Advertisement
Published: January 23rd 2012
Edit Blog Post
Jänistelystä lohikäärmeen vuoteen
Turhautumista reissulla on koettu ainoastaan junalippuhankintojen yhteydessä. Pekingissä meillä meni yks päivä hukkaan, kun metsästettiin lippuja, jotka oli loppu, mutta Hong Kongin junalippujen kanssa oli ongelmia useammaks päiväks. Suorat liput Hong Kongiin oli myyty loppuun uuden vuoden takia. Mietittiin välissä lentolippujen ostoa, mutta pikku pähkäilyjen jälkeen oivallettiin hommata junaliput Shenzheniin, josta on puolen tunnin metromatka Hong Kongiin. Näiden junalippujen metsästäminen koitu turhauttavaks, koska ensin käytiin Jiadingin lipputoimistosta kysäseen lippuja, mutta oltiin päivää liian aikasin luukulla. Shenzhenin lippuja aletaan myymään lipputoimistoissa kymmentä päivää ennen matkaa. Se oli siis turha reissu. Seuraavana päivänä oltiin luukulla yhden maissa ja 19 tunnin junamatkalle oli jäljellä vaan istumapaikkoja niin ajateltiin ottaa liput vasta seuraavana päivänä, koska lippuja tulee kello 15.00 jälkeen myyntiin aina oma päiväannos. No, seuraavana päivänä oltiin keskustassa rautatieasemalla, johon kukemiseen jouduttiin ilkeesti lähteen kesken museokierroksen, jotta oltais luukulla kello 15.00. Täällä luukulla meille selvis, että ne alkaa myymään lippuja kyseiseen junaan kolme päivää ennen lähtöö. Siinä vaiheessa alko meidän peliverkkarit oleen aika puhki revityt. Kun taas saatiin ärsytys sellaselle sektorille, että järkevä pohtiminen oli mahdollista, päätettiin mennä seuraavana päivänä 8.30, kun paikallinen toimisto aukee luukulle. Markin kirjottaman lapun ansioista saatiin paikat junaan, joka lähti haluttua päivää päivän myöhemmin. Istumapaikat
oli ainoot, jota oli jäljellä tässä vaiheessa ja meillä ei ollu enää vaihtoehtoja miettiä asiaa enempää, muuten oltas varmaan törmätty vielä uudenlaisiiin ostosääntöihin. Paikat on siis hard seat nimellä, mutta toivotaan, että ei istuta missään karjavaunussa vanerin päällä. Olo oli helpottunu, että saatiin liput eikä meitä enää pompoteltu. Aikaa tuhlaantu ei nyt ihan turhaan, mutta siinä hetkessä se tuntu hiukan järjettömältä touhulta. Kärsivällisyys ja etukäteen suunnittelu on aivan toisenlaisen kulttuurin keskellä tärkeitä. Varmaan joku järjen hiven tästä koko menettelystä saatto löytyä. Se vaan ei auennut meille, jotka ei matkusta maaseudulle viettään kiinalaista uutta vuotta perheen kanssa.
Perjantaina ei siis kummempia oikein tapahtunu. Tutustuttiin vaan tähän kiinalaisen tapaan junalippujen hankinnassa ja kierreltiin museon lisäks ranskalaisilla kortteleilla keskustassa. Näyttävimmät kadut oli kapeita ja putiikkeja oli vieri vieressä. Tunnelma näillä kivetetyillä käytävillä oli intiimi. Illalla juotiin kahvit Lindan luistelukaveri Hansun luona, joka siis työskentelee kolmatta vuottaan täällä Shanghaissa. 27 kerrokseen oli jännä matkustaa ja jännä on kuulemma lähteä töihinkin, jos toinen hissi sattuu oleen korjauksessa.
