Nyt päästiin asiaan - ensimmäinen A


Advertisement
Peru's flag
South America » Peru » Cusco
October 10th 2009
Published: October 10th 2009EDIT THIS ENTRY

A3 - ensimmäinen A

Kiertelemme vielä yhden päivän Liman keskustassa kuljettajamme Walterin kanssa. Ydinkeskusta on kauniisti kolonialismin mukaan rakennettu - hienoja aukioita ja katuja reunustavat upeat puiset parvekkeet. Limaa kutsutaankin ’parvekkeiden kaupungiksi’. Käymme seuraamassa presidentin palatsin edessä tapahtuvaa vahdinvaihtoa - koko seremonia kestää varmasti tunnin kaikkine kummallisine kumarruksineen ja kiemuroineen. Kyllästymme näytelmän seuraamiseen melko nopeasti, vaikka Walter näyttääkin seisovan suorana asennossa ja seuraavan esitystä kiinnostuneena, entinen armeijan virkamies kun on.

Tutustumme myös Assisilais -luostariin jonka kellarissa on valtavat katakombit. Limalaiset haudattiin aikanaan tämän kirkon ja sitä ympäröivän luostarin alle. Kalmistossa käveleminen on vähän karmaisevaa - restauroinnin yhteydessä on kerätty valtavat kasat luita suuriin laareihin joissa ne nyt ovat jälkipolvien ihmeteltävänä. Hautaamisessa ei käytetty arkkuja eikä mitään muitakaan suojia, vain jotain kemikaaleja jotka ehkäisivät mätänevistä ruumiista lähtevää löyhkää. Pian kuitenkin kaupunki kasvoi niin paljon, ettei kirkon alla enää ollut tilaa ja tavasta oli pakko luopua Limalaisten harmiksi. Tavalliselle kirkkomaalle joutumien oli suuri pettymys koska kirkon alta oli selvästi lyhyempi ja helpompi tie taivasten valtakuntaan. Kävimme myös Walterin kanssa keskustelua uskonnosta - iso osa perulaisista on katolilaisia ja uskonto myös selvästi hallitsi kuskimme elämää. Kuultuaan, että minä olin suorastaan pakana ja muutkin suomalaiset usein vain tavan vuoksi uskovaisia oli herra kovin ihmeissään - miten oikein kuvittelimme selviävämme tuonpuoleisessa. No, sitä pitää miettiä.

Cusco

Limasta matka jatkui aikaisin aamulla Tacan lennolla Cuscoon. Lento ja siirtyminen kentältä hotelliin sujuivat ihan mukavasti, yllättäen hotellivarauksemme sisälsi myös noudon kentältä joka sinänsä oli ihan hyvä yllätys. Jo koneesta näimme ensimmäiset vuoret ja kukkulat mutta saapuminen Cuscoon kyllä paljasti mihin olimme tulleet. Ensimmäisenä ihmetytti, että miten ihmeessä tällaiseen laaksoon on yleensä saatu rakennettua lentokenttä ja vielä ihan käyttökelpoinen? Vuoret ovat suoraan kaupungin ympärillä ja koneilla on vain yksi lähestymis- ja lähtösuunta - vuorien välissä oleva laakso.

Olimme myös saapuneet korkealle, Cusco sijaitsee 3400 m merenpinnan yläpuolella. Ensin ei oikein tuntunut miltään ja ihmetytti, että puhe jostain vuoristotaudista näissä korkeuksissa on suorastaan ylimainostettua. Hyvinhän tässä selvitään. Jonkin matkaa kun oli kiskonut matkalaukkuaan ja käpytellyt kentältä ulos huomasi kuitenkin eron - jo ihan pelkkä kävely aiheutti hengenhaukkomista. Pääsimme hotellille jossa meille ensimmäisen kerran tarjottiin Maté de cocaa, eli kokapensaan lehdistä tehtyä teetä. Maku ei ollut kummoinen eikä vaikutuskaan. Ei tuntunut siis yhtään miltään vaikka teetä joikin. Parasta siis oli hankkia jotain vahvempaa lääkettä vuoristotaudin hoitoon.

