Pintaraapaisu - Raul Castron Kuuba

Totalitaarinen diktatuuri vai iloinen sosialismi? Vastausta ei tuohon saada, mutta ehka jotain selvyytta siihen mika on Kuubassa meininki vuonna 2008. Miten on mahdollista etta pienen venematkan paassa USA:n rannikosta on eletty jo lahes 50 vuotta kommunistisessa (tai "kommunistisessa) yksipuoluejarjestelmassa? Kreisi meininki, mutta se tulee muuttumaan. Tai oikeastaan, moni asia on muuttunut jo.

Saavuin Havannan Jose Marti-lentokentalle tiistaina 29.4. ja ensimmaiseksi sai ihmetella laukkuhihnalla vastapalloon juoksevaa huumekoiraa. Oli hassun nakoista. Pankkiautomaatti lentokentalla kauppasi Kuuban convertible pesoja (CUC) eli sita Kuuban kovaa valuuttaa. Turistien on periaatteessa tarkoitus kayttaa vain tata 25 kertaa vahvempaa pesoa, kuin Kuuban oma "moneda nacional" peso on. Monia asioita, kuten majoitusta, museoita, takseja, julkista liikennetta jne on mahdoton yrittaakaan maksaa Kuuban pesoilla, kun on niinkin valkoihoinen kuin mina. Lisaksi ainakin majoitusliikkeissa pitaa nayttaa passi, joten ei se kuubalaiseksi tekeytyminen onnistu tummemmiltakaan turisteilta. Jarjestelma perustuu jotakuinkin siihen, etta kun Kuuban sisamarkkinat ovat niin kovin erilaiset kuin muualla, rahastetaan turisteilta kovia summia eri valuutalla. Kaksoishinnoittelu on toki maailmalta tuttua, mutta Kuubalaiset ovat vieneet homman astetta pidemmalle. Perus-kuubalaisen kuukausipalkka lasketaan kymmenissa dollareissa, joten jos turistitikin maksaisivat samoja hintoja, olisi Kuuba kasittamattoman halpa lomakohde. Nykyisella systeemilla Kuuba on huomattavasti Vali-Amerikan maita kalliimpi. Yksi Raul Castron tulevaisuuden visioista on hankkiutua huonommasta valuutasta kokonaan eroon, mutta palkkojen taytyy kylla nousta huomattavasti etta homma pysyy kasassa. Palkkojen nosto voisi vahentaa myos Kuubalaisten intoa soutaa USA:in jopa 200-kertaisen palkkapussin perassa...

Havanna

Maksoin taksista n. 15e majapaikkaani, joka oli Casa Particulare, eli yksityinen koti. Kuubalaiset joilla sattuu kampassa olemaan ylimaaraisia huoneita, voivat hankkia luvan majatalon pitamiseen. Monin paikoin nama ovat halvimpia majoitusvaihtoehtoja turistille. Pienemmissa kaupungeissa voi tosin kylan halvin hotellikin pyoria samoissa hinnoissa, eli haarukassa 12-20e / yo. Ero on melkoinen kun ajatellaan etta Vali-Amerikassa ehdin tottua 4e hintaisiin hostelleihin... Huone oli mita viihtyisin, ja onneksi ilmastoitu. Kuumuus oli nimittain ehka koko Kuubassa olon kovin vitsaus.

