Tämän merkinnän tarkoitus on lähinnä toivottaa tervetulleeksi blogin lukijat. Tähän menessä tätä ei olekaan itseäni lukuunottamatta kukaan lukenutkaan. Tuntui vaan hassulta aloittaa blogin pitäminen kuukausi ennen matkaan lähtöä, joten en heti viitsinyt laittaa linkkiä kaikille. Tosiaan enää kaksi työviikkoa jäljellä ja sitten pitäisi lähteä matkaan.
Rahatilanne on aika huono, koska olen vain osa-aikatöissä. Onhan minulla toki säästötilillä matkarahat, mutta käyttötili käväisi eilen pohjalukemissa eli en saanut yhtään mitään nostettua. (Tällä kertaa ei ollut automattin vika kuten Muusalla Tunisiassa, vaan rahan puute omalla tililläni :b)
Näillä näkymin matkaseuraa on koko matkan ajaksi. Juho pallontallaajista sanoi matkustavansa kanssani Kiinassa. Tosin hän saapuu Pekingiin jo 2.8. ja minä vasta 6.8. Katsotaan tuleeko siitä jotain ongelmaa. Aika jännä, kun sovin Maurizion kanssa, että se tulee mun kanssa Pekingiin ja sitten kun uhkasin jäädä matkaseuraa vaille niin Juho onkin seurassani kai sitten Hong Kongiin asti. Oma matka-aikatauluni tosin vähän muuttui Mongolian työleirin takia. Saa nähdä, kuinka paljon Juho joustaa. Jännä, että kaikesta huolimatta saankin suomalaista matkaseuraa koko matkan ajaksi. Ensin Matias, sitten Tuula ja sitten Juho.
Lainasin Matiakselta rinkan ja lähes kaikki tavarat on hankittu. Pitänee vielä harkita LP Transsiberian ostamista. Kirjastosta lainaamalla tulee halvemmaksi, koska lainakiellon katto on vain 10 euroa eikä se siitä enää kasva. Olenpas kiero. Rahatilanteen takia lähinnä.
Luultavasti kirjoitan vielä yhden merkinnän ennen lähtöäni. Olisi mielenkiintoista vähän pohdiskella omia ennakkoluuloja eri maista, miettiä mistä tieto/luulot ovat peräisin ja katsella, miten mielikuva muuttui. Voinhan sen tosiaan tehdä nytkin.
Venäjä:
Venäjästä suomalaisilla on perinteisesti ollut erittäin negatiivinen kuva johtuen sortoajasta, mutta eteenkin talvi- ja jatkosodasta. Tutkittaessa eri kansalaisten asenteita venäläisiä kohtaan Suomi oli koko maailmasssa toiseksi negatiivisin. (Ensimmäinen oli Tsetsenia!) Halonen kiiruhti selittämään, että tutkimuksessa on virhe ja heti tehtiin perään poliittisesti korrektimpi tutkimus. Tämä on aihe, josta ei puhuta: vaikka sodan päättymisestä on jo oli 60 vuotta, käsitys siitä, että Venäjältä tulee vain huonoja asioita elää sitkeässä. Jopa Baltian mailla on positiivisempi mielikuva venäläisistä siitä huolimatta, että monia kidutettiin ja lähetettiin vankileireille miehityksen aikana.
Kenties ennakkoluulot osittain perustuvat tietämättömyyteen. Tunnen yllättävän monia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet Venäjällä. Kuinka moni tämän lukijoista on käynyt Venäjällä? Jos ette ole, miksi ei?
Venäjä tuntuukin monista jopa eksoottisemmalta kuin Saksa. Toisaalta Suomen ja Venäjän välinen elintasokuilu on Euroopan suurimpia.
Törmäsin omiin ennakkoluuloihini, kun eräs amerikkalainen poika Matthew huomasi, että en pidä erityisesti Venäjästä ja rupesi härnäämään minua kysymällä : Why do you like Russia so much? Minun oli toistelun jälkeen sanottava, että: I don´t like Russia, I hate Russia. Joukossa oli yksi venäläistyttö, joka ei ollut milläänsäkään. En toki tienyt tämän olevan venäläinen, mutta hävetti kyllä. Lisäksi pojat tekivät sellaisen tempun, että piirsivät hiekkaan Venäjän lipun ja kysyivät: Is this your flag? Se jotenkin satutti, oudolla tavalla. Tietämättään nämä ihmiset olivat osuneet suomalaiseen tabuun: Miksi vihaamme venäläisiä? Miksi kaikki paha tulee Venäjältä? Miksi Suomessa venäläiset ja somalilaiset ovat syrjityimpiä etnisiä vähemmistöjä? Somalien kohdalla ennakkoluulot luultavasti johtuvat valtaväestöstä poikkeavasta ulkonäöstä, mutta näin ei voi sanoa venäläisten kohdalla.