Hotellimme sijaitsi varsin lähellä varsinaista keskustaa ja lähdimme kävellen tutustumaan ympäristöön.
Jo ensimetreillä huomasi, että kyllä sitä korkealla ollaan. Ihan hiljakseen piti kävellä ja mahdollisimman vähin ponnistuksin edetä. Tutustuimme paikallisten halliin jossa myytiin ihan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Liiemmälti ei turisteja paikassa näkynyt ja siksipä saimmekin kovin ihmetteleviä katseita peräämme. Tori oli kuitenkin mielenkiintoinen ja siellä näki paikallisten Cuscolaisten normaalia elämää. Lastentarhoista tai äitiyslomista ei ole tietoakaan. Sylilapset kulkevat äidin selässä joka paikkaan ja lastenhoito sujuu siinä samalla, yksiäkään lastenvaunuja ei ole Liman jälkeen näkynyt. Välillä pysähdytään hetkeksi työnteon lomassa ruokkimaan lapset ja sitten taas homma jatkuu. Torilla oli myös valtava ruokala, jossa tarjottiin paikallisia ruokia. Eivät houkutelleet maistelemaan. Lihatiskit notkuivat ihan avoimina kaikkea mahdollista ja etenkin peruna ja maissivalikoimat olivat valtavia. Myös koka -pensaan lehtiä oli tarjolla ja mitä ihmeellisimpiä yrttejä ja mausteita. Mustaa maissia ja valkoisia perunoita - Perusta voi löytää ihan mitä vain. Markkinoilla tepastelivat ihmiset ja eläimet kuka mitäkin touhuten. Koiria vilisteli tiskien välissä vähän väliä ja kukaan ei näyttänyt niiden läsnäolosta piittaavan yhtään mitään. Kyllähän sinne porukkaa mahtui!

Matkalta löysimme myös pienien ”apteekin” jonka valikoimiin kuuluivat vuoristotautilääkkeet. Tarjolla oli miedompia ja myös ihan kunnon lääkkeitä taudin hoitoon - päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja jätimme rohdot sikseen. Apteekista löydettyjen pillereiden avulla onkin korkeuksissa selvitty ilman suurempia ongelmia, mitä nyt välillä vähän hengästyttää ja matka etenee hitaasti mutta parempi se, kuin oikein paha vuoristotauti.

Päädyimme Cuscon keskusaukiolle, Plaza de Armakselle ihastelemaan aukiota ympäröiviä kirkkoja ja jälleen myös kauniita vanhoja siirtomaavallan aikaisia taloja hienoine parvekkeineen. Puuveistoksin koristellut parvekkeet koristivat useimpia aukion rakennuksia ja yhdelle parvekkeelle kiipesimme syömään. Hyvää ruokaa ja loistavat näköalat. Tintti sai paljon kaipaamaansa avokadoa jota kasvaa ympäröivillä kukkuloilla. Aukio oli myös hyvin eri kaupustelijoiden kansoittama. Äidit kantoivat lapsiaan selässään ja mukana oli myös pieniä karitsoja joita sai silitellä, muutamalla solella olisi saanut myös kuvata tuon porukan. Jokin paikallinen viranomainen kuitenkin säntäsi paikalle ja kuvauskohteet saivat jalat alleen.

Aukiolta jatkoimme takaisin hotellille ja matkalla löysimme matkatoimiston, josta hommasimme seuraavaksi päiväksi matkan Sacred Valleyyn - eli Urubamba joen laaksoon joka on täynnä Inkojen pyhiä paikkoja. Kyselimme myös matkaa Machu Picchulle mutta tässä vaiheessa päätimme vielä pysyä omatoimisina ja ostaa junaliput Perurailin nettisivuilta ja varata hotellin myös itse. Mutta ihan toisin sitten lopulta kävi.

Machu Picchulle - mutta miten?

Peru Railin sivuilta kävi hyvin pian ilmi, että junaliput MP:lle oli loppuunmyyty eikä hotelliakaan ollut ihan helppo hommata. No mikäs sitten neuvoksi? Hotellilla oli monitoimimies Victor joka oli tarjonnut matkoja ja palvelujaan jo heti saavuttuamme. Kyselimme respasta mahdollisuutta saada niitä junalippuja jotenkin heidän kauttaan - jossainhan niitä lippuja pitää olla, koska matkatoimistot vielä tarjosivat sinne matkoja. Viktor lupasi hommata meille liput ja hotellin ajattelimme hommata netistä. No, mikään ei kyllä käy niin kuin kuvittelisi ja tämäkään konsti ei toiminut. Toivomiamme lippuja ei vaan kerta kaikkiaan ollut ja meidän oli tyydyttävät uuteen - ei niin kovin hyvään ratkaisuun. Pääsimme junalla Poroystä Machu Pichulle ja sieltä saimme hotellin ja paluu olisi sitten Ollantaytambon kautta josta meidät noudetaan autolla - matkaa olisi Cuscoon vielä n. 1,5 tuntia. Junalipusta ja kuljetuksista maksoimme enemmän kuin olimme kuvitelleet ja sehän tietenkin hieman närästi. Tähän oli nyt kuitenkin tyytyminen kun emme olleet junalippuja hankkineet aikaisemmin.

