Santiago de Chile

Cordobasta paasin suunnitellusti bussilla Mendozaan. Vieressa sattui istumaan Saksalainen reppumatkaaja, joten juteltavaa riitti, ja matka kului siivilla. Mendozassa oltiin kolme tuntia ilmoitettua myohemmin, melkoisen erikoista, kun ei siina ainakaan huomattu etta mikaan olisi erityisemmin hidastanut matkantekoa. Noh, se on joskus semmoista. Mendozassa en sitten tehnytkaan muuta kuin sita perinteista kaupungilla pyorimista. Huomion itse kaupungissa kiinnittivat erityisesti leveat kadut, kuulemma maanjaristysten varalta oli talot rakennettu kauas toisistaan. Oman erityispiirteensa Mendozan kaupungille antaa luonnollisesti Andien jylha vuoristo. Vuorten korkein kohta, karvan alle 7km, sijaitseekin juuri Mendozan provinssissa Argentiinassa. Illalla oli taas aika suunnata bussiasemalle, talla kertaa ideana suunnata minibussilla Chileen. Bussiasemalla oli todella vilkasta, ja hetken asiaa ihmeteltyani tajusinkin etta nythan on Semana Santa, eli paasiaisviikko. Oikea minibussi loytyi lopulta, ja paastiin matkaan. Kuski ajoi kuin olisi ottanut osaa formuloihin, ja kun tie kiemurteli Andeja ylos kohti Chilen rajaa, oli matkustajan rooli lahinna yrittaa pysya penkillaan. Rajamuodollisuudet olivat reissun tahan astisista tiukimmat, sisaltaen jopa matkatavaroiden penkomisen mita ei oltukaan viela nahty.
Perilla Santiagossa oltiin erittain katevaan aikaan, noin kello 3.30 aamulla. Nukuin pari tuntia penkilla bussiasemalla, ja kahvilan auettua siirryin istuskelemaan sinne. Siina aamun vahitellen valjettua menin metrolla jalleen netista varatulle Hostellille ja ystavallinen henkilokunta paastikin minut jo kirjautumaan sisaan vaikka periaatteessa se olisi ollut mahdollista vasta noin 4 tuntia myohemmin. Torstaina en taalla viela ihmeempia tehnyt, mita nyt kavin vahan kaupungilla kavelemassa. Illalla menin pubiin katsomaan kun Santiagon Colo Colo kohtasi Copa Libertadoresissa (Etela-Amerikan jalkapallon mestareiden liiga) Argentiinalaisen Boca Juniorsin. Altavastaajana otteluun lahtenyt Colo Colo voitti 2-0, ja meininki kaupungissa sen mukaista! Perjantaina kiipesin San Cristobalin kukkulalle, josta aukeaa upea nakyma koko kaupungin ylle. Kertakaikkisen hieno mesta. Perjantai-iltana menin reissun ensimmaiselle punkkikeikalle, olihan se jo aikakin! Kyseinen tilaisuus sattuikin olemaan juuri oikeanlainen, eli erittain underground. Paikallisia nuoria bandeja siella lahinna veti, porukkaa oli paikalla ihan hyvin ja hieno meininki. Hyva hyva. Tanaan ohjelmassa toinen keikka, ilmeisesti astetta isompi sellainen mutta kohtahan se tiedetaan. Taalta talla kertaa tahan, ja palataan asiaan taas jostain toisaalta!

---

---