Mafia, vodka, korruptio, poliittiset murhat, patsas kiista, epärehelliset vaalit, työleirit, Stalinen puhdistukset, miesten ennenaikaiset kuolemat, Tsetsenian sota... Uutisoidaanko Venäjältä mitään positiivista? Onko suomalainen media osaltaan pitämässä yllä russophobiaa? Kuinka yksittäinen venäläinen voi edes toimia edistääkseen demokratiaa maassaan?
Pääsen ainakin tutustumaan venäläisiin majoittajieni kautta. Hienoa! Itseasiassa yksi Maria Pietarissa kuuntelee Musea ja Kentiä, kuten minäkin. Voisi kuvitella, että meillä on enemmän yhteistä kuin esimerkiksi minulla ja teerijärveläisellä kettutarhaajalla. Oikeastaan HC:n kautta välittyvä kuva on positiivisempi kuin suomalaisesta mediasta. Oikeastaan Venäjä-kuvani perustuu hyvin pitkälti mediaan sekä matkailijoiden kokemuksiin. Ehkä parhaimman kuvan asioista olen saanut venäjän kielen opiskelijoiden kautta. Toisaalta esimerkiksi nykyinen kämppäkaverini Peter keskeytti opiskelunsa Pietarissa, koska pelkäsi joka kerta uloslähtiessään hengen lähtöään. Onko Venäjä niin vaarallinen?
Kaksi suomalaista kalastajahattusta lähtee heinäkuussa ottamaan selvää Venäjästä, tutustumaan paikallisiin ja murtamaan ennakkoluulojaan. Käsittelen Mongoliaa ja Kiinaa muissa kirjoituksissa. Kuva niistä ei ole yhtä ristiriitainen. Mongolian kuva on varmaan positiivisin ja siitä myös tiedän vähiten. Hauska muuten viimeinkin kirjoittaa yleisölle.
3 Comments -
Add Public Comment or
Send Private Message
Tosi kivaa päästä lukemaan sun blogia!!! Mielenkiintoista pohdiskelua sulla! Sekin oli aika jännä miten minä suhtauduin Tunisiaan tänne tullessani, olin tosi varuillaan. Nyt tuntuu että täällä on melkein normaalia, enkä enää kulje pelottava irvistys naamallani, mutta silti monet varoittelevat kaikenlaisista ongelmista, ehkä niitä sitten todella on, mutta onneksi minä olen onnistunut tähän mennessä saamaan kuitenkin melko positiivisen ja "turvallisenkin" kuvan tästä maasta. Toisaalta, onhan Tunisia Afrikan kehittynein maa... Omista ennakkoluuloistani hiukan pääsin käydessäni Venäjällä, mutta on totta, että vieläkin suhtaudun Venäjään jonkin verran nuivasti...Mutta mukavaa löytöretkeilyä sulle, blogeillaan!
Löysin mediakatsauksista tällaisen:
Helsingin Sanomat: Kuka ymmärtäisi Venäjää?
Tiivistelmä:
Erkki Pennanen pohtii kolumnissaan, kuinka vaikeaa on ymmärtää Venäjää. Venäjän imago maailmalla ei ole koskaan ollut hyvä. Viime aikoina se on yhä huonontunut. Esimerkkejä maan isottelusta nähdään monissa asioissa.
Vaikka Suomessa Venäjään on vanhastaan suhtauduttu rauhallisesti, Suomikin alkaa nyt muistuttaa muita EU-maita haluttomuudessa ja kyvyttömyydessä ymmärtää Venäjää. Kirjoittajan mukaan joukkoviestimien kautta syntyvä kuva Venäjästä ja sen politiikasta on stereotyyppisen kielteinen. Luonnehdinta ei ehkä ole sinänsä kovinkaan väärä, mutta se on kuitenkin aivan liian karkea ja yksipuolinen. Se ei siten tee oikeutta Venäjän nykyiselle todellisuudelle, kirjoittaja toteaa.
Päivämäärä: 13.6.2007
Kirjoittaja: Erkki Pennanen
Mukavaa, että tykkäsit tekstistä. Venäjä varmaan herättää eniten ristiriitaisia tunteita. Luin juuri kahden Aamulehden toimittajan matkasta Mannerheimin jalanjälkillä halki Turkmenistanin, Uzbekistanin, Kirgisian ja Kiinan. Oli tosi mielenkiintoinen juttu! Olivat valehdelleet viisumeissaan, että ovat historian tutkijoita, koska toimittajia ei aluelle päästetty!! Mannerheim oli aika kova äijä. Se oli reissullaan kaksi vuotta ja ratsasti Kirgisiasta Pekingiin. Jostain kumman syystä olen alkanut innostumaan Keski-Aasian valtioista.
Onko ihan tervettä haaveilla uudesta Kiinan reissusta ennen ensimmäistäkään? :D
Kävin juuri Kylmäkoskella tapaamassa yhtä reissukaveria Tuulaa ja oli tosi mukavaa harrastaa vähän maakuntamatkailua Pirkanmaalla. Olen jo käynyt Lempäälässä, Vammalassa ja Kylmäkoskella. Ou jeah.
Add Comment
All Comments