Siskokset Ausseissa - Part 2: Cape Tribulation

---

Perjantai aamuna meidan tourbussi tuli siis hakemaan meita kello 7.50 vaikka olimme katsoneet etta se tulisi jo 7.20. Tama oli tosi hyva silla mulla oli aitilta saatu uus kanny tunnin jaljessa ja kello soi siis 7.15. Paniikissa kiskoimme kuteet niskaan ja otimme valmiiksi pakatut laukut messiin ja juoksimme ulos hostellin eteen. Siella sitten tarkastelimme uudelleen saamaamme voucheria ja huomasimme erheemme. Meilla oli siis viela ruhtinaalliset puoli tuntia aikaa bussin lahtoon. Ostettiin siis vetta ja tarkastettiin etta on kaikki mukana. Ehdittiin jopa syoda vahan kaksosten tuomaa suomalaista jalkiuunileipaa aamiaiseksi.

Kun bussikuski saapui han naureskeli meille ja kyseli onko tytot ollu bilettamassa eilen. Kerrottiin olleemme Ladies Nightissa, ja kuski kysyi ollaanko vielakin huppelissa. Ehkapa oltiinkin :P Matka alkoi siis hilpeissa tunnelmissa vaikkakin hymy hyytyi melko pian kun mutkitteleva tie ja kankkusen yhdistelma sai aikaan melko pahan olon meille kaikille. Koko paiva kului aika tuskaiseti eri kohteissa kierrellessa vaikka mielenkiintosta ja kivaa oli. Kaytiin Wildlife risteilylla Daintree joella krokoja bongaamassa ja Daintree sademetsassa kavelemassa. Siella sademetsassa paastiin myos kokeilemaan jotain todella erikoista eli nuolemaan murkkujen peppuja. Omppu uskaltautui meista ensimmaisena ja sitten mina mutta Alina ei viitsinyt osallistua moiseen hullutukseen ollenkaan. Melkosen kirpakka maku niissa oli kylla. Hyvaa krapula laaketta ;) Cape Tribulationin hostellille paastyamme otimme lepoasennon je eka ilta meni hiukan hukkaan vaikka ehdittiin me kayda rannassa ennen auringon laskua.

Vaikkakin hostellimme PK's oli kuuluisa hyvista bileistaan ja oli perjentai ilta, ei meita huvittanut lahtea yhtaan juhlimaan vaan menimme aikaisin nukkumaan. Aamulla oli aikainen heratys hevosratsastusretkelle. Meita tultiin hakemaan hostellilta 8.05 ja yksi sinnikas koira koitti ankea kanssa kyytiin. Se halus vissiin kanssa heppoja katsomaan ja jouduttiin poistamaan se autosta nelja kertaa kun se aina livahti jostain ovesta takaisin sisalle eika meinannut millaan lahtea pois. Suloinen piski!

Ratsutilalle paastyamme meidan piti tayttaa kupongit missa kyseltiin ratsastustaitojamme ja laitettiin kaikki ruksi aloittelija kohtaan. Se tati kyseli sitten hiukan tarkemmin osaamisiamme ja loppujen lopuksi maarasi meille hepat sen perusteella. Ma sain Duken, Alina Banjon ja Onerva Razarin. Meidan piti sitten ratsastaa jonossa siten etta heppojen sisainen arvojarjestys pysyi kohdallaan eli lauman johtaja ensimmaisena jne. Onervan heppa oli arvoasteikossa viimeisin ja lisaksi kaikkein laiskin ja kulki koko ajan paljon muista jaljessa. Ompulla taisi olla taysia tuska pitaa se liikkeessa. Alinan Banjolla puolestaan oli omituinen tapa kayda juomassa vette eraalta vesipisteelta jolloin sen piti antaa menna sinne. Mun heppa Duke oli aika nuori ja paras ystava toisen hepan Acen kanssa ja nama tykkasivat juosta ja laukata mielellaan yhdessa ja mun ja yhden skottinaisen piti koittaa pidatella niita ettei ne laukkaisi muiden ohi vaan pysyttaisiin jonossa ja oikeassa turpajarjestyksessa. Ratsastettiin lannensatulalla mika oli hiukan erilaista mihin oltiin Suomessa totuttu. Mutta itse asiassa laukkaaminen oli helpompaa koska pystyi pitamaan satulannupista kiinni.

Aluksi ratsastettiin sademetsan lapi kunnes paadyttiin upealle hiekkarannalle jossa ratsastettiin lenkki, sitten palattiin sademetsaan ja ratsastettiin pienten jokien yli ja ravattiin vahan suoralla. Sitten taas kapeaa ratsupolkua pitkin sademetsassa, muutaman matalan joen yli ja laukattiin vahan. Tauko oli sademetsan siimeksessa sijaitsevalla kirkasvetisella uimapaikalla, mutta emme kuitenkaan uineet siella. Nautimme vain maisemista ja suolakekseista. tauon jalkeen viela viimeinen suora laukaten ja sitten kayntia tallille. Aivan mahtavaa!! Ihanaa ratsastaa pitkasta aikaa ja viela niin mielettomissa eksoottisissa maisemissa.

Hostellilla palattuamme soimme pikalounaan ja lahdimme kavelemaan Cape Tribulationin rantaan eli oikeaan Cape Tribulationiin. Vastaanoton tytto oli hiukan epaileva etta ehdimmeko tehda kyseista kavelya mutta halusimme silti menna. Ehdittiin ihan hyvin ja kirjotin hiekkaan ja napattiin muutama kuva.

Paluumatkalla Cape Tribulationista pysahdyttiin Alexandra Lookoutilla ja tultiin lossilla krokotiileja vilisevan Daintree riverin yli. Sen jalkeen kaytiin Mossman Gorgella kavelemassa sademetsassa ja ihailemassa koskea ja sen yli rakennettua riippusiltaa. Pysahdyimme viehattavassa Port Douglasin pikkukaupungissa pikaisesti ja ehdimme juuri syoda peri australailaiset piiraat ja jaateloannokset kun matka jo jatkui Cairnsiin. Saali, silla siella olisi viihtynyt hiukan kauemminkin.

---