Lauantaina tehtiin pyöräretki Jiadingin uuteen kaupungiin, jonka vieressä sijaitsee myös Shanghain formularata. Uusi alue kuuluu johonkin Shanghain kaupunkikehitysohjelmaan, jonka kautta siis ohjataan tolkuttomia summia rahaa paikkaan, johon jotkut pohatat vaan päättää tehdä tulevaisuuden kaupungin. Mark sano,
että sinne odotetaan muuttavan kaks miljoona ihmistä seuraavan viiden vuoden sisällä, mutta nyt koko kaupunki oli tyhjää täynnä. Hulppeen näkösiä kerrostaloja rykelmissä, korkeita toimistorakennuksia, ylläpidettäviä puutarhoja, puistoja ja urheilukenttiä. Nähtiin yks puutarhuri, joka asusteli parakkitalossa ja kadun toisella puolella oli korkeita lasipalatseja. Yks poliisi päivysti tyhjässä risteyksessä, mutta ei sen kummemmin puuttunu meidän liikennekäyttäytymiseen, kun poljettiin valtateillä ja ylitettiin isoja risteyksiä. Kyseessä oli siis oikee kummistuskaupunki. Bongattiin synnytyssairaala, jossa varmaan näitä meidän silmällä näkymättömiä vauveleita syntyy. Pohattojen suurissa suunnitelmissa on kai tehdä kaupunginosasta lapsiperheystävällinen ja taata näin kaupungille jatkuvuutta ja kehitystä. Jotenkin väärältä tuntu myös se, että kummituskaupunkia lähimmän sillan alta löyty jonkinlainen pysyvä hökkelileiri, jossa mamma keitti tulen päällä pikkupojalle soppaa ja mao-takkiin pukeutunut isäntä tuli sillantolpan juureen tyhjentään pullistunutta virtarakkoonsa. Sadat kerrostalot odottaa vieressä asukkaita, kun toiset kiertää roskiksia ettien itteleen lämmikettä. Vähäosaset kuitenkin tyytyvät osaansa ja varakkaat suunnittelee ympäristöö, joka ei näitä vähäosasia hirveesti kiinnosta.
Illalla käytiin syömässä paikallisten suosimassa paikassa ja päästiin pieneen julkkissimulaattoriin. Tarjoilijoilla ei ollu paljon muuta tekemistä, kun tuijottaa meitä. Se alko ensimmäisen vartin jälkeen tuntuun vähän kiusalliselta. Oli ihan huojentavaa hyvästellä ravintola ruoan jälkeen, lähtee sateeseen käppäileen kohti kämppää ja iltahömpöttelyjä.
Sunnuntaina päivällä keskityttiin lähinnä lepäilyyn ja iltaan valmistumiseen. Käytiin
pyörälenkillä ja marketissa hakeen naposteltavia uuden vuoden nyyttärijuhliin. Ennen iltaa ehdittiin juomaan Markin ja Essien kanssa teetä, keskusteleen kultuurien välisistä eroista ja uuden vuoden tavoista. Näytettiin häistä kuvia ja kerrottiin häitten olleen perinteitä kunnioittavat maaseutuhäät, mutta Markille ja Essielle häät näyttäytyi vaan länsimaalaisina. Essie tosin oli todella kiinnostunu katteleen kuvia ja näytti nauttivan siitä kovasti. Mark kertoi, että kiinalaiset nuoret on valmiita hylkään omat perinteensä ja he ottavat mieluummin mallia länsimaalaisesta tyylistä, mikä tuntuu oudolta.
Hyvästeltiin Mark ja Essie ja toivotettiin heille hyvää uutta vuotta. He halus vaan rentoutua ja olla kaksin kotosallla, valmistaa ja syödä hot pottia. Heidän lapset tosiaan on heidän synnyinseudulla lähes kaksi kuukautta sukulaisten ja mummun hoidossa. Mark jopa tituleeras mummua lasten äidiks, koska hän hoitaa lapsia Shanghaissakin vanhempien työskennellessä. Heidän nuorempi poika ei edes tunnistanut puhelimessa omaa äitiään.
