Advertisement
Published: October 2nd 2011
Edit Blog Post
Vuorossa oli siirtyminen pitemmän matkaa eteläiselle pallonpuoliskolle vaikka päiväntasaajan kerran jo olinkin ehtinyt ylittää Balilla käydessäni. Tokiosta siis lensin Australiaan Perthiin, yölento jälleen ja perillä aikaisin aamulla. Passintarkastuksessa matkustusdokumenttiani tutkittiin tarkkaan sivu kerrallaan ja sitten ohjattiin sivummalle ja seurasi paljon kysymyksiä. Mitä olin tulossa tekemään, mistä tulossa, minne tarkalleen menossa, onko majoitusta varattu, lentoa pois ja koska jne. Ei mitään mihin en olisi osannut vastata "oikein" siis, joten ei ongelmia ja leima passiin. Ilmeisesti on paljon maahanpyrkijöitä joilla on aikomuksena jäädä töihin ja pitemmäksikin aikaa kun seula on noinkin tarkka. Lentokentältä otin shuttle bussin Perthin kaupunkiin ja suoraan etukäteen katsomalleni hostellille jossa ei kuitenkaan vapaata majoitusta löytynyt, mutta lähistollä oli lisää hostelleja ja dormimajoitus löytyi helposti. Perth vaikutti lähes autiolta verrattuna Japanin suurkaupunkeihin joissa juuri oli tullut pyörittyä. Toinen vaikutelma useamman kuukauden Aasiassa oleskelun jalkeen oli että ihmiset olivat suorastaan jattiläisiä, joskin parissa päivässä alkoi jälleen näyttää ns. normaalilta. Riippuu ilmeisesti niin paljon ympäristöstä johon on ehtinyt silmä tottua.
Perth ei vaikuttanut valtavan suurelta kaupungilta vaikka metropolialueella yli puolitoista miljoonaa asukasta onkin. Keskellä kaupunkia oli muutama varsin korkea toimistotalo, muuten maisema oli enimmäkseen nähtävästi loputtomiin jatkuvaa esikaupunkia. Kaupunkisuunnittelun suuntautumisesta auton käyttöä suosivaksi kertoivat muunmuassa drive-in viinakaupat. Kiertelin pari päivää katselemassa
paikkoja, aloittaen meren rannalla sijaitsevasta Fremantlesta joka itse asiassa on oma erillinen kaupunkinsa vaikka aivan Perthin kyljessä onkin. Säätila oli mitä mahtavin, lämmin ja aurinkoinen. Kiertelin aikani katselemassa rauhalliseen tahtiin ja Monument Hillin sotamuistomerkiltä aloin lähteä takaisin juna-asemalle päin. Huomasin hetken päästä kävelleeni aivan väärään suntaan, ja aloin ihmettelemään että miten ihmeessä kun kartta kuitenkin oli kourassani. Vilkaisin kompassia sekä taivasta ja siinä vaiheessa sytytti että aurinko on keskipäivällä pohjoisessa mutta muuten totuttuun tapaan nousee idästä ja laskee länteen. Olin katsonut vaistomaisesti suuntaa auringosta ottamatta huomioon tätä pientä seikkaa joten siitä johtui väärään suuntaan kulkemiseni. Takaisin Perthissä kävin korkealla mäellä olevassa Kings Parkissa josta oli hyvät näköalat.
Ihan viihtyisä paikka mutta mielessäni jo siinsi yksi erityisesti odotetuista kohteista eli Uusi-Seelanti joka alkoi pikku hiljaa lähestyä. Etenin siis matkasuunnitelmani mukaan vauhdilla seuraavaan kohteeseen joka oli mantereen vastakkaisessa kulmassa oleva Cairns. Yölento jälleen ja tällä kertaa perillä oltiinkin melko aikaisin aamuyöstä. Olin varannut hostellista majoituksen mutta sinne ehtiessäni ei ollut hereillä henkilökuntaa joten kävelin hiukan rannalla, auringon nousun katsellen ja sitten kamat hostellille. Ilmastovyöhyke oli ehtinyt taas vaihtua ja keli oli trooppisen kuuma ja kostea. Pikainen pysähdys kun en ollut sukeltelusta saati muusta vedessä pulikoinnista kiinnostunut joten jo seuraavana päivänä matka
sai jatkua.
Lensin taas kauemmaksi päiväntasaajasta eli nyt suoraan etelään Melbourneen. Lentokentältä otin bussin ja kaupungissa raitiovaunulla loput hostellille josta olin majoitusta bookannut. Rialto Towers niminen rakennus tarjosi komeat näköalat kaupungista, ja samalla pääsylipulla pääsi saman päivän aikana kahdesti joten kävin sekä valoisan että pimeän aikaan. En malttanut juuri pitemmäksi aikaa jäädä vaikka paikka ei sinänsä hullummalta vaikuttanut, seuraavana kun vuorossa oli lento vielä etelämmäksi.
Advertisement
Tot: 0.29s; Tpl: 0.012s; cc: 9; qc: 42; dbt: 0.0487s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 2;
; mem: 1.1mb