HC bileet ja lipun metsastysta

Maanantaina landettiin Marian luota ja sanottiin hyvastit Marian vanhemmille. Oikeasti vietettiin enemman aikaa niiden kanssa kuin Marian kanssa. Tosi ihania ihmisia. HC on aivan loistava ja venalaiset todella vieraanvaraisia: aina kun tultiin illalla kotiin meille tarjottiin pihvia ja perunoita tai muuta ruokaa. Pestiin pyykit ja vietiin kolmatta kertaa tavarat Leninin aseman tavarasailytykseen. Siella on yksi mies, joka on ilmeselvasti kohdannut aikaisemminkin suomalaisia, koska sanoo meille aina satayksiruplaa suomeksi :9 Ei ihme, koska Lenini asemalle tulee kaikki junat Suomesta.

Yritettiin saada lippuja Irkutskista Ulan Batariin ja se oli mandotonta.... Yhdessa paikassa eli Valko-Venajan juna-asemalla olisi ollut lippuja, mutta meilla ei ollut Tuulan passia. Mentiin sekoilemaan muille juna-asemille ja meita juoksutettiin paikasta toiseen eika kukaan tienyt mitaan, info neuvoi vaarin ja tietokoneet olivat kaatuneet matkatoimistoissa. Kolmen tunnin jalkeen luovutettiin ja mentiin syomaan blineja. Mentiin Danan hostin luokse juomaan. Danan hosti on toissa suurlahetystossa ja on kotoisin Filippiineilta. Oli muuten opiskellut ranskaa paaineena! Oli asunut Japanissa kuusi vuotta ja puhui siis loistavaa englantia, japania, takalogia, ranskaa, espanjaa ja hieman venajaa&kiinaa! Oli paljon opittavaa, kun han oli niin eri kulttuuritaustasta. Nain jalkeenpain voin paivittaa, etta kyse ei ollut kenesta tahansa suurlahetyston tyontekijasta vaan Deric on Filippiinien Venajan diplomaatti. Jeah, oltiin sitten juhlimassa diplomaatin luona ;) Kaiken lisaksi luulin aikaisemmin Dericin profiilinimen perusteella, etta kyseessa on nainen. Kuinka vaarassa voikaa olla. Se on Moskovan aktiivisin jasen.

Oltiin vahan huolissaan siita, kuinka Georgy meidan uusi majoittajamme suhtautuu siihen,etta ollaan humalassa. No joo, eipa ollut huolta siita, mentiin ostamaan lisaa kaljaa. Georgylla oli mukana kaveri ja sen tyttoystava. Tytto Natasha puhui sujuvaa englantia ja oli meidan tulkkina. Georgy oli hiljattain kaynyt Kazakstanissa ja Uzbekistanissa. Hienoa! Talo oli aika janna, puoliympyra, josta lahti huoneita. Huoneissa oli korkeat kirjahyllyt ja vanhoja huonekaluja. Lattiassa oli reikia ja niilla oli iso susikoira ja paljon kissoja. Kuunneltiin venalaista musiikkia ja oltiin aika humalassa. Yhtakkia ne paatti, etta meidan on aika nukkua. Siina vaiheessa rupesin surffaamaan. Matias sammui ison pehmolelun syliin ja rupesi kuorsaamaan. Muistin, etta pyykit piti kuivata, joten rupesin iskemaan sukkia tietokonepoydalle. Silloin nauratti ihan pirusti: olen vieraiden luona, poikaystava on sammunut pehmolelun jalkovaliin ja itse isken markia sukkia poydalle keskella yota.

Tiistaina eli tanaan Tuula saapui ja kaytiin katsomassa Leninia. Ensin jonotettiin ja paastiin paivanvalosta mustaan rakennukseen, jossa tuimat vartijat neuvoi mm. olemaan hiljaa, ottamaan lakin pois paasta ja etenemaan nopeasti. Lenin makasi pimeassa punaisissa pehmusteissa valojen keskella kuin jokin jumala. Oli omituisen vahatun nakoinen ja tuli mieleen, etta onpas pieni mies. Mentiin Danan kanssa Belaruskayan asemalla ja suoraan kansainvaliseen lipunmyyntiin ja MINA JA TUULA SAATIIN LIPUT IRKUTSKISTA ULAN BATARIIN JUURI SINA PAIVANA KUIN HALUSIMME!
Siina meni 15 minuuttia. Uskomatonta! En tieda mitaan, mika olisi vaikeampaa kuin lippujen saaminen Venajalta!! Kaytiin varpuskukkuloilla katsomassa Moskovan nakoalaa ja bongattiin 6 Leninin syomahammasta. (Leninin rakentamia isoja rakennuksia, joissa oli ennen mm. kouluja nykyaan asuinrakennuksia yms.) Yksi afganistalainen grillityontekija teki meille uskomattoman hitaasti wrappeja ja ehti siina samalla pyytaa mun numeroa. Vieressa oleva nainen sanoi, etta nuo on tullu syomaan eika kuuntelemaan sun juttuja.

