VALPARAISO 16.-19.1.2010

---

VALPARAISO 16.-19.1.2010

Jos ihmisille annetaan lupa vapaasti elävöittää asuinympäristöään, eläväinen siitä totta tosiaankin tulee. Sellainen on Valparaiso, jossa asukkaita ilmeisesti kannustetaan graffititaiteen tekemiseen. Ainakaan se ei ole kiellettyä. Tämä ei koske ainoastaan Cerro Bellavistan kaupunginosan virallista avoimen taivaan museota, Museo a cielo abierto. Siellä tavallisten talojen seinillä ja muureilla on ”oikeitten” taiteilijoitten freskoja. Kaikkialla kaupungissa törmää hämmästyttäviin graffiteihin ja runoihin, joita en valitettavasti ymmärrä. Vielä.

Kaiken kruunaa Tyynen valtameren sininen horisontti, jonka voi nähdä mistä kadunkulmasta hyvänsä. Vuoristoisissa kaupungeissa on se etu, että koko kaupungin voi nähdä yhdellä silmäyksellä, jos vain jaksaa kavuta tarpeeksi korkealle.

”Portaat lähtevät milloin nousemaan milloin laskeutumaan ja kiertyvät rinteellä maaston mukaan. Ne ohenevat hiuksenvahvuisiksi, levähtävät hetken, alkavat nousta pystysuoraan. Ne huojuvat. Ne syöksyvät, Ne venyvät. Ne perääntyvät. Ne eivät pääty koskaan. Kuinka monta portaikkoa? Kuinka monta askelmaa? Kuinka monta jalkaa askelmilla? Kuinka monta sataa vuotta askelia, kiipeämistä, laskeutumista, kirjojen, tomaattien, kalan, pullojen. leivän kantamista? Montako tuhatta askelten tuntia kulutti askelmat uriksi joissa sade juoksee leikkien ja nyyhkyttäen? (…) Jos kävelemme Valparaison portaikot päästä päähän, olemme kävelleet maailman ympäri.” (Pablo Neruda, Tunnustan eläneeni)

Valparaisossa pääsin juomaa ensimmäistä kertaa harvinaisista Carmenére-rypälistä tehtyä viiniä. Se oli ihanaa. Viinin historiasta on hieman eri versioita, mutta pääasiassa se menee näin. Kirvat tuhosivat Euroopan viininviljelyksiä ja moni harvinainen rypälelaji menetettiin. Chile kuitenkin säästyi kirvoilta, koska sen luonnolliset rajat - pohjoisessa Atacaman autiomaa, idässä Andit, lännessä Tyyni valtameri, etelässä jäätiköt - suojelivat sitä. Kului vuosia. Ranskalainen viininviljelijä tuli Chileen etsimään harvinaisia rypäleitä ja hän löysi yllättäen Carmenére-rypälettä kantavia viiniköynnöksiä. Asiasta kyllä kiistellään, onko nykyinen Carmenére oikeaa vai ei. Mutta hyvää se oli!

Ja aivan naurettavan halpaa. Kuten kaikki täällä. Kävin ns. kalliissa ravintolassa, Le Filou de Montpellier, ranskalainen ravintola Cerro Alegren kaupunginosassa. Neljän ruokalajin illallinen Carmenére-viineineen maksoi 15 000 pesoa, eli vähän yli kaksikymmentä euroa. Laskuttivatko he minua edes oikein? Vai unohtivatko he viinin?

Toisena päivänä kävin toisessa ravintolassa, jossa iso lasillinen Carmenéria maksoi 1800 pesoa ja kivennäisvesipullo 1200 pesoa. Viini on suhteessa kaikkein halvinta täällä.
Santiagon ja Valparaison lähiseudut ovat vehreitä viiniviljelylaaksoja, joita reunustavat siniset vuorten varjot. Yritin ottaa niistä taiteellisia kuvia. Se onkin uusi kuvaryhmä ”kaukana siintävien vuorten taiteelliset varjokuvat”. Auringon laskiessa varjot muuttuvat Darwinin mukaan rubiininpunaisiksi. Toivottavasti saan nähdä senkin ihmeen ensi viikolla, kun lähden Maípo-laaksoon vaeltamaan ja viiniä juomaan.

Kävin La Campanan luonnonpuistossa neljän tunnin kävelyllä. Charles Darwin kirjoittaa kyseisestä Quillotan laaksosta ylistävästi:
”Seutu on erittäin viehättävää, juuri sellaista, jota runoilijat kutsuisivat pastoraaliseksi: vihreitä avoimia ruohikoita välissään pieniä laaksoja pikku puroineen ja siellä täällä rinteillä majoja, luultavasti paimenten asumuksia. (…) Laakson kahta puolen kohoavat mahtavat vuoret, ja niiden vastakohtana vihreä palstoitettu laakso on sitäkin viehättävämpi. Valparaison (Paratiisilaakso) ristinyt ajatteli varmaankin Quillotaa. (…) Auringonlasku oli loistava. Laaksot ovat mustia, kun taas Andien lumihuiput värjääntyivät vielä rubiininpunaisiksi.”

Nyt kun olen nähnyt, missä kaikkialla Etelä-Amerikassa nuorimies Charles Darwin on ratsastanut päiväkausia, silloin vielä tiettömien taipaleitten takana, noussut korkeille vuorille (kuten Campanalle ja Andeille), joille nykyisiä turisteja tuskin uskalletaan päästää turvallisuussyistä, yöpynyt avoimen taivaan alla pelkkä hevosen loimi suojananaan, kärsinyt janosta ja aavikkoluteitten hyökkäyksistä, niin täytyy sanoa, että oli kyllä kova jätkä.

---