Lähdettiin illan viettoon keskustaan Hansun kaverille, johon oltiin tervetulleita. Oli jännä huomata, että metrot ja metropysäkit oli ensimmäistä kertaa melkein tyhjiä. Saavuttiin tosi hulppeelle asuinalueelle, jossa vartijatkin puhu englantia ja toivotteli uutta vuotta. Noustiin hotellilta näyttävästä aulasta 34:een kerrokseen, jossa meitä odotti brittiläis-taiwanilainen pariskunta, muutamia suomalaisia ja kanadalaisia sekä ensimmäinen muhkee hot pot –pöytämme. Rakettien katteleminen parvekkeelta tuntu hiukan epärealistiselta, koska kaikki raketit ei edes
lentänyt parvekkeen korkeudelle ja ympärillä näkyi vain muita pilviä hipovia rakennuksia.
Kiinalaiset on todella innokasta porukkaa näitten rakettien kanssa. Ne on niitä todellisia ruudinkeksijöitä ja on jaksanu muistutella siitä jo menneen viikon ajan joka ilta ja sunnuntain rakettikimara oli kyllä järjetöntä katseltavaa ja kuunneltavaa. Puoli tuntia vuoden vaihdon molemmin puolin pamahtelu oli jatkuvaa ääniaaltoo niin, että se kuulosti enemmän järkyttävän kovalta taukoomattomalta liikennemelulta, kun satunnaiselta poksahtelulta. Meidän lähtiessä kämpiltä metrolle törmättiin ilotulitukseen, joka oli jatkunu jo ties kuinka kauan. Ihmeteltiin ite sitä reilu vartti ja silti paukutus jäi vielä jatkuun. Myöhästyttiin kekkerein alustakin ton kummastelun takia, mutta oli se sen arvoista ihmeteltävää.
Jälleen kerran ihmiset oli todella ystävällisiä, vaikka ei oltu heihin aikasemmin tutustuttu. Nyt kyseessä oli vaan erilainen seurue, joka tavallaan edustaa nykyshanghaita, kansainvälistä kulttuurien sulatusuunia. Muut vieraat asu Shanghaissa, työskenteli tai opiskeli ja heidän suunnitelmissa oli viettää useita vuosia tässä monikasvosessa kaupungissa.
Hot pot oli herkullista. Se on kuin kiinalaista fondueta. Luultiin ensin, että se koostui lähinnä vaan raaka-aineiden mausta, mutta keittoliemen mausteet tekee siitä todellista herkkua. Hot pot hetki on hyvin seurallinen, siinä viihtyy hyvin ja popsii monenmoisia kasviksia, sieniä ja ohuen ohuita lihakääröjä poskeensa huomaamatta.
Ilta oli rento. Oli mielenkiintoista kuulla taas
erilaisista kulttuureista ja erilaisista tavoista hämmästellä kiinaa. Kiinassa alkaa nyt lohikäärmeen vuosi, joka tarkottaa sitä, että monet perheet haluaa synnyttää tänä vuonna lapsen. Seuraava vuosi on käärmeen vuosi ja silloin synnytysosastoilla on hiljasempaa. Kuultiin vielä uskomattomalta kuulostava juttu kiinalaisista. Osalla kiinalaisilla on kuulemma tapana teeskennellä sairauksia, että saa sairaslomaa tai jotain valtiontukia. Eihän se eroa paljon Suomesta, mutta ihmiset tosiaan pitää myös muiden ihmisten sairaskohtauksia heille kuulumattomina. Toista ei auteta, koska heidän uskotaan teeskentelevän. Apua ei siis oo tyypillistä antaa meidän tavoin apua tarvitsevalle. Puhuttiin mukavemmistakin asioista, kiitettiin, halattiin ja toivotettiin hyvää uutta vuotta.
Ajeltiin yöllä valosalla taksilla kolmekytä kilometriä kämpille. Keskustan kadut oli täynnä rakettiroskaa. Onhan siinäkin muutamalle siivojalle tekemistä pariks päivää. Taksi löysi hyvin perille ja mentiin aika kaikkemme antaneina ja taas ikimuistosta iltaa kokeneempina nukkuun.
Advertisement
Tot: 0.064s; Tpl: 0.012s; cc: 5; qc: 44; dbt: 0.0395s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb