Machu Picchu

---

Muutama paiva sitten lahdettiin kierrokselle Inkojen pyhaan laaksoon ja jatettiin maailman napa taaksemme. Cusco (Cosco=maailman napa, quetchuan kielella). Laaksokierroksella nahtiin upeita maisemia, vanhoja raunioita, Inkojen taitavaa kivirakentamista ja yskittiin flunssaa pois. Bussi kippasi meidat Ollantaytamboon iltapaivalla, josta jatkoimme iltajunalla Machu Picchun juurelle Aguas Calientesin kylaan. Aamulla herattiin viidelta ja noustiin kuuluisalle vuorelle, missa opas jo odottelikin. Parin tunnin kierroksen jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle Waynapicchulle, uudelle vuorelle (Machu Picchu=vanha vuori). Nousu oli jyrkka ja puuskutettiin kuin hoyryveturit, mutta huikeat nakymat vuoren huipulta korvasivat "karsimykset" monin verroin. Samalta polulta erkani alastullessa polku kuutemppelille, jonne myos tallustimme. Waynapicchun huipulta laskeuduimme 400 metria alas temppelille, josta taas kiipesimme ylos takaisin Inkaraunioille. Tanaan kiipeily tuntuu pohkeissa, mutta sairastelun jalkeen pieni liikunta teki tosi hyvaa.

Rauniot nayttivat juuri silta kuin valokuvissakin, joskin viela vaikuttavammilta kun itse niita paasi katselemaan. Parhaiten ne paasevat oikeuksiinsa ylhaaltapain katsottaessa, kun paasee hahmottamaan kokonaisuuden, mutta kylla laheltakin loytaa kaikkea mielenkiintoista. Ihailla taytyy Inkojen ahkeruutta, kun ovat kivista rakentaneet moisen linnoituksen jyrkkien vuorenrinteiden keskelle. Kannatti ehdottomasti kayda. Myohaan iltapaivalla tallustettiin alas Machu Picchulta snickersin voimalla ja nautittiin viela viimeiset nakymat.

Tana aamuna oli heratys neljalta ja taas noustiin perurailin kyytiin. Juna toi takaisin Ollantaytamboon ja ruuhkabussissa matkattiin takaisin Cuscoon. Seisomapaikoilla, voih jalkaparkoja :) Parin tunnin paasta lahtee bussi Nascaan, lahdetaan parantelemaan yskan rippeet lampimampaan ilmastoon ja alhaisempiin korkeuksiin.

---