Advertisement
On the road again
Perjantai kello 17.00 – lauantai kello 12.00 matkustettiin New yorkista Atlantan lentokentälle vuokraan autoo. Bussimatkan välipysähdykset oli Washingtonissa, Charlotessa ja Atlantan keskustassa, josta otettiin metro lentoasemalle. Pisin matka Washingtonista Charlotteen tehtiin yöllä ja saatiin kohtuulliset unet seittemän tunnin bussimatkan aikana. Koettiin olevamme autovuokraamolla jo niin pirteitä, että uskallettiin hypätä rattiin. Oltiin etukäteen varattu economy –luokan auto. Paikanpäällä vuokraaja anto meidän kuitenkin valita vapaasti kaikista rivin autoista meille sopivan. Innostuttiin vähän ja päätettiin amerikkahengessä ottaa tilavampi amerikanrauta dodge vm. 2012. tiedettiin kyseessä olevan jonkun asteinen bensasyöppö, mutta iso koko (nukkumista varten) ja amerikkahenkisyys viehätti siinä hetkessä. Lisäks ajateltiin, että uudemmissa autoissa kulutus on varmaan pienempää luokkaa. Kulutus kuitenkin paljastu ensimmäisen tankkaamisen jälkeen 11l/ 100 km. Ilmastointi tietysti vie osansa, mutta aikamoiset kulutukset on maantieajossa kuitenkin. Bensa maksaa 3,60 dollaria gallonalta ja gallona on sen 3,6 litraa, että ajeleminen on vielä suomeen verrattuna halvempaa, mutta jenkeille tietysti hirveen kallista.
Puskutettiin autovuokraamolta saadun Atlantan kartan avulla valtatielle ja loppumatka olikin vihkoon kirjotettuna mukana. Yhdellä välipysähdyksellä päästiin Savannahiin, Georgian puolella olevaan rannikkokaupunkiin, jota pidetään yhtenä Yhdysvaltojen vanhimmista kaupungeista.
Majotus oli varattu kaupungin kupeesta Darin nimiseltä kokkauksen opettajalta. Darin oli töissä kun saavuttiin paikalle, mutta avaimen jemmapaikka oli meillä
tiedossa, joten ongelmia vieraaseen kotiin menemisessä ei ollu. Kyseessä oli lauantai-ilta, joten haluttiin lähtee pian asettumisen jälkeen kylille katsastaan humua. Turistien vilke oli kova rantabulevardilla. Lisäks meneillään oli purjelaivojen kokoontumisviikko, joten rantabulevardin viertä koristi muutamia purtiloita. Käytiin kattomassa yhtä Indonesiasta purjehtinutta armeijan paattia ja miehistöö.
Poistuttiin rantakadun hulinasta syvemmälle kaupunkiin, jossa tajuttiin koko kaupungin olevan yhtä vanhaa kaupunkia. Kortteli toisensa perään vieri viereen amerikan etelätyyliin rakennettuja ja restauroituja puutaloja. Näky oli outo, koska kyseessä ei ollu vaan yksi kaupunginosa, joka olis koostunu näistä vanhanlaisista taloista, vaan niitä oli kaikkialla. Keskusta-alueella oli myös tosi paljon, yhteensä 21, erilaisia aukioita omistettuna erinäisille merkkihenkilöille. Kaupungissa oli liikkeellä paljon nuoria juhlapuvuissa ja ihmeteltiin, että voiko kyseessä olla jo valmistujaisviikonloppu vai jotkut prom –tanssiaiset. Korttelien kiertelyn jälkeen eteen putkahti sushipaikka, joka kutsu meidät sisäänsä. Saatiin herkullista sushia, joissa täytteinä oli vähä tavallisemmissa poikkeevampaa tavaraa mm. friteerattuja katkarapuja ja chilitonnikalaa. Pötkylät oli meidän mieleen ja lähdettiin tyytyväisinä jälkkärille Lindan rantakadulta bongaamaan omenatikkaripaikkaan. Omena oli kuorrutettu karamellilla ja snickersillä. Makuyhdistelmä oli oikeen toimiva, kun raikas omena oli keventämässä tuhtia ja raskasta herkkuyhdistelmää.
Tikkarin jälkeen katteltiin vielä hetki kaupungin meininkiä ja suunnattiin kämpille, jossa ei yllätykseksemme törmätty Dariniin. Se ei kuitenkaan haitannu unen saantia.
Sunnuntaina
herätessä Darin oli jo lähteny kirkkoon eikä siis vieläkään nähty isäntää. Ei annettu sen häiritä, vaan lähettiin tutkiin päämäärättömästi keskustaa. Linda oli kyllä muutamia taloja ja aukioita ympäröiny tarkempaa tarkastelua varten kartasta. Forest Gumpista löytyy yks Savannahin aukio, jota käytiin kattomassa, se on se puiston laita, jossa Forest odottaa bussia ja kertoo tarinaansa viereen istujille. Se ei kuitenkaan ollu livenä kovin kummonen. Siitä ei ollu siis tehty mitään varsinaista turistikohdetta. Käytiin cupcakella ja kotitekosella mehujäällä herttasessa kahvilassa. Pällisteltiin taloja vielä tarkemmin nyt päivänvalossa ja jaksettiin ihmetellä niitten tarkkaan viilattuja pitsimäisiä yksityiskohtia, joita näkee vaan elokuvissa. Istuskeltiin aukioilla ja käytiin kattomassa rantakadulla ollutta festivaalia, joka laivojen ankkuroimisesta oli seurannu. Mukavat pojat tarjos meille donitsit ja herkuton toukokuu oli saanu cupcakejen jälkeen lupaavaa alkusoittoo. Donitsi kyllä maistu herkullisilta eikä tässä nyt missään herkuttomalla olla niin kovin ankarasti.
Kruunattiin meidän lepposa päivä piknikillä pääpuistossa, jossa köllöteltiin auringon laskuun asti. Tehtiin vielä kiertoajelu keskustassa ja imettiin viimeset pisarat irti tästä perinteikkään kauniista merenrantakaupungista.
Illalla törmättiin myös Dariniin, joka oli todella lepposa kaveri. Darin tekikin maanantai aamuks herkullisia torttuja joihin laitettiin mustaherukkahilloo ja hunajaa. Herkuttelu jatku eriskummallisella aamupalalla. Mahtavaa, että kokki halus tehä meille aamupalaa omaan tapaansa. Tykättiin suuresti. Kiitoksien jälkeen lähettiinkin vattat
pinkeinä koti läheistä walmarttia, josta tarkotuksena oli ostaa karttakirja ja pienimuotosia retkeilytarvikkeita. Löydettiin huopa ja kertokäyttöastioita karttakirjan lisäks. Kauppareissun aikana alko myräkkä, joka ropisi kovaa kaupan kattoon. Meidän rantasuunnitelmat Savannahin suhteen meni mönkään ja päätettiin lähtee heti aamutuimaan kohti st Augustinee. Meininki oli kohdillaan, kun kuultiin countryradiokanavalta on the road again. Jorailtiin kohti seuravaa vanhaa rantakaupunkia.
Päästiin ilta kuuden jälkeen kylille. Matkalla käytiin Floridan tervetulokeskuksessa hakemassa karttoja ja tuoremehua. Ylitettiin siis meidän sinisellä nuolella Floridan raja matkalla st augustineen. Keskuksessa meille myös selvis, että autossa nukkuminen on sallittua sille varatuilla omilla rest areoilla sekä joidenkin markettien pihassa. Osavaltiossa ei haluta, että ajetaan väsyneenä ja aiheutetaan vaaraa muille tien käyttäjille.
St augustine paljastu Savannahia pienemmäks, mutta yhtä turistiseks, vanhaks ja romanttiseks keskustan suhteen. Käppäiltiin aikamme keskustassa ja koitettiin hahmottaa sen piirteitä. Nälän yllätettyä päätettiin testata taco bell, joka tarjos meille yllättäen suussa sulavia doritoksen nachotaikinaan tehtyjä tacoja. Pikaruokala pääsi yllättään meidät herkullisella keksinnöllä.
Walmartissa ostetussa kartassa oli merkattuna kaikki jenkkien walmartit ja niin meidän suunnistaminen yöpaikalle kävi lepposasti. Nukkumista ei kielletty ja paikanpäälle päästyä nähtiin muitakin leiriä tekeviä, joten päätettiin tilkitä ikkunat, kaata penkit, levittää retkipatjat ja kuorsata.