Havannassa, ja muuallakin Kuubassa, turisti saa tottua jineteroihin, tyyppeihin jotka iskee kadulla kiinni turisteihin ja yritaa useimmiten myyda jotain (sikareita, rommia, hotelli, ravintola...) tai sitten vain pyytavat rahaa jonkin tarinan varjolla. Moni kuubalainen on huomannut etta hairikoimalla turisteja kaduilla on mahdollista tienata paremmin kuin laakari, tama kuvastanee sisatalouksien kuilua aika hyvin. Itse sain olla kohtalaisen rauhassa, johtuen varmasti osaksi siita etta Kuubassa riittaa myos keski-ikaisia turisteja (varsinkin Kanadasta) jotka ovat varmasti parempia kohteita kuin mina, ja toisekseen siita etta Vali-Amerikassa pyoriessa tuohon oli jo tottunut. Jos olisin suoraan Suomen rauhasta paikalle pamahtanut niin varmasti olisi hermot ollut kirealla kerran jos toisenkin. Lahes kaikki naista innokkaista kauppamiehista kuitenkin uskoivat kun kerran sanoi ettei kiinnosta, toisin oli esimerkiksi Belizessa... Muuten Kuuba on erittain turvallinen matkustella. Vakivaltaista rikollisuutta ei oikeastaan ole ja suurimman uhan muodostavatkin joka puolella kaynnissa olevat katupesis-pelit. Kunhan baseball-palloja onnistuu vaistelemaan, ei tarvetta muuhun erityiseen varovaisuuteen ole. Yksi ero joka oikein lyo silmille kun Vali-Amerikasta tulee, on kerjalaisten ja kodittomien puute. Kuubassa ei (ainakaan silminnahden) ole kerjalaisia ja kodittomilta vaikuttaviakin hyvin vahan. Taman nakohavainnon vahvistivat muutamat keskustelut mita paikallisten kanssa tuli kaytya. Se noissa jineteroissa kylla harmitti, kun niiden takia tuli valteltya kontaktia ihmisiin, ettei sitten tarvitse hatistella kauppamiehia.

Havannassa vietetyt paivat kuluivat nopeasti. Vanha Havanna on poikkeuksellisen upea, ja monin paikoin erittain hyvin pidetty. Kuten arvata saattaa, se on myos taynna kalliita ravintoloita, ja hinnat tietenkin CUC:ssa (convertible peso). Syominen oli monin paikoin hieman hankalaa, tai vahintaankin yksipuolista. Havannan tarjonta nyt viela oli erittain monipuolista jos vaan rahaa loytyi, mutta muualla ei niinkaan. Ruokailu lienee yksi sellainen kohta jossa saannostely yltaa myos turisteihin. Kertaakaan ei nimittain ravintolassa ollut tarjolla kaikkea mita listat kertoivat. Esimerkiksi viimeisella aamiaisella jolla Kuubassa kavin, oli listojen mukaan tarjolla vahan sita sun tata, mutta ainoat asiat mita oikesti keittiosta loytyi oli leipaa, juustoa, kahvia ja mehua. Paivittainen ateria muodostui minun kohdallani usein pikkupitsoista, joita myytiin katukojuista Kuuban pesoilla. Hinta oli useimmiten 5-7 pesoa, eli jokseenkin 15-20 senttia. Jaateloakin sai monin paikoin ostaa Kuuban pesoilla eika kukaan kysellyt passia, katu-pehmiksen hinta pyori siella 3 sentin tienoilla. Niin, mitas siella Havannassa olikaan... Museo de la Revolucion oli iso ja mielenkiintoinen. Kunhan ei antanut "hiukan" propagandistisen historiankuvauksen haitata tunnelmaa, oli siella paljon mielenkiintoista nahtavaa. Kavin Havannan suklaamuseossa kahteen kertaan, mitaan museota en itseasiassa kummallakaan kerralla loytanyt, vaan ainoastaan tuoretta kuumaa suklaata myyvan kahvilan! Ah!

Kuuban lentoja varatessani en edes tajunnut etta tulisin viettamaan vapun Havannassa. Mukava sattuma sinansa, onhan Kuubalainen vappukulkue nahtavyys jo sinansa. Saavuin paikalle ajoissa ennen marssin alkua kuuntelemaan sosialistista uhoa. Raul Castro ei pettymyksekseni pitanyt puhetta, vaan tyytyi ainoastaan heiluttelemaan yleisolle. Vappupuheen piti kai joku ay-pamppu, ja sitten marssi lahti liikkeelle. Marssi kulki organisoidusti monikaistaista tieta pitkin Plaza de la Revolucionille, mutta siella olleiden tv-kameroiden jalkeen hajosi mihin sattuu. Lahdin hortoilemaan kiertotieta takaisin siihen suuntaan mista marssi alkoi, ja kiinnitin huomiota miten moni kulki samaan suuntaan. Toden totta, huomattava osa marssijoista kiersi takaisin marssin alkupaikalle, ja kaveli uudestaan vallankumouksen aukiolle heiluttamaan Castro II:lle ja muille kommunistisen puolueen isoille pampuille! Kuuban virallisen tiedotuksen mukaan paikalla oli 500 tuhatta ihmista - luku jota varmaankin sopii hieman epailla, vaikka kylla tama noin nappituntumalta oli silti suurin massatapahtuma missa olen ikina ollut. Monet marssivat tyopaikkansa tunnusten alla, ja olin eilen kuullut sellaisenkin jutun etta monilla tyopaikoilla pomot vahtivat etta kaikki tyontekijat saapuvat paikalle vappumarssiin. Sellaista vapaata sosialismia siis siina suhteessa.

Muualla maassa

En tietenkaan osannut ottaa huomioon sita, etta kun vappuna julkista liikennetta ei juuri ole, ovat seuraavan paivan kulkuvalineet kaikki taynna. Kun olin hetken sukkuloinut kahden bussiaseman, ja yhden juna-aseman valia, uskoin etta kaikki Santiago de Cubaan menossa olleet vehkeet olivat loppuunmyytyja. Kuubassa on kahdenlaisia kaukoliikenteen busseja. Astro-bussit kulkevat joka kylaan ja ovat tarkoitettu lahinna Kuubalaisille, joskin viela matkan alussa olin siina uskossa etta jokaisessa Astro-bussissa on kaksi paikkaa jotka on mahdollista ostaa CUC:ssa (eli varattu ulkomaalaisille). Kolmessa eri kaupungissa minulle sanottiin etta kaytanto on muuttunut viime vuonna, ja nykyaan ulkomaalaiset paasevat ainoastaan Viazul-busseihin. Viazul myy kaikki paikat CUC:ssa, ja on Astroa nopeampi erinomainen bussipalvelu. Molempien firmojen (tais siis valtion pisnestahan ne molemmat tietenkin on) bussit olivat lahes saannonmukaisesti erittain moderneja ja hyvakuntoisia. Se jai kysymatta, etta paaseeko ulkomaalaiset Astro-busseihin edelleen sellaisilla reiteilla mihin Viazul ei aja, mutta kai tuo kaytannon muuttuminen on pakko uskoa kun se kolmeen otteeseen minulle kerrottiin. Kaikki kulkuvalineet siis oli loppuunmyytyja, mutta mukava lipunmyyja Viazul-asemalla kehotti odottamaan seuraavaa Santiagoon menevaa bussia, silla jos kaikki lipun ostaneet tai varanneet eivat ole paikalle puolta tuntia ennen lahtoa, myydaan paikat niita odottaville. Noudatin ohjetta, ja siten sainkin lipun Bayamoon. Olisin periaatteessa halunnut matkustaa myohemmin, mutta en viitsinyt riskeerata matkaa jos seuraaviin vuoroihin ei ilmestyisikaan vapaita paikkoja. Matkalla bussissa naytettiin Die Hard 4-elokuva. Mika ihmeen kauppasaarto?

