Kiinavuosi

Kiina!! Jostain syystä olen muutaman vuoden ajan ollut valtavan kiinnostunut Kiinasta. Kaikki alkoi siitä, kun Jani antoi joululahjaksi Amy Tanin Ilo onnen kerhon, jossa amerikankiinalainen kirjailija on koonnut novelleja neljältä eri kiinalaisamerikkalaiselta äiti-tytär parilta. Äitien ja tyttärien suhteet ovat yleensä erikoislaatuisia läheisyytensä vuoksi ja usein ristiriitojakin esiintyy.
Entäs mitä sitten tapahtuu, kun Kiinan kulttuuripiirissä kasvaneet äidit muuttavat Amerikkaan ja heidän lapsensa kasvavat Amerikassa? Tästä kirja kertookin. Äitien tarinat ovat täynnä kiehtovia tarinoita Kiinasta, tasapainoilusta amerikkalaistuneiden tyttärien kanssa, jotka eivät ymmärrä mitään kiinalaisista perinteistä. Tyttäret taas vuoroin häpeävät omaa vanhanaikaista äitiään. Äidit joutuvat huomaamaan, että he ovat myös vieraantuneita omasta alkuperäisestä kulttuuristaan vuosien saatossa.
Kaikista liikuttavin tarina taitaa olla kuitenkin tyttärestä, joka lähtee etsimään kadonneita kaksoissiskojaan äitinsä kuoltua. Äiti oli joutunut sotaa paetessaan jättämään kaksi nyyttiä tien varteen. Hän muutti myöhemmin Amerikkaan eikä saanut tietää lastensa kohtaloa. Tytär saa tietää kaksoissisaristaan äitinsä ystävän kautta tämän kuoltua. Tarina päättyy siihen, että tytär tunnistaa sisarensa lentokentällä ja he huomaavat, että heidän äitinsä elää heissä kaikissa.

Innostus jatkui mm. Won Jangin Punaisen Kiinan bluesilla, kaikki Amy Tanin Pietarsaaren kirjastosta löytyvät kirjat, Jung Chanin Villit Joutsenet ja Maon elämänkerta jne. Yleensä kaikista loistavimpia kirjoja ovat ne, jotka ovat Kiinassa kielettyjä. Punaisen Kiinan blues sisältää minuutin tarkan silminnäkijäselostuksen Tianenmenin verilöylystä. Huomasin juuri, että en ole lukenut lainkaan miesten kirjoittamia kirjoja Kiinasta.
Lisäksi olen tenttinyt Kiinan historian kurssin ja käynyt Masosen loistavan Kiinan pitkä matka nykypäivään. Lisäksi kävin Kiinan alkeiskurssin. Huomasin kerran erään Kiina-asiantuntijan artikkelia lukiessani, että Kiina tietämykseni on jo samaa tasoa kuin hänellä. Toisaalta artikkelin tarkoitushan on antaa tietoa myös sellaisille, joilla ei ole asiasta mitään tietoa.

Mikä Kiinassa kiehtoo?
Moninaisuus, erilainen maailmankäsitys, symboliikka joka näkyy maailmankatsomuksessa, kielessä ja uskonnossa. Loistava ruoka, pitkä kulttuurihistoria ja toisaalta rajut vaihtelut historian ajan aikana. 100 vuoden aikana Kiinan on muutunut keisarin hallitsemasta valtiosta, sisällissotien ja ankaran kommunistihallinnosta maailman kapitalistisimmaksi valtioksi, jossa ihmisillä ei juurikaan ole arvoa muuta kuin tuottajina ja kuluttajina. Toisaalta Maokin kiehtoo. Juuri se tekee tavallaan diktatuureista käsittämättömiä - miten ihmeessä yksi mies on voinut hallita niin voimakkaasti 1 MILJARDIN ihmisen elämää?? Sehän on 1/6 maailman väestöstä.
Historiaan mahtuu käsittämättömiä asioita kuten Suuri Harppaus, Kulttuurivallankumous, Tiananmenin aukion verilöyly ja Maon hirmuvalta.
Tiemättömille tiedoksi, että Suuren Harppauksen tavoitteena oli saada Kiinan teollisuus uuteen nousuun ja tämä pyrittiin saamaan aikaan niin, että koko Kiinan takapihat valjastettiin metallisulattomoiksi. Tulokset olivat katastrofaaliset: maanviljelijöillä ei ollut aikaa viljellä metallitöiden takia eikä kelvottomasta metallista tehdyt laivat pysyneet edes pinnalla. Kaiken lisäksi nälänhätä vaivasi kovasti maata. Kaikkien maanviljelijöiden tuli tuottaa tietty määrä viljaa. Tämän seurauksena satojen suuruutta liioiteltiin huomattavasti eikä ruokaa riittänyt kaikille.
Kaiken lisäksi Kiina antoi näinä vuosina köyhäinapua mm. Itä-Saksalle!
Tässä on loistava esimerkki siitä, minkälaisiin äärimäisyyksiin Kiinassa voitiin mennä, jotta saataisin pidettyä ulospäin kuva puhtoisena!! Maan oma väestö kuolee nälkään ja valtio vain lähettää viljaa Itä-Eurooppaan!!!