Aamupala oli herätessä lähellä. Yheksään asti nukuttiin hyvin. Aurinko
alko ilmotteleen siinä vaiheessa, että nouskaa ostaan mansikkanne, jugurtinne ja käykää piknikille. Ei pistetty vastaan ja siinä sitten saatiin päivä hyvin käyntiin. Käytiin keskustaan saapuessa vieä kahvilla paikassa, joka tarjos nettiä, niin siinä ei enää tuntenu mitään puutteita. Kahvilan vessa oli kätevästi vielä hotellin puolella, jossa päästiin kokeileen kertakäyttösiä luksusmaisia froteekäsipyyhkeitä.
Pummit oli valmiina muuntautuun rantapummeiks. Lähdettiin st augustinen biitsille lepposilla mielin. Mentiin vähän syrjempään lepposammalle rannalle, jossa meidän naapureina oli lintupariskunta ja ohi kiitäny leijaa lennättävä ranatarullalautailija. Muutamat pilvet ja satunnainen tuuli teki rantailusta mukavaa. Vesi oli viileen virkistävää. Lounasteltiin välissä, jonka jälkeen vielä löhöiltiin biitsillä. Rantasuihkuissa saatiin viä hyvin pesuteltua shamppoiden kanssa.
Käytiin illalla syömässä keskustassa ja pälyiltiin Usan vanhinta koulurakennusta, espanjalaisten linnotuksia ja kaupungissa hyrränneitä hevosvaljakoita.
Päätettiin tehdä pieni ehostus yötä varten ostamalla ikkunoihin laittettavaa folioo marketista. Aamulla tuloksen huomas viileempänä lämpötilana. Folio tosiaan autto pitään auringon lämmön kauemmin loitolla.
Pummit meni nyt aamulla vaan kahvilan viereen tarkastaan autosta käsin sähköpostit ja lähti myhäillen kohti uutta rantaa. Tää ranta muistutti hiukan enemmän perinteikkäämpää Floridan rantaa eläkeläisineen. Viihdyttiin kuitenkin hyvin rannalla lounaaseen asti, jonka jälkeen uteliaisuus alko vetään jo kohti uutta paikkaa.
Dodge käänty kohti Daytona biitsiä, josta amerikkalaisille perinteikkäät nascar-ajot
on saanu alkunsa. Matka ei ollu pitkä. Pitkin rantaviivaa ajelu oli kuitenkin mahtavaa, turkoosi aaltoileva vesi toisella puolen tietä teki ajelusta lupsakkaa. Daytona kuitenkin haiskahti heti sinne päästyä. Parkkipaikat oli kaikki varattu hotellien asiakkaille. Pikasen vierailun aikana turisti-infossa vettä alko ropiseen hurjasti. Autosta katteltuna ja muutamia askeleita rantabulevardilla käveltyä todettiin daytonan charmin jääneen johkin menneille päiville ja päätettiin suunnata nokka kohti pikkumatkan päässä olevaa cocoa biitsiä.
Valtatien varrella oli jo paljon surffikaupan mainoksia. Paikalle päästyä se kompleksi pomppaskin heti meidän silmään. Kyseessä oli kakskerroksisen marketin kokonen surffikauppa. Kaupassa myyntiin paljon vaatteita ja muita oheistarvikkeita, mutta silti kyseessä oli kyllä aikamoinen järkäle urheilukaupaks. Kauppa oli vielä 24 tuntia auki, joka hiukan ihmetytti. Ei annettu asian kuitenkaan häiritä. Mitään ostamisen arvosta paikasta ei löytyny. Hinnat oli säädetty vähän yläkanttiin ajatellen lupsakoita turisteja.
Iltapalalla jouduttiin käymään fiilistelemässä taco bellin herkkutacoja, lataan tietokonetta ja työntekijä myös neuvo käyttään läheisen hotellin internettiä. Sisäiset pummit pääsi taas myhäileen meissä. Walmart tarjos taas tutun ja turvallisen yöpaikan.
Torstaina mentiin Cocoa biitsille, mikä oli surffausta ajatellen huono biitsi. Aallot oli yhtä lepsuja kuin rannan kansottaneet hellevarjoturistit. Pötköteltiin ja lueskeltiin lahjakkaasti tuntikaupalla ja kun aurinko alko porottaa pilvettömältä taivaalta, mentiin lounasteleen varjosta löytyneille piknikpöydille. Avocadot, mangot
ja mansikat on täälä tosi halpoja ja ne kuuluukin meidän lounas- ja aamupala kattaukseen.
