YunLong - HuangZhu

---

Aamutoimet ja pyörää tutkimaan. Vaikka en edellisenä päivänä löytänyt mitään säätöä taka-akselille, niin yön aikana oli päähän iskostunut uusi ajatus. Onhan siellä oltava säätö! Ei kai edes kiinalaiset voi olla niin... Käänsin pyörän selälleen ja siellähän säätöpaikka olikin kuin olikin. Sohlasin kahdella jakarilla ketjut kohtalaisen kireälle ja sitten lähdin korjaamoa kohti. Pyysin poikien sahaavan istuinkannattimen pultin poikki, koska siitä meni kierteet ketuksi ekana päivänä. Joko mun hauis on liian vahva tai sitten pultti oli pehmeähkö. Epäilen vahvasti ekaa vaihtoehtoa. Pojat eivät sitten halunneet millään sahata pulttia, vaan pakersivat sen parissa kymmenen minuuttia koittaen saada sitä auki kiertäen. Lopulta saha lauloi ja pultti oli poissa. Olisin tehnyt homman itse, mutta Carrefourista ostamani saha oli aivan susi. Uuden pultin asennuksen yhteydessä kyselin heiltä lisää varaosia, mutta ei kuulemma ollut. Lähdinkin siitä sitten sekatavarakauppaan, mistä löysin tarvitsemani: Rautasahanteriä, 17 mm lenkkiavaimet, muttereita, vasaran ynnä muuta. Hinta pompasahti melkein neljään ja puoleen euroon!

Kävin pika-aamupalalla ja sitten pakkasin pyörän. Nyt ketjut oli kireämmällä kunnon lenkkiavaimien ansiosta oli taas toivoa matkan jatkumisesta. Heti kun tulin ulos majatalosta, näin ryhmän kiinalaisia pyöräilijöitä joiden kanssa otin pakolliset valokuvat sun muut. Kilsan ajon jälkeen pakkailin kamoja paremmin, kun ryhmä sai minut kiinni ja seuraavat kilometrit ajelinkin poikien kanssa yhtä matkaa. Kovasti niitä nauratti mun matka kolmipyöräisellä. Lopulta nämä luovuttivat ja kääntyivät takaisin kotiin ja minä sotkotin eteenpäin.

Matka tuntui etenevän kohtuullisen hyvin ja kelikin oli ihan hyvä. 18C' ja puolipilvistä. Yhdessä kylässä stoppasin korjaamolle, koska en muistanut aamulla vaihtaa originaalia lyhyttä satulaputkea ostamaani pidempään versioon. Paikan omistaja ei suostunut auttamaan vaan sanoi, että vaihda itse koska mulla on ruoka suussa. Olisin kyllä maksanut palvelusta, mutta jos ei raha kelpaa niin ei sitten. Tietysti kun aloittelin hommaa niin siihen tuli joku kinkki auttamaan ja se melkein muljasi mun uuden pultin keturalleen. Satulan noston jälkeen matka oli helpompaa, koska polvet ei enään olleet suussa. Keskinopeuskin nousi huomattavasti eli nyt mentiin jo noin 18km/h.

Aloin eilen keräilemään tieltä kaikenlaisia muttereita ja muuta hyödyllistä tavaraa. Nyt sitä varaosaa onkin jo hyvin. Matkan päätyttyä mulla taitaa olla vermeet toiseen pyörään. Luultavasti kiinalaiset katselee, että eikö tolla ole varaa mopoon tai edes noihin muttereihin kun se poimii jokaisen pultin ja raudanpalan mukaan.

Tänään reitti oli huomattavasti mäkisempi kuin eilen. En uskaltanut vieläkään runtata polkimia täysillä ja siksi talutinkin ylämäet. Alamäessä taas meno oli hurjaa kun vauhti oli jopa 45km/h ja mutkassa piti äkkiä kantata hiekkaiselle pientareelle, koska vastaan tuli kaksi rekkaa. Tuntuukin, että paikallisten mielestä paras paikka ohitukselle on tiukka mutka mihin mennään tööttö pohjassa vastaatulevien kaistalla.

Noin 58 kilometrin kohdalla cokis/suolapähkinä-päissäni ajattelin ajavani vielä 20km isompaan kaupunkiin (500-1000 asukasta), mutta kilometrin mittainen ylämäki vei kaikki voimat. Niinpä jäinkin 65 kilometrin kohdalla hotelliin yöksi. Hinta oli 75 yuania ja huone jälleen todella iso ja siisti. Täällä maaseudulla ei näköjään kysellä passeja kirjautuessa sisään hotelliin niinkuin isoissa kaupungeissa. Ei muuta kuin rahat käteen ja huoneeseen.

Eipä siinä sitten ollut muuta. Pyörän sain hotskun keittiön takaovelle suojaan uteliailta. Nopsa ruoka hotellin raflassa ja sitten rentoutumaan huoneeseen.

---

Photos

Matkalla.
Ketjuja nostellen.

Matkalla.
Välipalalla siellä jossakin.

Matkalla.
Tällä kertaa säilyin kuivana!

Matkalla.
Hotellihuonekatsaus osa 2.