Sacred Valley

Inkojen pyhä laakso sijaitsee Urubamba -joen laaksossa jota reunustavat korkeat vuoret. Laakso on kuitenkin vehreä ja hedelmällinen ja siellä onkin ollut maanviljelyä jo inkojen ajoista asti. Ihmeellistä kyllä, vihreyden todella huomasi kun vertasi laakson näkymiä muuhun ympäristöön.

Retkemme alkoi Pisaqin pienestä kaupungista joka on kuuluisa suurista markkinoistaan. Markkinat ovat jokapäiväiset mutta sunnuntaisin erityisen suuret. Minusta kyllä ihan tavalliset arkipäivämarkkinatkin olivat ihan valtavat - tarjolla oli paikallisten käsitöitä sekä kaikkea mahdollista turisteille tarjottavaa perulaista tavaraa. Jotain tarttui matkaankin, puunaamioiden kokoelma kasvoi muutamalla, kun löysin hienoja inka-naamareita. Myös muutama Urubamba-joen kivistä tehty koru pääsi mukaan kotiin. Markkinakujien reunoilla oli myös paljon leipomoita ja yhdessä olikin varmasti suurin leivinuuni jonka olen ikinä nähnyt. Rakennelma oli varmasti 2-kerroksisen talon korkuinen ja uuninluukkukin oli valtaisia. Leipomo oli ollut niillä sijoillaan jo useita satoja vuosia ja palveli paikallisia edelleenkin.

Pisaqista jatkoimme Urubamban kylään ja sen lähellä olevalle ranchille syömään. Ruoka oli hyvää ja kaunis oli paikkakin. Tulipa maistettua alpakkaa, meikäläisittäin muistuttaa varmaan lähinnä naudanlihaa, ei siis mitään kummallista. Marsut jätimme väliin vaikka paikallisten mielestä ne suurta herkkua ovatkin.

Matka jatkui Ollantaytamboon joka oli ensimmäinen varsinainen rauniopaikka. Ollantan kylä on erinomainen esimerkki inkojen rakennustaidosta ja kylän mukulakivikatuja on tallattu jo 1200 luvulta lähtien. Varsinaiset rauniot sijaitsevat kylän laidalla vuoren rinteessä ja inkarakennuksille tyypilliset terassit ovat täällä valtavan korkeita ja leveitä. Maanviljelystä lienee niilläkin harjoitettu. Kapuaminen ylös auringontemppelille vei hieman aikaa mutta kannatti - näkymät ylhäältä olivat upeat. Alas tulimme toista reittiä joka oli vielä pahempi kuin ylösmeno, kapeat ja paikoitellen todella korkeat kiviportaat aiheuttivat välillä suoranaista huimausta. No, hengissä selvittiin sieltäkin, ainakin jotenkin.

Bussimme kuljetteli myös matkaajia hotelleihinsa ja aikataulu tuntui venyvän venymistään. Edessä oli vielä pieni Cinceron kylä johon oli tarkoitus pysähtyä. Sinne pääsimme vasta auringonlaskun aikaan ja oppaalla oli kova kiire kuljettaa porukka kylän läpi. Viimeinenkin hapenripe meinasi loppua siinä kuljetuksessa, kylä on nimittäin vielä korkeammalla kuin Cusco, eli 3700 m. Ei ollut ihan paras ratkaisu juosta siinä korkeudessa mutta kylänraitit olivat kyllä kauniit ja valkoisena hohtava kirkko oli valaistu.

Cincerosta palasimme Cuscoon vasta myöhään illalla eikä kaupungille lähteminen enää houkutellut. Illan vietimme hotellilla ja jäimme innolla odottelemaan seuraavana päivänä koittavaa matkan suurta kohokohtaa - Machu Picchu odotti meitä.





Additional photos below
Photos: 41, Displayed: 27


Advertisement

Sacred ValleySacred Valley
Sacred Valley

Inkojen pyhä laakso ja Urubamba-joki
Pisaq ja marsutPisaq ja marsut
Pisaq ja marsut

Onkohan tämä nyt sitten navetta? Ensin marsut lihotetaan hyvin ja sitten pistellään poskeen.


12th October 2009

HIENOO!
Moikka, Kiva juttu tää sun blogis. Ihan tulee kaipuu kaukomaille....

Tot: 0.19s; Tpl: 0.014s; cc: 8; qc: 53; dbt: 0.0491s; 53; m:apollo w:www (50.28.60.10); sld: 2; ; mem: 6.5mb