Vieraiden vaihto

12.7. Romaanista kirkkotaidetta ja etanoita

Chalonissa viimeisen illan viihde jäi wifin eli langattoman verkon käyttämiseksi McDonaldsilla, hiukan harmitti ettei toimerruttu sateesta huolimatta enempään. Aamulla jatkettiin taas kohti etelää, Zeemeeuwit filmasivat meidän lähtöämme.

Saone oli leveä, ainokainen sulku taas tosi iso. Maisemat jotenkin kotoisia taas, tasaista ja peltoa, lehtipuita rannassa. Sulun jälkeen alkoi joen viereen tulla kumparaisempaa maisemaa. Tournus, jonne jäimme laituriin, olikin jo ihan vaikuttavan näköinen paikka. Valtava romaaninen luostarikirkko hallitsi kylänäkymää, rantakatua pitkin käveli turisteja. Oli vuokraveneiden vaihtopäivä, uudet veneilijät harjoittelivat joella ajaen ympyrää.

Joonas katseli Tournusia omaan reippaampaan tahtiinsa, me muut pikkupoikien vauhdilla (johon kyllä kuuluu paljonkin vauhtia ja äkkinäisiä liikkeitä, mutta eteneminen ei ole kovin häikäisevää). Luostarikirkko oli vaikuttava, kokonsa, arkkitehtuurinsa ja ikänsä (osin rakennettu jo ennen vuotta 1000) puolesta.

Päätettiin mennä pitkästä aikaa ravintolaan. Ei olla käyty, kun ranskalaisten ravintola-ajat (12-14 ja 19 jälkeen) eivät oikein osu meidän aikoihimme (kymmeneltä aamiaista ja Henkka nukkumaan 20.30 jälkeen - eikä Larekaan nuku päivällä). Aika tyyristäkin se lysti täällä on. Nyt sitten mentiin, hyvä niin! Ruoka oli nimittäin tosi hyvää ja pojat pärjäsivät hyvin. Henkka nukahti istualleen ja Lare söi reippaasti, leikki kohtalaisen rauhallisesti. Ruuan päälle käytiin vielä katsomassa paikallista tivolimeininkiä, Lare ajoi tyyriisti kierroksen vilkkuvaloautolla karusellissa.

13.7. Bileet muualla

Koko yön satoi, aamulla sade oli loppunut. Lähdettiin Tournusista kohti Maconia. Lare ja Joonas tekivät jotain duploprojekteja. Lare sai nyt vaihteeksi olla pikkuveli, se jota roikotetaan niskasta ja kiusallaan ollaan tipauttavinaan yli laidan.

Kaikki jokimerkit olivat korkeita pylväitä, samoin ponttoonilaiturit olivat korkeiden pylväiden varassa. Ilmeisesti joen pinta nousee usein tosi paljon!

Maconin Porte Plaisance oli lähinnä paikallisille. Ihan mukava suojaisa satama-allas. Juha, Joonas ja Lare lähtivät fillariretkelle keskustaan tutkimaan junia Joonaksen paluuta varten.

Oli kansallipäivän aatto, illalla papatit pamahtelivat ja yhdeltätoista kuului ilotulitusrakettien kuminaa. Hieman haikea sivullinen olo - jossain on juhlat, me emme ole siellä. Oma vene kyllä silti näytti hiljaisessa satamassa illalla pimeässä suihkusta tullessa tosi kotoisalta, kun ikkunoista kajasti valot.

14.7. Macon

Tupu harrasti aamulla pyykkiliikuntaa, polki fillarilla kolme kertaa lähileirintäalueelle - viemään pyykit, vaihtamaan ne kuivuriin ja hakemaan pois.

Sitten lähdettiin Maconin kaupunginlaituriin. Juhlat olivat ohi, varsinainen kansallipäivä oli hyvin rauhallinen. Käveltiin asemalle saattamaan Joonasta, joka lähti 11.46 junalla Lyoniin. Jatkettiin katselemaan hiljaista vanhaa keskustaa. Pyhän Vincentin romaanisesta kirkosta ei ollut jäljellä kuin tornit.

