Juhannuksen aikaa

18.6. Turistina Épinalissa

Fillaroimme siis Épinalin keskustaan. Hiukan turistisempaa paikkaa tässä alkoikin melkein ikävöidä. Oltiin nähty jo aikamoinen osuus taatusti aitoa turisteille siistimätöntä Ranskaa. Kauniissa säässä istuttiin terassilla Épinalin keskustassa ja tuumittiin, että on turistisuudessa puolensa, kuten jäätelö ja kylmä olut. Aukion vieressä kirkko oli ihan romaaninen basilika, 1100-luvulta asti. Vallankumouksen huumassa siitä oltiin kuitenkin rikottu kaikki patsaat.

Kun oli käyty webbisurffaamassa blogi ja postit, mentiin vielä katsomaan ylös rinteille linnan rauniota. Se oli mukavan puiston ympäröimä ja sieltä oli komeat näkymät jokilaaksossa olevaan kaupunkiin. Lare oli tyytyväinen bongatessaan sisiliskon ihan itse. Kotimatkalla ehdittiin vielä käydä kaupassa. Henkan hyvänä pitänyt hermo petti ennen kuin 3 kilometrin matka takaisin veneelle pitkin kanavan rantaa oli ohi. Veneellä syötiin sitten jättikatkarapuja ja juustoja.

19.6. Ylämäkeä ja Juhannusta etuajassa

Seuraavan päivän sitten sulutimme ylöspäin sulkua sulun perään. Sulut olivat korkeita ja kiinnitys haasteellista. Juha toimi lassoajana ja Tupu keskittyi pitämään - venettä paikallaan, köyttä kireällä ja Henkkaa. Lare välillä kaipasi seuraa duploilla rakentamiseen, mutta sitten taas unohti ulkomaailman ja keskittyi leikkimään itsekseen.

Jäätiin laituriin Girancourtiin. Paikka osoittautui erinomaiseksi. Oli iso nurmikenttä Laren pelata friisbiitä (lähinnä niin, että hän oli Lauri-Koira, joka nouti äitin tai isin heittämän friisbiin -kerran friisbii meni tuulen mukana kanavaan, sitten veneellä haettiin!) ja leikkiä SuperSankaria viittoineen (muumihuivi pyykkipojilla kiinnitettynä paitaan). Ja oli GRILLI. Sillä ei olisi tehnyt mitään, jollei lähimmässä risteyksessä olisi ollut iso marketti, josta saimme hiiliä, lihaa ja makkaraa. (Hyvä juttu, sillä muuten kylässä ei ollut juuri mitään.) Meillä oli JuhannusOlo. Ruoka oli hyvää, pojat hyvällä tuulella ja sääkin suosi. Lare ilmaisi omaa tyytyväisyyttään toteamalla että "Vaurit aina tykkää äiteistä, isistä ja Henkoista".

20.6. Juhannusaaton ongelmia

Juha oli kuvitellut, että kun päästään sulut ylös, seuraa joku tylsä teollisuusalue. Tupu oli puolestaan ajatellut isoja peltoalueita, kuten Ardennesin jälkeen. Molemmat olivat väärässä, seurasikin idyllistä metsää, rauhaisia laitureita, lintujen laulua ja ihmeen vähän veneitä. Auringon paisteessa maisemia oli hyvä ihmetellä. Vaan sittenpä moottori alkoi taas kolista ja kilistä. Pargnyssa korjattu pultti oli kunnossa, mutta toinen takimmaisista oli tällä kertaa katkennut. Höh. Vietettiin lounastauko idyllisessä laiturissa sulkujen välissä tätä ihmetellen.

Muutama sulku myöhemmin Juhan jalka lipesi köysikasan päältä ja vääntyi. Ensiapuna älysi roikottaa jalkaansa veneen laidalta sulkuvedessä, mutta siitä huolimatta jalkapöytä turposi silmissä. Pari sulkua suoriuduttiin joten kuten ja sitten päästiin Uzemainin kohdalla kanavan levennyksen reunalle. Paikassa piti olla vesihana, ei ollut. Tuntui että olemme kauniissa suvisäässä keskellä ranskalaista pöpelikköä ja meillä Ei Mene Kovin Hyvin. Meillä on jalkapuoli kippari, irronnut moottori, vesi vähissä, ihan kivat mutta kovin puheliaat ja painavat pojat. Tunnelma parani illaksi sentään. Jalkakin alkoi näyttää paremmalta Pirkolta soitettujen neuvojen avulla.

