ensimmäistä kertaa. Ite en oppinu vielä hirveesti maistaan eroja teiden välillä tai kuvaileen makuja, mutta Linda piti valkosta teetä suosikkina. Se kuulemma maistu hyvältä kitalaen takaosassa.
Teiden lisäks puhuttiin paljon Kiinan kielen runollisuudesta ja ilmaisujen syvistä merkityksistä. Vuoristossa kasvavan puun nimi kuvaa myös vahvan ihmisen luonnetta ilman sen kummempia kuin -sanoja. Keskustelut ei yltäny niin syvälliselle tasolle, mitä aiemmin. Ehkä oltiin liian suomalaisia herkisteleen lähtöiltana. Imettiin kuitenkin kaikki mahdollinen teekulttuurista ja muusta perinteisestä kiinameiningistä, mistä Mark ja Essie on kummatkin hyvin tietäviä ja innostuneita jakaan tietoo.
Lähteminen on todella ikävää ja haikeeta, kun törmää näin
sydämellisiin ihmisiin. Sitä koittaa helpottaa lähtöö puhumalla, että pysytään yhteydessä ja varmasti pysytäänkin, mutta silti sen tiedostaminen, että tänään on viimeinen ilta yhdessä on haikeeta. Mark seuraa jo aktiivisena meidän blogia, kattelee kuvia ja kääntää google translatorilla tekstiä englanniks. Sano jopa saavansa jostain tekstistä selvää, mutta sanoin, että en oo tehny ymmärtämistä sille helpoks.
Kiitettiin isäntiä syvästi ja koitettiin saada heidät ymmärtään, että he tarjos jotain sellasta Kiinaa meille, mistä ei osattu edes kuvitella kaks viikkoa sitten. Luulen, että the torstai tulee oleen yks koko reissun kohokohdista. Toki myös yritettiin kertoo kuinka sydämellisiä ja auttavaisia ihmisiä he on meitä kohtaan ollu ja saanu meidän olon todella mukavaks täällä. Toivottavasti opitaan heiltä tuosta jalosta ja ystävällisesti elämäntyylistä niin, että ne kulkee meidän mukana Suomeen asti.
Advertisement
Tot: 0.092s; Tpl: 0.017s; cc: 10; qc: 41; dbt: 0.0602s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb