Viidakkoseikkailu

---

Hola!

Eilen palasimme viidakosta kengat savisina ja hiukset taynna muurahaisia, mutta monta kokemusta rikkaampana. Yovyimme ensimmaisen yon basic campissa, bambumajassa riippumatossa killuen. Menimme ensin bussilla pari tuntia Manauksesta koilliseen ja siita jatkoimme viela tunnin viela veneella leiriin. Mennessa satoi vetta kaatamalla ja tunnelma oli vahan lattea. Kun viela perilla hypattiin veteen ja tallusteltiin paljain jaloin leiriin tarantellojen ohi, niin kieltamatta mielessa kavi ajatus, etta mita h***a tuli tehtya. Mieliala kuitenkin koheni aamiaisen myota ja riippumatossa kiikkuessa olikin jo mokkifiilikset. Iltapaivalla kavimme kalastamassa piraijoita, noita verenhimoisia petoja. No jaa, verenhimosta en tieda, ainakaan minun syottini eivat heille kelvanneet. Ilpo kalasteli ensin apinoita, mutta sai muikean kalasen loppujen lopuksi. Ensimmainen yo riippumatossa oli ihana, nukuin tosi makeasti yon aania kuunnellen ja hiljakseen keinahdellen.

Aamulla kavimme tallustelemassa viidakossa ja ihmettelimme maitopuuta, kasveja, hedelmia ja maistoimme kiniinipuuta, malarialaaketta. Phyi, maistui ihan lariamille!
Keinuimme liaaneissa kuin Tarzan (no joo...) ja yritimme kiiveta hakemaan acaba-hedelmia suoraan puusta. Oppaamme kiipesi puuhun kuin apina, mina paasin noin metrin korkeudelle kun pepusta tyonnettiin. Myonnettakoon, etta jos ruokailumme olisi ollut minusta riippuvaista, niin kovin olisimme nalkaisiksi jaaneet. Iltapaivalla pakkasimme reput ja meloimme ylavirtaan kohti toista leiripaikkaa. Hamaran laskeutuessa saavuimme paikalle ja heti pimean tultua lahdimme alligaattorijahtiin. Kiertelimme kiikkeralla pikkukanootilla lahdenpoukamaa taskulamppujen valossa ja etsimme kiiluvia silmia. Valilla oppaame harppunoi kaloja illalliseksi. Melko pian ensimmaiset kiilusilmat vilkkuivat rantarameikosta ja sinnepa sitten meloimme. Oppaamme kavi noutamassa kaimaanin ja antoi sen meille syliin. Soma pikku veijari teravine pikku hampaineen. Sitten kaverimme liikahti, saikahdin ja heitin otuksen takaisin veteen. Jahtimme jatkui ja loysimme toisen, isomman kaimaanin. Talla kertaa en enaa uskaltanut ottaa alligaattoria syliin ettei sormeani purra irti, mutta silittelin gaattoria, jota Ilpo piteli. Ilpo kavi myos itse metsastamassa alligaattoreita rantavedesta, mina janistin. Jatkoimme kalastuksen merkeissa ja valilla kavimme rannassa ihmettelemassa puuhun piiloutunutta myyraa. Hetkeksi nousimme kaikki pois kanootista ja palattuamme rantaan saimme huomata kanootin karanneen! Siella se kellui keskella jokea. Oppaamme lahti juoksemaan metsaan ja me kolme (mina, Ilpo ja mukana ollut paikallinen intiaanipoika) jaimme seisomaan pimeaan metsaan paljain jaloin ja ihmettelemaan. Myonnettakoon, etta sen verran jannitti, etta kummitusvitsit olivat silla hetkella kiellettyja. Aikamme siina seisoskeltiin ja jannitettiin jaguaarin tai muun verenhimoisen pedon ilmestymista, kunnes oppaamme taskulamppu taas nakyi ja han viittoi meita seuraamaan perassaan. Siella sitten juoksimme rantarameikossa hailakan taskulampun valossa (paristot alkoivat vaheta tassa vaiheessa iltaa) takaisin leiripaikkaan. Meidat turistit jatettiin sinne ja paikalliset nappasivat kanootin ja lahtivat noutamaan kanoottia. Ilpo teki tulen (elakoon soft embo!) ja siella odottelimme seuraavaa kaannetta. No, retkikuntamme muut jasenet saapuivat paikalle ja vielapa kalasaaliin kanssa. Soimme ja kavimme riippumattoihimme nukkumaan.

Aamulla palasimme perusleiriin syomaan lounasta ja lepaamaan, kunnes iltapaivasta menimme taas viidakkoon ja kavelimme leripaikalle. Pimeassa viidakossa vietimme yon, taas riippumatoissa killuen ja kuuntelimme yon aania, varoimme kaarmeita ja odotimme jaguaaria. Viidakkoyo oli ehdottomasti paras yo koko reissun aikana, aamuheratys oli yksi elamani parhaista ikina. Ymparilla kostea, valtava viidakko, alla mukavasti keinahteleva matto ja aamuaurinko siiviloitymassa lehtien valista. Sen aamun muistan varmasti koko ikani.

Paluu Manaukseen oli toisaalta ihana-suihkuun ja kuosittautumaan!, toisaalta kovin haikea. Ymparilla taas betoniviidakko ja vihreys jossain hyvin kaukana. Illalla otettiin kertaheratys kaupunkielamaan ja kaytiin istumassa iltaa paikallisissa kuppiloissa. Nyt odotellaan pyykkien peseytymista ja tiistaina lahdetaan kohti Boliviaa.

---

Comments

[Maria]

Terkkuja jaguaarille
Aika jännältä kuulostaa gaattorit ja liaanit. Ainakin jos vertaa siihen, että minun matkailuni rajoittuu talveaan aloittelevaan Pohjanmaahan ja suurimmat vaarat kohtaan edelleen aamulla väistellessäni pihamaallamme jyllääviä kaivureita, nostureita ja rekkoja. Täällä tosiaan saatiin taivaalta viikonlopun aikana jo ensimmäiset lumihiutaleet. Tosin valkea vaippa ei vielä verhoa maata. Koittakaahan tekin tarjeta siellä "saunassa" ja moikkaa jaguaaria mun puolesta, jos siihen törmäätte ;)