This is Africa


Advertisement
Tanzania's flag
Africa » Tanzania » East » Dar es Salaam
January 11th 2009
Published: January 11th 2009
Edit Blog Post

Taas istun Suomessa, katson ulos ikkunasta katolta tippuvaa ja sulavaa lunta ja mietin edelleen mitä Afrikasta kertoisin, kysyjille vastaisin. Kerronko köyhyydestä, jatkuvista sähkökatkoista, malariasta, eristyneisyydestä, vai kaikista rikkauksista; iloisista ihmisistä, avuliaisuudesta, siitä miten asiat voidaan järjestää hankalammissakin olosuhteissa, kaikista niistä valtavista mahdollisuuksista mitä Tansania tarjoaa ongelmista huolimatta.

Stone Townista matkustimme reilu viikko sitten viikonlopuksi Nungwiin, Sanzibarin pohjoiskärkeen pienelle aurinkolomalle, vaikka aurinko ei varsinaisesti ollutkaan enää prioriteettilistamme kärkipäässä. Aurinkoa oli jo iho saanut ihan riittävästi seuraavaan kesään asti. Mutta jos vaikka pääsisi uimaan ja snorklaamaan... Menobussissa oli pari ruotsalaista ja kolme slovenialaista tyttöä, jotka olivat olleet vapaaehtoistyössä tansanialaisessa sairaalassa. Länsimaisia vapaaehtoistyöntekijöitä kohtasimme matkalla muutenkin paljon, sairaalat olivat erityisen suosittuja työpaikkoja, mutta myös katulasten parissa oli jonkin verran työntekijöitä. Slovenialaistytöt olivat päättäneet säästää safarissaan ja ottaneet oikein edullisen safarin. Meno kuitenkin keskeytyi muutaman kilometrin ajon jälkeen, koska heidän kuskinsa oli kännissä ja jo sillä lyhyellä välillä oli meinannut ajaa parikin kolaria. Ennen matkaa mekin saimme useita varoituksia, että älkää ottako poikkeuksellisen edullista safaria, matka tulee äkkiä maksamaan monta kertaa säästettyä summaa enemmän. Ilmeisesti varoituksilla oli sittenkin todellinen perusta...

Nungwi oli lomakylä, hieman tuli Intian Goa mieleen. Meri oli lämmin ja aallot juuri sopivat oikeaa uintia varten sitten kun meri oli taas tullut takaisin, päivällähän meri oli kaukana poissa ja uinti hieman hankalaa. Se oli rantalomaa ruotsalaisten lomaparatiisissa. Pakenimme maanantaina takaisin Dariin.

Darissa oli taas ilmastoitu huone, tuttu kaupunki, meidän "kotikaupunki". Lähtöä edeltävänä iltana istuimme limsalla ainoassa löytämässämme kuppilassa ja seurasimme ohjelmanumeroa nimeltä paritus. "Setä" toi valkoisen asiakkaan nuorelle tytölle ja hellät hetket alkoivat. Aika pian meille riitti tämä ohjelma ja lähdimme syömään, mutta kaupunki tarjosi meille lisää sirkushuveja. Muslimikujien (asuimme moskeijakaupunginosassa) pääkadulta (ehkä) alkoi kulkue jonkin heille tärkeän henkilön kunniaksi. Kaikki olivat pukeutuneet mustiin, kulkivat paljain jaloin ja olivat miehiä. Muutama pikkutyttö oli mukana, mutta kaikki naiset loistivat poissaolollaan. Kaiuttimista kailotettiin rukousta tai mitä lienee messua, joka kiinnosti kulkueen kärkikaartia, mutta loppupää oli sitten maallistuneempaa ja tallusti mukana enemmän tai vähemmän kiinnostuneena, yleensä vähemmän.

Keskiviikkoiltana olimme taas lentokentällä ja monen, monen passin, lentolipun, boarding cardin ja ja muuten vaan tarkastuksen jälkeen olimme koneessa ja neljätoista tuntia myöhemmin Suomessa. Tampereelle saavuimme minuutilleen aikataulussa lumituiskuun, ja tansanialainen rauhallinen tallustelu muuttui kertaheitolla kiireiseksi kipitykseksi. Täällä paleltuu jos ei pidä kiirettä!

Mitä muuta jäi käteen kuin tingitty seeprataulu ja maustepaketteja? Luottamus siihen, että Afrikalla voi olla loistava tulevaisuus, mutta myös paljon työtä edessä ja vuosikymmenten kiinniotto jos haluavat olla mukana muun maailman menossa. Matkakohteena: siellä on kaikkea.

Huomenna alkaa arki. Voih.


Additional photos below
Photos: 5, Displayed: 5


Advertisement



Tot: 0.11s; Tpl: 0.01s; cc: 10; qc: 52; dbt: 0.0712s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.1mb