Lounaan jälkeen saatiin energiaa levyttelyyn. Saatiin myös meidän riippumatto käyttöön, kun tajuttiin että sitä voi käyttää hyvänä rantavilttinä. Riippumatto toimii myös tyynynä, joten turhaan kompakti riippumatto ei meidän mukana oo ollu. Porukka väheni ja merituuli alko viilentää sellasella volyymillä, että päätettiin pakata kamat. Tehtiin iltakävely auringon laskussa vielä läheiselle laiturille. Illan suussa hilpastiin vielä kakskymmentä mailia eteenpäin melbourne biitsille, josta valtatien varresta oletettiin löytyvän matkustajaystävällinen walmart. Perjantaiks oltiin suunniteltu floridan itärannikolta länsirannikolle siirtymistä ja otollisen lähtöpaikan tarjos melbournen biitsi. Autossa nukkumisen suhteen tuntuma alkaa karttua eikä asennon vaihdotkaan enää herätelly usein. Uni maistu ja tuoreen aamupalan jälkeen painettiin vakionopeuden säädin päälle ja sunnattiin vanhaa kakskaistasta valtatietä kohti st petersburgia. Alussa tietä reunusti pitkä suoalue, jossa ikkunaan alko lätkähteleen kärpäsen kokosia ötököitä ensin kymmenen sekunnin välein ja pian sekunnin välein. Oltiin ötökkäsateessa ja voitiin vaan kuvitella kuinka paljon alueella ötököitä on kun niitä osuu tuhansia pieneen autoon. Nähtiin myös matkalla yli ajettu alligaattori. Hännästä erotti hyvin sen panssarin. Kokoa sillä oli kokonaisuuudessaan noin kaksmetriä eli ihan täyskasvunen otus ei ollu kyseessä.
Pysähdyttiin ostaan kirpparilta matkamusiikkia ja lähempänä rannikkoo pysähdyttiin kahvitteleen ilmasen internetin paikkaan, jossa saatiin
myös koneen akku ladattua, seurattua Suomi –Kanada peliä ja skypeteltyä. Oltiin taas virtaa täynnä, kun saatiin hoidettua askareita ja kahvia napaan.
Tampasta sen naapuriin st Petersburgiin meni pitkä silta, jota ennen varotettiin tiemerkillä bensamäärän tarkastamisesta. Useempi kilometri tultiin siltaa tähän meksikonlahden puolella olevaan merenrantakaupunkiin, joka yllätti meidät koollaan. Aikasemmat rantakohteet oli ollu tähän verrattuna kyliä. Kyseessä oli siis iso elävä kaupunki.
Saavuttiin keskustaan iltakuuden aikaan ja jalkauduttiin tekeen pientä kierrosta. Ei kuitenkaan päästy hirveen kauas, kun lumoonnuttiin kuunteleen yhden kapakan terassilla soittanutta trubaduuria. Virvokkeet maistu sulosointujen ja merituulen ääressä oikeen maukkailta.
Kaupunkikierroksen päätteeks päädyttiin sushipiknikille johon kantautu joitain kaukaisia nuotteja ja vuorosanoja. Käytiin kurkkiin vielä evästelyn jälkeen, mistä oli kyse ja päästiin todistaan puistomusikaalia. Esitys oli seitkytluvulta tuttu Rocky horror picture show, jonka transvestiitti teema on puhutteleva ja tänäpäivänä suurempi yleisö on jo varmaan vastaanottavampaa. Nautittiin räväkästä laatuteatterista, johon yleisö osallistu aktiivisesti hurraamalla ja käskemällä lyhentää vuorosanoja. Yleisö janos musiikkishowta ja sitä tarjottiinkin heikompia hirvittävällä tavalla. Nautittiin niin showsta kun itse teatterikokemuksesta puistossa. Tapahtumarikkaan illan jälkeen laitettiin sininen kiitäjä taas yökuntoon ja suljettiin silmät tyytyväisinä.
Rentouttavaa äitienpäivää kaikille mammoille, nautiskelkaa kukista, kevätauringosta ja kaikista suussa sulavista herkuista!!
Advertisement
Tot: 0.093s; Tpl: 0.014s; cc: 12; qc: 51; dbt: 0.0578s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
anonymous
non-member comment
Kaunis kiitos Äitienpäivätervehdyksestä!!! Ihana nähdä Savannahia tuli niin Tuulen Viemä mieleen. Onhan siellä Amerikassa suuria mustikoita, niitä olisi mukava poimia. Kori täyttyisi hetkessä. Hyvää vointia ja iloista mieltä toivotetaan Teille Karkonkujalta. Olette kyllä niin hyvinvoivan ja onnellisen näköisiä.