Kulttuurivallankumouksen aikana kirjat poltettiin, oopperat&teatterit kiellettiin, yliopistot suljettiin ja professorit lähetettiin työleireille. Suurinpiirtein vain Maon pieni punainen kirja sallittiin. Lisäksi tuhottiin uskomaton määrä arvokkaita kulttuurihistoriallisia esineitä! Mao oli niin julma, että edes uskollisimmat palvelijat eivät aina saaneet kiitosta. Esimerkiksi Jung Changin isä, joka oli varakas kommunistipuolueen virkamies sai kärsiä, kun vastavallankumouksellisia yritettiin etsiä. Hän kuoli lopulta työleirien ja kidutusten aiheuttamiin vaivoihin. Mao oli aina valmis teloittamaan vastustajansa ja toisaalta kiinalaisten sotimistaktiikka: ihmisaalto hämmensi. Kiinalla oli selvä miesylivoima ja siten miesjoukot syöksyivät yhä uusina ihmisaaltoina kohti tuhoa. Mao sanoikin, että oli valmis uhraamaan 250 miljoonaa kiinalaista päästäkseen suurvallaksi.
Mao oli suurudenhullu, jonka kaikki pyrkimykset oli valjastettu maailman herruuden saavuttamiseksi. Loppujen lopuksi hän kuoli: tietoisena siitä, että hän oli onnistunut kehittämään atomipommin, jota ei kuitenkaan pystytty kuljettamaan edes maan rajojen ulkopuolelle.

Kiinan oikeuslaitos on aina ollut kehittymätön eikä ihmishenkeä ole pidetty hirveän arvokkaana. Kongfutsealainen ajatusmaailma, jossa aina tottellaan ylempää ja arvokkaampaa elää vahvana. Kenties juuri siksi kommunistinen puolue on niin tiukasti pitänyt maata otteessaan.

Itseäni kiehtoo symboliikka ja se, että merkeillä on monia tarkoituksia. Esimerkiksi numero neljä tarkoittaa laskevalla ja terävällä toonilla kuolemaa. Vihreän hatun pitäminen taas puolison uskottomuutta, valkoinen väri surua ja kilpikonna ikuista sinkkuelämää. Numero kahdeksan symbolisoi onnea. Kelloa ja päärynää ei missään nimessä pidä antaa tuliaisiksi. Kellon antaminen toisin lausuttuna tarkoittaa hautajaisissa käymistä ja päärynä taas uskottomuutta. Juuri tämä symboliikka on suurin este sille, että länsimaisilla on vaikeaa ymmärtää kiinalaisia ja kenties myös päinvastoin.

Kiinassa on myös niin paljon nähtävää, että kolme viikkoa ei riitä mihinkään. Suunnitelenkin kenties pitäväni kandin jälkeen välivuoden matkustellakseni vähän Kiinassa yms. Saapa nähdä, minkälainen elämäntilanne silloin on. Keski-Aasia sekä Kiina ja Japani kiehtovat kuitenkin yhä enemmän ja enemmän.

Matiaksen ystävä Sami Ollikkala menee naimisiin kiinalaisen kanssa, mutta valitettavasti häissä ei luultavasti ole juurikaan kiinalaisia piirteitä tai muita kiinalaisia morsiamen lisäksi. Pitäisi ottaa selvää, kuinka onnitella kiinaksi.


Voisin kirjoittaa Kiinasta loputtomasti, mutta olen erityisen innostunut ajatuksesta, että pääsen ihan oikeisiin kiinalaisiin koteihin vieraaksi. Kiitos hospitality clubin ja couch surfingin!! Tosin pitäisi malttaa pidätellä innostustaan. Nyt on liian aikaista tiedustella majoitusta. Kenties vasta Venäjällä sitten...
Kiinan viisumi muuten tuli eilen!!!! Enää ei puutu juuri mitään. Pientä sällää ja muistikortti on hankittava. Ou jeah.

---

---