Advertisement
Published: October 25th 2009
Illimani tulivuori La Pazin taustalla
Illimani tulivuori hallitsee La Pazin näkymää, vuori pilkistelee aina milloin missäkin ja on mahtava tausta tälle kaupungille. Korkeutta n. 6200 m.Kolme viikkoa on vierähtänyt käsittämättömän nopeasti ja olemme jo päässeet matkan viimeiseen maahan, Chileen. Lähtö La Pazista oli lievästi sanottuna stressaava - olimme tulleet edellisenä iltana kiireesti viidakosta takaisin kaupunkiin ja koko päivän matkustamisesta uupuneina illalla ei oikein mihinkään tarttuminen huvittanut. Olimme kuitenkin suunnitelleet, että matkatavaroita olisi vähän kevennettävä kun laukut ovat päässeet matkalla jotenkin turpoamaan ja pelko Sky Airlinen tiukoista matkatavarasäännöistä vähän hirvitti. Muutenkin liian täyden kapsekin raahaaminen on välillä ollut aika työlästä ja turhasta tavarasta eroon pääseminen olisi siis tarpeen. Jo alun perin tuli kerättyä vähän turhan paljon yhtä ja toista mukaan - Tintti on välillä vähän naureskellutkin tavaroilleni - osa sinänsä on ollut ihan tarpeellista ja osa kyllä ihan turhaa. Vaikka sitä yritti tarkkaan miettiä mitä tarvitsee niin silti nyt vaan kävi niin, että liikaa sitä rojua on mukana ollut. Vähän arvelutti lähtiessä varoittelut kovin kylmistä ilmoista ja sikäli tulikin otettua lämpimiä vaatteita (esim. 2 takkia) mukaan aika reilusti. Ja kenkiä livahti myös ainakin yksi pari liikaa. No, nämä siis päätimme pakata isoon kassiin ja lähettää itselle Suomeen. Tintti hommasi kassin ja sitä sitten hiljalleen täytettiin turhalla tavaralla. Postin aukioloajat olivat vähän hakusessa - saimme lähes kaikki mahdolliset avautumisajat klo 8:00
Näkymä kaupunkiin
Sekaisin pilvenpiirtäjiä ja matalia pikku taloja pitkin rinteitä - uskomaton näkymä jota ei kyllä ole missään muualla. - 9:00 väliltä. Milloinkahan sinne sitten pitäisi lähteä odottelemaan ovien avautumista? Meillä oli lento varattuna La Paz - Arica klo 12:20 ja niissäkin ohjeissa ankarasti kehotettiin olemaan kentällä viimeistään 3 ( siis oikeasti k o l m e ) tuntia ennen lennon lähtöä! El Alton kenttä on jokseenkin varmaan Tampereen lentokentän kokoinen - no OK, pari porttia on enemmän - mutta kansainvälisiä lähtöjä siis ei yhtään enempää kuin Tampereelta ja siellä sitten pitäisi kykkiä 3 tuntia ennen lähtöä jotta paikka koneessa varmistuisi. Tämä vähän mietitytti ja arvelimme siis, että postissa pitää olla heti aikaisin aamusta jotta ehdimme kentälle klo 9:20 eli sen 3 tuntia ennen lähtöä. Minusta tämä oli kyllä taas lattareiden hätävarjelua ja tyypillistä touhua jotta se aina myöhässä oleva porukka saataisiin paikalle edes juuri ennen koneen lähtöä.
