Meikahan kirjottelee tanne nakojaan joka paiva jotain, mutta tanaan oli kiistatta aika pitka paiva, joten samahan se on jotain tarinoida. Aamulla siina kahdeksan aikaan herasin auringon lampoon teltasta ruta-1 valtatien varresta Colonia del Sacramenton rajalta. Eilinen matka siihen maantien penkallekin oli pitka ja hikinen. Coloniassa meni pitka tovi sita loputonta hiekkarantaa ihastellessa ja ympariinsa kavellessa. Viereisessa Real de San Carlosin kylassa oli esim mahtipontinen harkataisteluareena, joka ehti valmistuttuaan olla 2 vuotta kaytossa ennenkuin Uruguay kielsi harkataistelun jo vuonna 1912! Nyttemin tuo Colosseumia muistuttava rakennelma on hajoamassa kasiin. San Carlosissa oli myos leirintaalue, mutta en onnistunut loytamaan sita. Yksi opaste sinne loytyi mutta sita seuraamalla ei paassyt mihinkaan. Kysyinkin jopa parilta tyypilta ja sen mita vastauksesta ymmarsin, olis pitany kavella viela 5km johonkin suuntaan. Kostoksi huonosta viitoituksesta kavelin ainakin 6km eri suuntaan, ja pystytin teltan Montevideoon johtavan tien varrelle. Hah, siitas saivat!
Aamulla tien toiselle puolelle ja peukalo pystyyn. Lukemani liftaustarinat Etela-Amerikasta eivat antaneet paljoa toivetta hyvasta menestyksesta, vaan enemmankin niissa kerrottiin koko kulttuurin puutteesta, pitkista odotusajoista ja lyhyista kyydeista. Alku ei ollutkaan kovin lupaava, kolmella eri kyydilla 50km eteenpain ja aikaa oli kulunut jo kolme ja puoli tuntia... Matkalla oli kuitenkin nakynyt pari muutakin liftaria joten pakkohan homman on jossain vaiheessa edeta! Sitten kohdalle osuikin kaksi aijaa, kommunisti ja puutarhuri. Nauratti kovasti kun olin vasta lukenut jostain oppaasta kuinka Etela-Amerikassa on syyta olla varovainen puhuessaan politiikasta, taallapain kun on ollut vahan kaikennakoista hirmuhallitusta siella sun taalla. Noh, en varmaan ollut viittakaan minuuttia siina autossa kun jo kyseltiin mielipidetta suomalaisesta metsayhtio-Botniasta
(Uutisia lukemattomille kerrottakoon etta Metsa-Botnian Uruguayiin rakentama sellutehdas on ollut jo jonkin aikaa kiistakapulana ymparistovaikutustensa takia Argentiinan ja Uruguayn valilla. Pahimmillaan maiden valinen raja oli jonkin aikaa suljettuna viime vuonna.). Enhan ma muistanu mita mielta siita pitais Uruguayssa olla, mutta onnistuin kuitenkin mumisemaan sellasella Espanjan ja Englannin sekotuksella jotain tarpeeksi ymparipyoreaa. Eipa aikaakaan, niin pelkaajan paikalla istunut vanhempi mies kaivoi jostain Leninin kuvan ja kyseli etteiko olekin hieno mies? Oh, jaa, etta tammosta... Naiden sankareiden kyydissa paasinkin ihan Montevideoon asti ja matkalla kierreltiin jos minkalaisia peltoteita pitkin, kun se puutarhuri, joka ilmeisesti johti Montevideon kasvitieteellista puutarhaa, keraili jotain kukkia tien penkalta varmaan kilometrin valein. Melekosta meininkia. Mieliinpainuva matka, ja tarjosivat omenankin. Kertakaikkisen mukavia miehia siis.
Montevideossa en kovin kauaa viihtynyt, kiertelin vanhaa kaupunkia ja kavin jossain kahvilla. Kuuma oli, ja siitakin syysta kaupungilla pyoriminen oli aika ahdistavaa. Talsin bussiasemalle ja nappasin ensimmaisen bussin Maldonadoon, jossa nytkin hengaan. Maldonadon kaupungin tunnetuin osa on Punta del Este, kuulemma Etela-Amerikan suosituin rantalomakohde. Googlen kuvahaulla voinee selvittaa milta siella nayttaa. Itse aion menna sinne vasta aamulla, joten en voi oman kaden havaintoja viela kertoa. Tama 30c lampotila oli Maldonadon iltaan saapuessa edelleen paallimmaisena tuomassa tuskaa, ja kun selvisi etta taallakin leirintaalue oli pitkan matkan paassa, menin kyselemaan keskustan majapaikkojen hintoja. Ensimmainen johon marssin sisaan, oli tommoset 20e sisaltaen aamupalan, joten otin sen. Varsin kohtuullista kun ottaa huomioon etta on lauantai, ja olen tosiaan Uruguayn suosituimman lomakohteen kynnyksella. Pahin lomakausi on tosin ohi, joten hinnat ei varmaankaan ole kovimmillaan. Kahden paivan jatkuvan helteessa hikoilun jalkeen ei kyl paljoa kiinnostanut TAAS marssia kilometritolkulla kaupungin laidalle ja moottoritien varteen, joten olen tyytyvainen ratkaisuuni. Meikahan on selvasti tulossa vanhaksi. Taytyypi katsoa tuota liftaamistakin jatkossa, kun eipa silla nailla hinnoilla niin kamalasti saasta. Tuo 180km jonka tanaan liftasin, olis maksanu bussilla noin 5€. Lisaksi tarinoiden mukaan liftaaminen ei tosiaankaan tule helpottumaan Brasilian puolella, jonne olen seuraavaksi suuntaamassa, joten voipi olla etta tunnustan hoboiluaikojen ajaneen itsestani ohi ja matkustan jatkossa paaasiassa bussilla! No niin, ja ennenkuin siella huudellaan mitaan itsensa myymisesta, niin kysyn vaan etta kuinka moni lukijoista herasi tana aamuna ojasta? Hah, tulipa hiljaista. Hasta pronto, señoras y señores!