Nonni, loppu

1.10. Kuin viimeistä päivää...

"Nonni, loppu", tapasi Lare sanoa ihan pienenä, just kun oppi puhumaan. Sama tunnelma oli kun viimeisenä päivänä katselimme työlistaa ja aloimme siitä luokittelemaan hommia tehdään/ei ehditä. Sitten alettiin hommata.

Juha irrotti kaikuluotaimen ja lokin anturit. Ihmeellistä valkoista "matoa" oli tullut molempiin. Ei ihme että loki jumitti, ihme että kaiku näytti sentään kokoajan (mikä ötökkö lienee tuollaista kalkkipötkylää tuottanut). Sitten pakattiin, pyyhittiin, putsatttiin... pojat osallistuivat omalla tavallaan. Lare auttoi välillä, toisin ajoin se piirteli ja selosti piirroksiaan, kerran piti käydä hotellissa rauhoittumassa italialaisten lastenohjelmien äärellä. Henkka tutki innolla kaikkea eteen osuvaa, oli se sitten vauvoille sopivaa tai ei. Loppuhommat jäivät Juhalle, Tupu ja pojat ehtivät jo hemppuloida laiturilla katselemassa vuokraveneporukoiden touhuja.

Auringon laskettua puoli kahdeksalta Merilokki oli vetäytynyt talviunille. Jos uupumukselta ja pojilta olisi jaksanut, olisi ollut haikeaa. Syötiin nyttemmin jo kantaruokalassamme spagetti marinarat, osui oikein viimeisen illan kruunava annos, paras lajissaan koko matkan aikana!

2.-3.10. Matkavuorokausi

Aamulla herättiin kuudelta. Taksi haki meidät seitsämän jälkeen hotellilta (Cannigionesta ei lähde aamuvarhain busseja). Muutaman kymmenen kilometrin matkan aikana saatiin jo melkoinen katsaus Sardinian vuoristoon. Samaa kiveä kuin Lavezzi.

Olbian lentokentällä punnittiin kassit - 35 kg ruumaan ja 15 kg käsimatkatavaraa. Oltiin itse sitä mieltä että aika hyvin, puolen vuoden jälkeen! Viimeisinä päivinä kyllä heitettiin tavaroita poiskin melkoisesti. Eniten harmitti Henkan pieneksi jääneet vaatteet, oltaisiin haluttu ne kierrätykseen, mutta kysymyksemme siitä aiheutti vaan silmien pyöritystä ja "WE don't do that". No, upouusien vaatteiden peräänhän paikalliset näyttivät olevan.

EasyJetin siivillä lennettiin Berliiniin. Lare viihtyi koneessa piirtämällä ja jutustelemalla. Henkka viihtyi kurkistelemalla muita matkustajia ja mönkimällä. Henkan viihtyminen kävi kyllä voimille, kun sitä piti pidellä kiemurtelevana. Berliinin Schönefeldin kenttä oli jotenkin pirkkalamainen tapaus, isompi tietysti, mutta kuitenkin. Vaihdoimme lentoyhtiötä ja terminaalia. Jatkettiin Germanwingsillä Tukholmaan. Tukholmassa oli pilvistä, muttei niin kylmää kuin oltiin pelätty. Flygbussenin ikkunasta näkyi ensimmäisessä risteyksessä ihka oikea iso HIRVI. Tervetuloa pohjolaan!

Laivaterminaalissa tuntui oudolta. Tajuttiin, ettei oltu kuultu oikein kunnon örvellystä julkisella paikalla pitkiin aikoihin! Laiva oli tulossa satamaan ja toi mukanaan Kokemäen Mummun meitä vastaanottamaan. Lare muutti Mummun hyttiin ja otti ilon irti isovanhemmasta hyppimällä vaikka kuinka kauan pallomeressä. Mummu istui kärsivällisesti pallomeren rannalla ja me pääsimme syömään katkarapuleivät hyväntuulisen Henkan seurassa. Aamulla varhain oltiin Turussa. Satoi kylmää vettä. Nonni, nyt se reissu oli ohi.

---

---