Päätimme kuitenkin jokseenkin yrittää noudattaa tätä aikataulua ja lähdimme sitten hotellilta hyvissä ajoin kolkuttelemaan postin ovia. La Pazissa asuu arvioiden mukaan jo yli 2 milj. ihmistä ja mikä uskomattominta, niin kaupungissa ei ole minkäänlaista virallista joukkoliikennettä. Tämä sitten aiheuttaa taukoamattoman liikennekaaoksen, kun kaduilla risteilee käsittämätön määrä takseja ja pakettiautoista kyhättyjä pikku-busseja jotka toimittavat jonkinlaista joukkoliikenteen virkaa. Näissä ”busseissa” on kuskin lisäksi apupoika/tyttö joka roikkuu puoliksi auton ulkopuolella ja kailottaa kovaan
Kaupunki laakson pohjalla
Näkymät ylhäältä kaupunkiin ovat kyllä vaikuttavat - rakennuksia on tullut valtavat määrät myös kaupunkia ympäröiville rinteille ja ne jatkuvat pitkälle tasangolle El Altoon eli yläkaupunkiin. ääneen, että mihin juuri tämä kyseinen auto siten on menossa - reitin saa kuski ja/tai omistaja oman mielensä mukaan päättää, siltä ainakin vaikutti. Kyytiin hypätään juuri siitä kohden missä satutaan olemaan ja myös pysähdytään juuri tarkalleen siihen mihin ollaan menossa - liikenne ei siis todellakaan suju yhtään mitenkään kun jokainen pysähtelee ja etenee jokseenkin täysin oman mielensä mukaan. Joissakin kadunkulmissa seisoskelee joku poliisin näköinen virkamies ja joskus jotkut autot jopa sattumoisin pysähtyvät näiden viskaalien vihellysten mukaisesti - näin ei kuitenkaan tapahdu läheskään aina. Taksi oli jokseenkin ainoa järkevä ja jopa edullinen kulkuväline koko kaupungissa, lyhyt matka maksoi kahdelta henkilöltä n. euron tai pari ja kentälle oli sitten vähän enemmän.
Tavarat kohden Suomea Posti oli auennut ja Tintti lähti selvittämään lähetyksen hintaa ja muita muodollisuuksia. Odottelin taksissa tavaroidemme kanssa ja kiertelimme korttelia ympäri kunnes postimaksut ja muut tiedot olivat selvillä. Saimme paketin lähtemään kohden kotimaata ja koko toimitus kesti n. tunnin - olimme siis aiotusta aikataulusta vähän myöhässä kun kello oli jo sen verran, että kentällä olisi juuri pitänyt olla jos halusi ehtiä sen 3 tunnin säännön mukaan paikalle. Se siis ei tulisi toteutumaan ja toivoa vain saattoi, että aika oli hieman liioiteltu. Saa muuten nähdä miten paketin käy,
Naiset La Pazissa
La Paz on todellinen hattujen kaupunki. Näitä hattuja näkyi jo Perussakin mutta tänne tultaessa hatun korkeus on kasvanut ja kupu kaventunut. Kun satoi, oli hattu laitettu muovipussiin ja päähän - muulla ei niin ollut väliä. toimitusaika vaikutti nopealta kun arvio oli n. 3 viikon kuluttua - näinköhän niitä kamppeita näkyy enää ikinä. Uusi taksi alle ja sitten menoksi kohden kenttää.
Tiesulkuja - paikallinen mielenosoitus Heti kun lähdimme, huomasimme, että kuski valitsi jotenkin poikkeuksellisen reitin - yleensä matka kentälle kulki 4-kaistaista ns. moottoritietä pitkin mutta nyt kyllä reitti oli selvästi poikkeava. Kiertelime pitkin kaupungin ylärinteiden barrioita ja nousimme ylös jyrkkiä mäkiä. Sinänsä tietenkin mielenkiintoista nähdä kaupungin tätäkin osaa, mutta nyt tarkoituksena oli päästä kaupungista pois eikä liiemmin katsella maisemia. Hetken kuluttua omituiseen reittivalintaa tulikin selitys, kun jouduimme kääntymään takaisin tiesulun vuoksi. Mitä - mikä ihmeen tiesulku? Selvisi, että El Alton puolella asuvat kaupunkilaiset olivat tukkineet kaikki varsinaisen La Pazin keskikaupungin ulosmenotiet joita on 4 ja mistään ei siis pääsisi El Altoon jossa lentokenttä sijaitsee. Olimme jo kerran aikaisemminkin nähneet alempana kaupungilla jonkinlaisen mielenosoituksen ja tiesulun mutta silloin paljon pienemmän. Nyt tiet oli tukittu todella perusteellisesti kasaamalla kaduille kiviä ja puita ja jotain näkyi poltetunkin. Taksikuskimme oli aivan epätoivoinen kun näytti siltä, että tänne nyt jäädään eikä muuta voi. Tehokas konsti sanoisin, eipä siinä mitään. Tintti soitteli lentoyhtiöön ja kertoi, että olemme jumissa kaupungissa, tuskin olisimme ainoat joille näin on käynyt. Jonkin aikaa kuskimme ihmetteli,
La Pazin pääväylä
Laakson pohjalla olevaan kaupunkiin johtaa vain 4 tietä ja tämä on niistä suurin. Poislähtiessämme kaikki 4 väylää oli tukittu mielenosoituksessa. että pääsemmekö nyt mihinkään tästä mutta päätti sitten lähteä kokeilemaan varsinaista päätietä El Altoon. Ja kuinka ollakaan - tämä reitti oli avattu kun tienvierustat olivat täynnä rynnäkkökiväärein varustettuja mellakkapoliiseja ja pääsimmekin lopulta perille ja vieläpä ihan riittävän aikaisin. Hetken jo kävi mielessä, että tuleeko matkaan jälleen pieni viivästys jos jäämme lennolta mutta eipä sitten kuitenkaan. Täällä ei siis todella voi tehdä mitään ehdottoman sitovia ja tarkkoja suunnitelmia mistään, aina voi tapahtua ihan mitä vaan. Tällä matkalla meillä on kerran hajonnut auto (Cusco), kerran bussi (Puno), kerran vene myöhästynyt (Chalalan) ja nyt tiesulku. Ei siis kannata tehdä erityisen tiukkoja aikatauluja ja etenkään ei kannata menettää hermojaan, jos jossain kohden kaikki ei mene niin kuin toivoisi.
Matka jatkuu Chileen Pääsimme lähtemään La Pazista ihan aikataulun mukaisesti. Olimme varanneet lennon Aricaan joka on aivan Chilen pohjoisosassa. Sieltä tarkoitus oli jatkaa mahdollisimman pian San Pedro de Atacamaan. Bussilla matka kestäisi n. 12 tuntia ja nopein reitti olisi Calaman kautta. Huomasimme kuitenkin, että kone jolla tulimme Aricaan jatkaisi vielä Antofagastaan ja sitten Santiagoon. Antofagasta on jo huomattavasti lähempänä San Pedroa kuin Arica - sinne siis olisi päästävä. Mieleen tuli Amazing Race kun koneen laskeuduttua kiiruhdimme suoraan Sky Airlinen tiskille ostamaan jatkolippuja Antofagastaan ja
La Pazin liikennettä¤
Kaikki hortoilevat ihan missä huvittaa ja ihan miten sattuu. Jokseenkin säntilliseen liikenteeseen tottuneet saavat täällä halvauksen. Kaaos on kait paras termi kuvaamaan tämän kaupungin elämää. jopa onnistuimme siinä. Takasin siis samaan koneeseen josta juuri olimme tulleet ulos ja matka jatkui taas pari tuntia seuraavaan etappiin. Antofagastasta olisikin suora bussiyhteys San Pedroon eikä kestokaan olisi kuin 4:45 - varsin nopea yhteys siis!
Koneesta näkyi kuinka uskomaton Chilen rannikko maan pohjoisosassa on - mittaamattomat määrät asumattomia rantoja ja kuivaakin kuivempaa karua autiomaata. Koko kahden tunnin lennon aikana näkyi vain muutama pieni kylä ja yksi suurempi kaupunki, Iquique. Ja taustalla näkyivät koko ajan Andien huiput joiden läheisyyteen mekin olimme taas matkaamassa. Kentältä matkasimme bussiasemalle taksilla ja kuskin kertoman mukaan Antofagastassa sataa ehkä joka toinen vuosi tai sitten ei. Hän ei nyt heti muistanut, että oliko tänä tai viime vuonna satanut - ja mitäs sillä sinänsä olisikaan väliä - vettä siis todella ei taivaalta näillä seuduilla tule. Ja jos tulee, niin se on sitten suuri ihme. Vettä kuitenkin oli muuten taas runsaasti näkösällä kun olimme tulleet jälleen Tyynen meren rannalle. Valtavat tyrskyt löivät rantaan ja t o d e l l a suuria pelikaaneja lenteli rannan yllä isoja parvia. Kuskin mukaan vesikin oli ihan lämmintä ja uimakelpoista - ihan äkkiä emme kuitenkaan lähtisi kokeilemaan niitä tyrskyjä.
