Chalons-en-Champagne

26.-28.5.2008

Maanantaiaamuna käytiin ensin Reimsin taidemuseossa pikaisesti. Siellä oli hauska ranskalaisen taiteen pieni kokoelma ja museovahdit joka huoneessa, toiset vähän turhan virkaintoisia. Larekin oli aika vaikealla tuulella. Sitten käytiin nettikahvilassa käyttämässä wifiä eli surffailemassa omalla tietsikalla virallisesti, kun toisten siivellä ei onnistu! Ihmeteltiin millä 40 tietsikan kahvila voi pärjätä muutaman euron tuntihinnoilla, pääteltiin että saavat jotain julkisen tahon tukea.

Sitten jatkettiin matkaa. Hiostava ilma tiivistyi ukkoskuuroksi, kaatosateessa sulutettiin pari sulkua. Reimsin liepeet olivat enimmäkseen viljasiiloja, onkijoita ja lisää sadetta. Jäätiin Silleryn vierassatamaan, jossa rauhallisessa ympäristössä oli muutama vene ja proomu. Laiturit oli laitettu vain vierasveneitä varten.

Yöllä sade muuttui jatkuvaksi ropinaksi. Aamulla todettiin että kun ei ole pakko jatkaa matkaa, niin ei jatketa. Pidettiin sadetta sisällä. Laren kanssa meni ihmeen hyvin. se väritti kuvia Pingu-värityskirjastaan, leikki automatollaan, kuunteli muumisatuja soittimesta, avusti siivousoperaatioita kuivaamalla astioita.

Yleisesti Lare alkaa olla hiukan vähemmän hermoherkkä kuin tässä alkureissusta. Edelleen tuntuu että se ei kyllä koskaan ole hiljaa. Jos se ei puhu muille, se puhuu itsekseen. Edelleen se siteeraa sanasta sanaan näkemiään lastenohjelmia tai kuulemiaan kirjoja, parhaimmillaan katsoo kaukaisuuteen ja sanoo "jos haluat kuulla tämän sadun uudestaan, käännä kasetti". Muuten se on pieni "pakukaija", jos veneessä menee tervehtimään naapuria, Lare pistää päänsä takahytistä ja kysyy "kuka sanoi helou?". Jos kysyy haluaako hän käynnistää sulun tai starta moottorin, Lare kysyy (turkulaiset geenit) "ai minkä moottorin?". Muuten se pulputtaa tauotta "katso äiti miten minä olen kilpa-auto, äiti katso nyt" tai "miksi tuolla joutsenella on läpyrä ylhäällä, isi miksi" tai pomppaa Henkan viereen sängyssä aamulla "kukas se siinä höpsöttelee, onkos se meidän koira" (?!) tai leikkii itsekseen ja kailottaa draamaattisesti "Liiiissuuu...!! Saaaraaaa...!!" (Kysyttiin tänään että ketkä Lissu ja Saara ja saatiin kiukkuinen vastaus "minä vaan leikin! älkää nyt puhuko!")

Sade lakkasi viiden aikaan. Käytiin katsomassa Silleryn kylää, jonka tärkein nähtävyys oli "Kansallinen nekropoli", eli masentava määrä ristejä Ensimmäisen maailmansodan sankarihautausmaalla. Näillä seuduilla menetettiin kuulemma 90 000 henkeä kolmessa kuukaudessa 10 neliökilometrin takia. Joskus maailma on täysin järjetön. Illalla Lare näki mukavamman nähtävyyden, ison kotiloetanan, jolla oli kuulemma "työntösarvet". Sitten se leikki olevansa etana. Henkka järkkäsi veneeseen uutta nähtävää saamalla ekan hampaansa esiin!

Yöllä vähän Henkkaa itketti, hammas varmaan. Juha poti hiukan selkäänsä. Aamuyöstä, kun molempia lääkitessä oltiin hereillä, taivaanrannalla salamoi ilman jyrinää, tuulenpuuskat natisuttivat köysiä ja harmaahaikara rääkäisi lentäessään ohi.

Parempaa ilmaa kannatti odottaa, seuraavan päivän matka sujui aurinkoisessa säässä. Kanavan oikealla puolella näkyi kukkuloita ja ilmeisesti niitä shamppanjaviljelmiä. Liikennettä oli yksi edessä menevä proomu, kaksi vastaan tulevaa. Matkalla oli yksi pitkä tunneli, pojat olivat molemmat innoissaan. Sen jälkeen kahdeksan sulun sarja vaihteeksi alaspäin (täällä se on mukavampaa kun kiinnityspaikkoja on vain ylhäällä, sitäpaitsi laskevissa suluissa ei ole läheskään niin paljon virtauksia).

Päädyttiin Conde sur Marnen laituriin kanavien risteykseen. Jos Sillery oli mukava ja normaali, Conde oli himmeä. Hassut muovikanisteri-materiaalista tehdyt ponttoonilaiturit oudoilla kiinnityksillä, meidän vene tiukasti köli savessa laituriin päästyään, muut veneet jotain vanhoja omalaatuisia viritelmiä. Laiturin vieressä autio tehdas tai joku viljavaraston tyyppinen. Muutama infotaulu jossa mainostettiin paikan ja kanavan olleen aiemmin sokerijuurikasproomujen reittiä. Kylässä erittäin hiljaista, talot ilman ikkunoita kadulle, vaikkakin ihan kunnollisen näköisiä. Harvoja elonmerkkejä oli Hotel Restaurant Soleil d'Or, joten käytiin siellä oluella ja limulla baarissa josta tuli enempi mieleen Baltia kuin Ranska - komea nimi, karu paikka. Kesätunnelma siinä mielessä, että satamassa oli hyttysiä!

29.5.2008 Chalons-en-Champagne

Jatkettiin matkaa pitkin viivasuoraa mutta vehreää hiljaista kanavaa. Suluissa oli kiinnitymispaikat kortilla, ei taaskaan millään tavalla huomioitu pienveneitä. Meidän Green Guide kertoili, että kun hunnit rynnivät länteen ja ne pysäytettiin Katalaunisilla kentillä vuonna 451, niin Katalaunin kaupunki oli tämä Chalons. Vautsivau, niin kuin Lare sanoisi!

Me emme ole hunneja, mutta tyrmäävä pysäys tuli Katalaunisessa sulussa, Ecluse de Chalonsissa. Sulkuvahti tuli kertomaan että reitti etelään on suljettu St.Dizierin kohdalla 16.6. asti. Ihmettelimme hartaasti. Olimme Sifin kipparilta saaneet kuvat sulkujen korjausajat luettelevasta esitteestä ja kartasta ja tutkineet siitä tarkkaan, että meille ei mitään katkoja tule. Reimsistä lähtiessä oltiin nähty tutut pelargoniaproomu britit ja ne olivat puhuneet samansuuntaista, mutta kun ei missään sanottu mitään niin meinasimme että hätäkös tässä. Mutta näin oli - kiitos sen että kartassa se pätkä, joka kaikkialla muualla aina on Canal de la Marne a la Saone, oli nimetty Entree Champange et Bourgongneksi!

Jäimme ihmettelemään että kumpis tehdään, odotetaan kaksi ylimääräistä viikkoa Chalons - St.Dizier välillä, vai kierretään idän kautta. Jälkimmäinen vaihtoehto toisi 170 km ja 95 sulkua lisää.

Chalonsisiin jäimme puiston reunaan laituriin, jolla justiinsa oli mihin kiinnittyä, mukavuudet loppuivat sen osalta siihen. Kaupunki näytti kivalta, vanhoja puurunkoisia taloja, goottilaisia kirkkoja ja vilkas kauppakatu. Kaupunkia halkoi kaksi pienempää kanavaa, nimeltään hauskasti Mau ja Nau. Varsinainen "tarjonta" oli aika heikkoa kuitenkin - kirjakaupasta löytyi vain toinen niistä kartoista joita tarvimme itäiselle reitille, pesulaa ei näkynyt missään, isompaa ruokamarkettia ei myöskään tai miestenvaatekauppaa. Kirkot olivat enimmäkseen kiinni. Ilma oli ukkosta enteilevän hiostava.

---

---