Illalla Danan hostin luona oli monikansalliset bileet: venalaisia, suomalaisia, latvialainen ja italialainen. Tapasin yhden tyton Vladivostokista, joka opiskelee ranskaa paaineena. Miten osuikin tielle. Oli menossa vapaaehtoiseksi. Ostettiin paijon juustoja ja leipaa: mika taivas juuston rakastajalle. Georgykin, meidan host, tuli paikalle, vaikka oli vasynyt. Kysyttiin, oliko rankka tyopaiva, mutta Georgy vain vastasi, etta on vasynyt, koska joi tyopaivan jalkeen. Se on toissa Venajan pankissa. On tosi mukavaa, kun on samanhenkisia ihmisia ymparilla ja voi juoda ja syoda yhdessa. Deric pelleili ettei ollut tunnistaa minua, koska olin niin hiljainen. Matiaskin liittyi couchsurfingin jaseneksi, koska hospitality clubista kestaa aina niin kauan rekisteroitya serverin kuormituksen takia.

Matias lahtee huomenna Suomeen tuntia ennen kuin menen raiteille Danan, Robyn, Tuulan ja Maurizion kanssa kohti Irkutskia. Juna lahtee puolelta oin ja ennen sita pitaa kayda ostamassa spriikeitin ja ruuat. Ihmiset tuntuu olevan tosi paniikissa puutiaisen aivokuumesta. Tata lukevat laakarit voisivatkin kommentoida puutiaisenaivokuumen saamisriskia.... Tuntuu, etta ihmiset on vahan hysteerisia, vaikka Venajalla se kai on suurempi uhka kuin Suomessa. Itse uskon, etta varovaisuudella ja itsensa paivittaisella tutkimisella parjaa pitkalle. Rokutusta en ota, koska uskon aitia :)

heh, Brestista tuli shekki....vain nelja kuukautta jalkikateen saan takaisin vakuusmaksuni. Elakoon Ranska, elakoon Venaja. On ihanan positiivinen olo, varsinkin kun paastaan Tuulan kanssa tyoleirille ajoissa... Ja muutenkin meidan matkaporukka alkaa hioutua yhteen. Jostain syysta olen onnistunut sopimaan niin, etta mulla on koko reissun ajaksi suomalaista seuraa, jos Juho tulee mukaan Pekingista Hong Kongkiin. Hehheh.

Tuula ei saanut leimaa passiinsa tai maahantulokorttiin ja huomenna saa nahda, miten Matiaksen kay, kun se lahtee Venajalta ilman rekisterointia. Me hankitaan se kai Irkutskista. Aika lentaa siivilla Moskovassa: haluttaisiin kayda huomenna yhdessa katedraalissa ja hautausmaalla, ostoksilla... Kaupungilla liikkumiseenkin menee niin paijon aikaa, etta sita on vaikeaa uskoa. Metrot on ainakin tuttuja ja osaan venajaa sen verran, etta osaan tilata suosikkicocktailini ja vetta ilman kuplia. Wohoo.
Matiasta tulee ikava ja ainakin tassa parin viikon aikana sarmat on alkanut hioutumaan. Tasta reissusta viela puhutaan ja tullaan ihan varmasti takaisin Venajalle kunhan rajaviranomaiset on lahjottu tyytyvaisiksi :)

Georgyn luona oli viela taydet meiningit paalla, kun mentiin sinne kandelta. Georgy soitti kitaraa keittiossa vanhemmilleen ja me painuttiin nukkumaan olohuoneen lattialle, jossa oli jo kaksi muuta vierasta. En oikein tieda, kuka on kuka, mutta yhteensa taalla nukkui n.10 ihmista eilen. Todella boheemit vanhemmat eika ainakaan juopuneena olemista olisi pitanyt haveta. Georgyn aiti puhuu loistavaa ranskaa, joten yhteinen kielikin loytyi. Olen ystavystynyt talon mustan kissan kanssa ja aiti, isi ja Joonas tietaakin varmasti, etta kyseessa on tietysti Moskovan Piki ;)

---

---