Bayamo on pieni kaupunki etelaisessa Kuubassa, mukavaa vaihtelua Havannan vilinaan. Olin perilla katevasti klo 4.30 aamulla johtuen edella mainituista syista, joten menin bussiaseman odotusaulan nurkkaan nukkumaan pariksi tunniksi. Kesken unien piti vaihtaa paikkaa, kun epahuomiossa blokkasin asemakahvilan joka yritti kaiketi avata ovensa. Loysin siedettavan hintaisen majapaikan, ja hengailin kaupungilla. Bayamosta loytyi myos kasvisravintola, joka moi ruokaa pesoissa. Ihanaa! Siis ei se ruoka, vaan se miten halpaa se oli! Soin riisia soijarouhekastikkeella ja mukaan tuli pieni tomaattisalaatti, hinta alle 30 senttia! Bayamossa oli illalla kreisit katupileet, joku jatka paistoi kadulla avotulella kokonaista sikaa. Vahan niinkuin Asterix & Obelix. Lisaksi todistin kehitysvammaisten karaokea. Aamulla olisin halunnut matkustajakuorma-auton kyytiin, sellaisia avolavakuormureita nimittain kulkee lahikaupunkien valia. Niihinpa ei myyda lippuja CUC:ssa, joten valkoihoisilta paasy kielletty. Luovutin suosiolla, menin takaisin bussiasemalle ja ostin lipun Santiago de Cubaan.

Santiago de Cuba on keskeinen kaupunki Castron vallankumoukseen liittyen. Taalla toteutettiin ensimmainen sotilashallinnon kumoamisyritys jo vuonna 1953, johon liittyvassa oikeudenkaynnissa Fidel Castro piti kuuluisan "History will absolve me"-puheensa. Valitettavasti satuin paikalle vaarana paivana, ja Museo Moncada jai sitten kokonaan valiin. Yritin jatkaa Santiagosta matkaa Guantanamoon heti samana paivana, mutta sepa ei sitten onnistunut millaan. Taallakin minut heitettiin kuormuriasemalta pois liian valkoihoisena, ja junia ei kuulemma kulkenut sinne painkaan. Paivan ainoa Viazul-bussi oli jo mennyt, ja Astro-busseihin ei paassyt. Ei paassyt vaikka kysyin suoraan bussin kuljettajaltakin siina toivossa etta olisi ehdotettu jotain "mulle seteli, sulle matka"-tyyppista jarjestelya, mutta ei sitakaan. Liftaaminen olisi viela ollut jaljella, mutta tassa kohtaa olin jo lapimarka hiesta ja muutenkin vasynyt joten sai jaada valiin. Liftaaminenkin on muuten Kuubassa valtion kontrollin alla. Ainakin isompien kaupunkien laidoilla on maaritellyt liftauspaikat, joissa yksi tyontekija jarjestelee samaan suuntaan menevat oikeisiin autoihin. Valtion omistamien autojen on pysahdyttava nailla paikoilla, jos tilaa on. Kyydista maksetaan kyytien jarjestelijalle, eli rahat menevat valtiolle. Eihan tama niinkaan liftaamista ole, vaan ennemminkin autojen tehokkaampaa hyotykayttoa. Joidenkin tietojen mukaan myohaan illalla liftaaminen voi olla jopa helpompaa, kun kyytien jarjestelija ei ole paikalla, ja autoilijat odottavat saavansa kyytikorvauksen suoraan omaan taskuunsa. Loppujen lopuksi en itse koittanut kumpaakaan menetelmaa. Kerasin riittavan yllattyneita katseita pelkastaan kavellessani turistikortteleiden ulkopuolella, enka myoskaan halunnut olla viemassa kyytia keltaan kuubalaiselta kun olihan mulla nyt kuitenkin viela rahaakin milla maksaa bussikyydeista. Kuulopuheiden mukaan liftatessa ulkomaalaisetkin saa maksaa pesoissa, jolloin se olisi ylivoimaisen halpa kulkutapa.