21.6. Ranskalaisen pöpelikön paras snagari

Juhannusaamuna heräsimme siihen, että veneemme oli ilmeisesti paikallisten onkijoiden vakipaikalla. Ainakin he olivat koviin vakuuttuneita että justiinsa perän kohdalta tai keulan editse veneen ulosivulta piti ehdottomasti onkia. (Göran Schildt pohtii onnistuneesti klassikkokirjassaan Önskeresan ranskalaisten ja onkimisen yhteyttä. Ällistyttävää se silti on vaikka miten analysoisi.) Me söimme aamaiaiseksi munia, koska illalla oli täti karauttunut paikalle pienellä peugeotilla ja myynyt niitä meille. Ensimmäinen tapaus laatuaan.

Ilma oli edelleen varsin upea. Jatkoimme matkaa. Juhan jalkakin toimi tarpeeksi - Tupu yritti hoitaa enimmän hyppimisen. Taas löytyi sekä lounaalle että illaksi leikkipaikkoja Larelle ja nurmikkoja joille laittaa Henkka filtille. (Henkka osaa jo keskeltä peittoa suoriutua noin kahdessa minuutissa sen reunalle ja saada apilankukkia suuhunsa.) Port-de-Bainsissa oli myös grilliterassi, josta sai aivan hillittömän isot hampurilaispihvit. Kaikki neljä rannassa ollutta venekuntaa haki iltaruokansa sieltä.

Olimme rannan mataluuden takia hollantilaisen moottoriveneen kyljessä. Aamulla hollantilaiskippari kehui Tupulle miten "lovely children" meillä oli, ihan hiljaisia. Sekös se on ihanaa, kun lapsista ei kuulu mitään... mutta onhan ne meistäkin vallan hienoja! Ja miten niin ei kuulu mitään - Lare ehtii puolessa tunnissa kysyä mitä ihmisissä on sisällä ja miksi möröt pelkää vettä, muistella vanhoja ja kuvitella uusia enemmän kuin keskiverto lapsi puhuu päivässä. Henkkaa puolestaan pyydettiin Épinalissa poistumaan nettipaikasta äänekkyyden vuoksi ja Henkka vaan JUTTELI.

22.6. Hikinen Fontenoy

Sulutimme pari tuntia alaspäin ja saavuimme Fonteonyn venevuokraamon laituriin. Siellä oli hollantilainen Zeemauw, moottorivene, jonka kyljessä olimme toukokuun alussa yhden yön Meusella! Eikä se riittänyt, De Zwerter, jonka tunsimme Toulista ja Charmesista tuli toisesta suunnasta ja vielä muutama aiemmin nähty vene seurasi pohjoisesta. Juuri kun oltiin ihmetelty hiljaista liikennettä. Kyllähän sitä on, mutta tuttua liikennettä!

Sää oli painostavan kuuma ja hikinen. Zeemauwn kippari kiinnostui moottorikiinnitysongelmastamme ja antoi sopivan pultin omista varastoistaan. Juha sai moottorin kiinnityksen kuntoon ja korjasi samalla alkuperäisen asennuksen virheen (pultit liian pitkälti läpi kumityynyn), jonka ansiosta nämä katkeamiset ilmeisesti olivat tapahtuneet. Espoolaista asennusfirmaa voisi vaatia tilille, mutta taitaa olla liian kaukana.

Myöhemmin molemmat pojat räpöivät vedellä sitloorassa helteen kunniaksi, Henkka loiskutti keskittyneenä ja Lare leikki jos joitakin mielkuvitusjuttujaan. Fontenoy oli kuulemma säilyttänyt keskiaikaisen tunnelman vaikkei keskiaikaisia rakennuksia, paitsi yhden tornin. Nätti kylä, rapistunut tietysti niinkuin täällä kaikki. Meillä hikinen tunnelma oli ensin hyvä, kun oltiin löydetty kauppa (ne on täällä auki sunnuntaisin aamupäivällä) ja saatu sitä kauan kaivattua vettä ja ihmetelty toisia veneitä. Sitten pojat väsähtivät ja parkuivat vuorotellen eikä ollut vanhempienkaan sietokyky parhaimmillaan. Onneksi tuli ukkonen illalla viilentämään ja pojat silloin jo kuorsasivat kuorossa etuhytissä.

---

---