Pääsimme jatkamaan matkaa varsin pian kun ensimmäinen bussi kohden San Pedroa
lähti jo klo 18. Varasimme myös hotellin ennen lähtöämme ja minä ainakin ajattelin, että otetaan sitten taas taksi bussiasemalta San Pedrossa niin pääsemme hotelliin mahdollisimman pian. Perillä olisimme nimittäin vasta klo 23 aikoihin ja hotellin etsiskely siihen aikaan ei kovasti huvittaisi.
Jo matkalla maisemat muistuttivat todella autiomaata - hiekkaa ja kiveä eri muodoissaan oli oikeastaan ainoat mitä maisemassa näkyi. Jonkinlaisia hyvin pieniä kyläyhteisöjä näkyi siellä täällä mutta mitään suurempaa asutusta ei matkalla ollut. Chilessä on paljon kaivosteollisuutta ja maasta taidetaan kaivaa vaikka mitä mineraaleja. Nytkin matkalla näkyi välillä valtavia traktoreita ja kaivureita jotka olivat kotoisin jostain kaivoksesta ja ilmeisesti kaikki kyläyhteisötkin jotenkin liittyivät tähän kaivostoimintaan. Matkalla myös ylitimme Kauriin kääntöpiirin joka oli merkitty kylteillä ja myös jonkinlaisena viivana maastoon - onpa nyt sekin sitten nähty ja ylitetty.
San Pedroon päästyämme oli pimeys koittanut ja taivaalla paistoi todella merkillinen Kuu - kuin jonkinlainen soutuvene tai vati - sirppi siis oli ihan täysin väärin päin mihin olemme yleensä tottuneet. Ja tähtiä, niitä tuntui olevan taas ihan käsittämätön määrä! Yllätys oli myöskin melkoinen, kun perille päästyämme huomasimme, että koko San Pedron kylä oli ihan hiljainen ja pimeä ja jokseenkin aution oloinen - mihin ihmeeseen olimme tulleet? Ei takseja eikä kuskikaan tiennyt
Kirkon portailta
Hattu on kyllä oltava ihan kaikilla, muuten ei ole mistään kotoisin. mistä sellaisen saisi. Onneksi kuitenkin paikalle ajoi yksi avolava maasturi joka kyseli, että kaipaatteko kyytiä? Juu, kyllä kelpasi ja pääsimme hotelille varsin pikaisesti. Jo hyvin lyhyellä tutustumisella selvisi, että olimme tulleet todella jokseenkin ”In the middle of nowhere” pieni pahainen kylä hiekkateineen ja hämärinä tuikkuina paistavine katuvaloineen. Tämäkö nyt oli se Atacama ja sen kuuluisa kylä, jossa pitäisi olla vaikka mitä nähtävää ja tekemistä? Ensi näkemältä ei vaikuttanut siltä vaan lähinnä viheliäiseltä peräkylältä. Mutta ensivaikutelma saattaa pettää ja niin kävi nytkin.
Advertisement
Tot: 0.101s; Tpl: 0.016s; cc: 10; qc: 25; dbt: 0.0332s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Soile
non-member comment
Herranjestas sentään....
... kun hengästyttää oikein tän sun blogin lukeminen. On kyllä matka kerrakseen. Voin vain kuvitella fiiliksiä siellä jossain. Taidatteko enää haluta Suomeen takaisin ollenkaan. Turvallista loppumatkaa ja Tintille terveisiä, Soile