Seuraavana paivana Santiagossa kavelin rautatieasemalle, ja ostin lipun yojunaan Santa Claraan. En halunnut jattaa Havannaan paluuta liian kireaksi, joten Guantanamo sai nyt jaada valiin. Tuskinpa siella kaupungissa mitaan ihmeellista olisi ollutkaan, ja ei se USA:n armeijan kidutustukikohtakaan nyt varsinaisesti mikaan turistikohde ole. Guantanamo Bay on kylla mielenkiintoinen yksityiskohta USA-Kuuba suhteissa. Yhdysvallat otti Kuuban sotilaallisten siipiensa alle heti Espanjasta itsenaistymisen jalkeen, ja perusti tukikohdan Guantanamoon yli sata vuotta sitten "Kuuban itsenaisyyden varmentamiseksi". Jotenkin ihmeellisesti tukikohta jai paikoilleen vuoden 1959 vallankumouksen jalkeen, ja kantaa tanakin paivana oman kortensa kekoon ihmisoikeusrikkomusten maarassa Kuuban saarella. Junassa juttelin vieruskaverin kanssa pitkat patkat politiikkaa. Ei tata kaveria ainakaan pelottanut puhua maansa ongelmista avoimesti. Mies oli tyytyvainen Raul Castron jo tekemiin taloudellisiin uudistuksiin, mutta oli ehdottomasti sita mielta etta suurempi muutos on valttamaton. Kuubalaisten silmien edessa pyoritellaan kapitalismin porkkanaa turismin muodossa, mutta kuubalaiset joutuvat silti edelleen elamaan olemattomassa sisataloudessa. Tama kyseinen kaveri ainakin arvosti kuitenkin Kuuban saavutuksia terveydenhuollon ja koulutuksen saralla. Erityisesti (kolmannen maailman mittakaavassa) ylivoimaisesta terveydenhuoltojarjestelmastaan Kuuba on maailmallakin tunnettu, ja tama junakaverini toivoi etta nama ainakin nama sosialismin saavutukset voitaisiin sailyttaa talouden avautuessa ja ilmaisunvapauden laajetessa. Kuubassahan ei hallitusta julkisesti noin vain kritisoida, mutta ei siella myoskaan noin vain "katoa" tyyppeja keskella yota niinkuin muualla maailmassa on joskus nahty. Ilmaisunvapaus on kuitenkin niin perustavanlaatuisen tarkea asia, etta hankala on edes kuvitella millaista ahdistusta aiheuttaisi jos ei saisi niin halutessaan julkisesti arvostella Matti Vanhasta, tai jopa Urho Kekkosta!

Junakyyti oli hidas ja hikinen, mutta lopulta saavuttiin Santa Claraan. Santa Claran vetovoimaisimmat turistikohteet liittyvat Che Guevaraan. Kaupungista loytyy Che-museo, muistomerkki ja mausoleumi. Che:n jaanteet loytyivat Boliviasta joukkohaudasta 1997 ja ne siirrettiin tanne, ja Fidel Castro sytytti paikalle ikuisen tulen. Vuoden 1958 viimeisina paivina Ernesto "Che" Guevara johti joukkonsa ehka vallankumouksen ratkaisevaan voittoon. Che ja 18 muuta sissia motitti Batistan sotilashallituksen 350 miesta, ja vallankumous oli Havannaan kavelya vaille valmis. Santa Clara oli mukavan kokoinen kaupunki jossa mukava viettaa aikaa ihan vaan hengaillen kun nuo pakolliset museokaynnit oli hoidettu. Kaupunkien yleisilme on varsin levollinen, ainakin osaksi sen ansiosta etta Kuubassa ei ole mainoksia. Liikkeilla kylla on omat kylttinsa ja noin, mutta kaikki muu kaupunkitila on mainoksista vapaata aluetta. Ihmetyksekseni kuitenkin ainakin kahdessa pyorataksissa Havannassa oli Rexona-tarroja, mutta ehka poikkeus vahvistaa saannon? Muutamia isoja julisteita loytyy, mutta niissa ei mainosteta tuotteita, vaan ylistetaan Kuuban erinomaisuutta. Samantyyppisia hengennostatusmainoksia olen nahnyt ainakin Yhdysvalloissa ja Valko-Venajalla. Ulkolaisia tuotemerkkeja on kylla Kuubassakin, Nestle, Heineken, Becks, Finlandia... ja muutama muu esittaytyvat kioskeissa ja ravintoloissa. Yhdysvaltalaistuotteet loistavat poissaolollaan, sattuneesta syysta, mutta kuitenkin kahdessa kioskissa oli Coca Colaa myynnissa. Yleisemmin tarjolla oli Kuuban omia versioita limsoista, joista ainakin se Sprite-kopio oli varsin kelvollista tavaraa.

