Advertisement
Published: February 12th 2009
Edit Blog Post
2.-6.2.09 Uimahallireissu, opiskelua
Juha ja Lare saivat joululahjaksi kymmenenkerran kortit meidän paikalliseen uimahalliin, ihan meidän lähiruokakauppojen naapuriin. Nyt vihdoin oli aikaa kokeilla. Lare tuli kotiin todeten "AIKAMOISTA. Siellä oli vieläpä suihkutkin." Isi tarkensi että suihkut oli, muttei tietenkään saunaa, joten hauskaa oli, mutta pienen pojan lämpimänä pitäminen oli haasteellista. Lupasivat mennä toistekin.
Äiti puolestaan keskittyi kokeisiin lukemiseen, sen mitä tällä kokoonpanolla pystyy. Jos ei ole vielä tullut suoraan sanottua, niin sanotaan nyt: Lasten kanssa opiskelu on joskus hyvin vaikeaa! Töitäkin kun pitää yhden tehdä. Sitten taas kun on jo saanut hepulin pariin kertaan, muistaa että niiden miniriiviöiden "ansiosta" täällä ollaan opiskelemassa. Sitten vielä päätyy ihmettelemään että hitsit, sitä pystyy jotenkuten opiskelemaan ja lapsetkin on niin ihmeellisiä... (Kyllä me tiedetään että kaikkien lapset on ihmeitä omille vanhemmilleen, mutta kun nämä nyt on meidän, niin saa kai hehkuttaa.)
Uskonpuhdistus ja saalilaiset keisarit ovat siis olleet meillä hittiaiheita ruokapöydässä, jos ei Lare kerro tarinoita siitä "kun olin Pelastaja" ("... meillä oli sitten tilanne, ja me menimme sinne taloon sisälle, ja käytiin katsomassa sitä Hausmeisterin huonetta, mutta se oli lähtenyt retkelle... Mutta siinä viereisessä huoneessa, siinä ovi paloi!") tai Henkka jodlaa.
7.-8.2. Reissu Ranskaan
Lauantaina aamupäivällä lähdettiin etukäteen suunnitellulle yhden
yön matkalle kohti Ranskaa. Ajettiin ensin tihkusateessa etelään, sitten käännyttiin Rottweilin tienoilla kohti Schwarzwaldin ylänköjä. Pojat nukkuivat, vanhemmat tuumivat että taisi olla tämän vuoden ensimmäinen sateinen päivä, ei sovi valittaa. Titiseessä pysähdyttiin lumisateessa kävelemään järven rannalle, katselemaan erilaisia tyylinäytteitä saksalaisilta sauvakävelijöiltä ja tähystelemään sumuisille vuorille. Syötiin lounas tehokkaitten tätien kahvilassa ja jatkettiin sitten kohti Freiburgia.
Freiburgin läpi päästyä jatkettiin kohti länttä, yli Reinin Ranskaan. Siellä melkeinpä heti kurvasimme Intermarchen pihaan. Sitä me olimme kaivanneet, asuttiin sentään viime vuonna toukokuun alusta heinäkuun loppuun manner-Ranskassa, jonka päälle vielä kaksi viikkoa syyskuussa Korsikalla. Patonkia! Euron camembertia! Kahden euron kuohuviiniä! Ratatouillea purkissa!
Jatkettaessa matkaa Tupu muisti että meillähän ei ole passeja. UPS. Rajallahan ne eivät ketään kiinnosta, mutta jos hotellissa? Löydettiin helposti Colmarista hotellimme ja yhtä helposti mukava respahenkilö kirjasi meidät sisään, ilman pienintäkään vihjausta mistään passeista. Äkkiä sitä unohtaa - Tupu mietti ensin että pitääkö puhua englantia vai saksaa, mutta päätyi puhumaan viiden-sanan-sanavaraston-ranskaa. Olis se pitänyt muistaa, että niinhän se täällä sujuu.