Vietettiin päivää siinä keskellä kaupunkia laiturissa. Syötiin venelounasta ja oltiin läheisellä leikkikentällä - Lare laskeutui tangosta ja ajoi karusellissa hevosella. Henkan mielestä Lare keinussa, hyppimässä tai laskeutumassa on huippuhuumoria, se hekottaa innokkaasti ja yrittää vielä kannustavilla naurahduksilla saada Laren jatkamaan. Muutenkin Henkan kommunikaatio on pitkälti hyväntuulista Höö tai Hee äännähtelyä.

Vasta viiden aikaan lähdettiin jatkamaan matkaa. Meritunnelmaa tuli odottamattomalta taholta, kun nopeat moottoriveneet kurvailivat ohi niin, että aallot saivat veneen keikkumaan ja tavarat putoilemaan sisällä.
Välillä tuntui taas että Harjavaltaa pidemmälle ei ole päästy: jokirantaa tasaisessa maanviljelysmaisemssa.

Luultiin että sulut olisivat kansallipäivänä kiinni, mutta ranskalaisella logiikalla ne eivät noudattaneet opaskirjojen aikatauluja ja ainakin Ecluse de Drace päästi meidät kolmisen metriä alaspäin. Päädyttiin Bellevillen laituriin, eikä kukaan käynyt illalla laituria pitemmällä. Rannalla näkyi iso rotta!

15.7. Etelä lähestyy

Veneitten määrästä täällä kertonee, että Bellevillen laituriin aamulla kurvasi sama hollantilainen Santa Lucia, jonka olemme tunteneet, vaikkakin molemmin puolisella varauksella, jo yli kuukauden. Me jatkoimme matkaa vain puolisen tuntia, Montmerlen laituriin ja laiturin viereiseen kauppaan.

Larella oli huono aamu. Se viurasi ja haki elämäänsä tragiikka, vaikkei sitä oikein hyvin löytynytkään. Sen kyselyikäkin on nyt saavuttanut jo järisyttäviä ulottuvuuksia. Miksi, miksei, mitä varten, uudestaan ja ympäri kunnes vastaajia alkaa huimata. Tainnutimme kyselytulvaa jäätelöllä.

Matkaa jatkettiin helletauon jälkeen. Näkymät muuttuivat, kumpuileva maasto Saonen länsipuolella siinteli sinertävänä vihreän joen varsimaiseman takana. Päädyimme laituriin Trevouxin kohdalla, rinteellä oleva kaupunki näytti niin etelämaalaisen viehättävältä. Ja olihan laiturin lähellä leikkikenttäkin! Ilta kului huoltohommissa ja leikkikentällä (huonotuulinen Lare oli mennyttä kauraa), kaupungillakin käytiin kävelemässä kapeita katuja ylös ja alas.

16.7. Vieraat kyytiin Lyonista

Maisemat paranivat aamulla matkan jatkuessa entisestään, rinteet reunustivat jokea ja niillä oli puiden seassa romaanisia kirkkoja ja punatiilikattoisia taloja. Lyonia oli meille kuvattu kaameaksi paikaksi, esikaupunkialue ainakin näytti joelle välimerellisen mukavalta, kuin Genovassa olisi kanavoinut. Vuoren rinne nousi heti jokirantakatujen jälkeen.

Lyonissa rantalaiturit olivat asuntoproomujen kansoittamia. Käytiin Rhonen puolella katsomassa löytyisikö karttaan merkittyä laituria - oli savisamea ja virtasi nopeasti! - mutta jouduimme palaamaan Saonen puolelle laituriin. Osui ihan paikka jossa oli palvelutkin, eivätpä vaan niitä karttaan asti mainosta.

Iina ja Ile tulivat Genevestä junalla ja ihmeesti löysivät meidät epämääräisten koordinaattien perusteella, tietysti silloin kun oltiin päätetty alkaa juoda kahvia että vieraat tulisivat! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten pääsivät suoraan etelänlomatunnelmaan.

---

---