Santa Clarasta matka jatkui viela Trinidadiin, Unesco-suojeltuun vanhaan kaupunkiin. Trinidad oli taynna ulkomaalaisia, ja ihmekkos tuo. Unesco-leimalla on varmaan helppo myyda, ja onhan se kieltamatta upean kaunis kaupunki. Vanhat jenkkiautot sopivat taalla kaupunkikuvaan kuin nakutettu. Autot on mielenkiintoinen asia myos, Kuubassa on nimittain edelleen liikenteessa paljon 50-luvun jenkkiautoja, ajalta ennen Castron vallankumousta. Vuoden 1959 jalkeen Kuubaan ei pitkaan aikaan tuotu autoja ollenkaan, koska vallankumoushallitus keskittyi muihin asioihin. Neuvostoliitosta on aikoinaan roudattu jonkin verran Ladoja, ja kolmannen ryhman autoista muodostavat pienet eurooppalaiset (ja japanilaiset) nykyautot. Montakohan kertaa jotain 50-luvun jenkkiautoa on pitanyt teippailla kasaan etta silla voi edelleen ajella vuonna 2008? Illalla istuskelin kahvilassa, ja ajauduin juttusiin saksalaisen Jurgenin kanssa. Jurgen oli naimisissa Kuubalaisen naisen kanssa, ja kavivat perheineen usein Kuubassa vaikka Saksassa olivat pitkaan asuneetkin. Jurgen toisti pitkalti samat nakemykset Kuuban poliittisesta suunnasta, mita mies junassa oli minulle esitellyt. Maan sisaiset olot ovat ilmeisen vakaat, vaikka valttamattomasta muutoksesta puhutaankin. Kuubalaiset eivat ehka ole olleet kuitenkaan niin kovassa talutushihnassa etta heilla olisi suuri kollektiivinen tarve veriseen vallankumoukseen? Aika nayttaa millaiseksi muutos muodostuu, kymmenen Kuubassa vietetyn paivan perusteella minakin olen sita mielta etta se on valttamaton ja vaistamaton. Talouden ero muuhun maailmaan on huikea, ja vaikka Kuuba onkin onnistunut monissa sosiaalisissa projekteissa (ne samat terveydenhuolto ja koulutus mainitakseni) hurjasti naapureitaan paremmin, ei poliittisia vapauksia ja ilmaisunvapautta voi rajoittaa samalla kun taloutta yritetaan kohentaa edes vahan lahemmas muun maailman menoa. Kiina siina nayttaa onnistuvan, mutta se toimiikin joka tasolla aivan eri volyymilla kuin tama pikkuinen saari Karibialla.

Trinidadista matka jatkui totutusti yli-ilmastoidulla bussilla Havannaan, ja Havannasta lentaen Cancunin kautta Mexico Cityyn. Kaksi asiaa laitoin heti merkille Meksikoon paastyani. Ruoka on taas hyvaa, sita on paljon, ja sita on joka paikassa! Ihanaa! Toinen asia jonka laitoin merkille, oli kerjalaiset. Ehdinkin jo unohtaa etta kapitalismissa osan ihmisista kuuluu asua kadulla.

Lisaa aiheesta tarjoaa tietenkin tuhannet nettisivut, tassa muutama puolesta ja vastaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuba
http://www.kuuba.org/
http://www.granma.cu/ingles/index.html

http://www.amnesty.org/en/region/americas/caribbean/cuba
http://hrw.org/doc/?t=americas&c=cuba
http://www.therealcuba.com/

---

---