Hotellihuone oli pieni ja siisti. Kylpyhuone oli ensin kovin kylmä ja käytön jälkeen kovin märkä, yön jälkeen vielä märempi kun kosteus tiivistyi niin että seinät valuivat. Lähdettiin illalla kävelylle ja sateesta huolimatta oltiin otettuja: Colmar näytti tosi symppikseltä.
Hotellista pääsi yhden ostoskeskuksen kautta suoraan vanhaan keskustaan. Vanhat talot ja muutama iso goottilainen kirkko näyttivät iltavalaistuksessa hauskoilta. Lare hyppeli lätätköissä ja Henkka tutki ympäristöä rinkasta käsin. Iltaruuaksi syötiin hotellissa patonkia ja päällisiä.
Aamulla Lare söi kolme "kroisettia" (croissantia) ja joi kaakaota kuin parempikin fransmanni. Mentiin Unterlindenin museoon katselemaan kehuttua keskiaikaista kirkkotaidetta. Romaaniset pylväänpäät olivat hauskoja, alttaritaulut mielenkiintoisia ja kuuluisin, Issenheimin alttari 1500-luvun alusta oli outo, melkein häiritsevä. Poikkeavat värit ja painajaismaiset hahmot, pthui. Museossa oli myös huoneellinen haarniskoita (Lare kertoi meille, minkälaisen hän hankkii sitten kun on "Suomen Pyhä Yrjö") ja toinen leluja 1800-luvulta.
Museoinnin päätteeksi käveltiin katselemassa kaupunkia päivänvalossa. Vanhan keskustan laajuus oli yllättävä ja talot hienoja. Vanhat talot näyttivät itseasiassa vielä paremmilta pimeässä, kun muu ympäristö häipyi pimeään! Sade oli onneksi yöllä lakannut. Kanavan varrella oleva "Pikku-Venetsia" oli viehättävän näköistä seutua. Pikkukaupunki tuntui olevan täynnä erilaisia brasserioita ja viinitupia, "le Winstub". Nähtyämme lapsiperheen menevän yhteen menimme perässä, ja sehän olikin viihtyisä paikka, kotoisan hälisevä. Henkka vilkutteli naapureille ja söi vanhempien annoksesta kananmunaa ja munster-juustoa. Lare pisteli ranskalaisittain punertavaa jauhelihapihviä.
Kolmen aikaan lähdettiin paluumatkalle. Pojat sammuivat kuin saunalyhdyt. Vanhemmat kävivät ihailemassa kahden proomun sulutusta Marckolsheimin sululla. Näin lehdettömään aikaan itse joki (tai kanava) maisema näytti
aika karulta. Vuoret häämöttivät molemmilla puolilla laajaa ja täysin lättänää jokilaaksoa, mutta joki oli kovin arkisen näköinen. Ajeltiin pohjoiseen ja Rhinaun kohdalla ylitettiin Rein autolautalla. Lare kiskottiin ulos katsomaan, se unisena katseli äitin sylistä jokea ja nukahti heti kun laitettiin takaisin autoon. Sitten oltiin taas Saksassa, kotona. Joki ja sulut kyllä jäivät kaihertamaan vielä kotoisempana näkynä.
Tällä kertaa mentiin ensin vuorisolia pitkin, sitten noustiin ihan lumiseen maisemaan. Sieltä illan hämärtyessä lasketeltiin alemmas, Freudenstadtin kautta kohti kotia. Loppumatkasta Henkka heräsi ja alkoi hermostua autossa istumiseen. Lare senkun nukkui. Seurattiin aivan lopuksi ohjauksia Pohjois-Tübingeniin, siellähän me asuttiin ja oltiin niin oudoilla reiteillä, että kotona piti kartasta katsoa mistä me oikein tultiin. Matkaa kertyi vain 424 km, saman verran kuin aikanaan helsinki-kodista Kokemäelle ja takaisin. Oli hieno reissu, tuli muuta mietittävää kuin viikon huolet!
Advertisement
Tot: 0.091s; Tpl: 0.012s; cc: 10; qc: 49; dbt: 0.0514s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb