Kuukausi takana

Heippa kaikille, edelleen yhtenä kappaleena =) Flunssaa on nyt pukannut muutaman päivän ajan ja muuten oon yrittäny olla vuodelevossa mutta kun nyt on satanut metri lunta niin eihän tuolta mäestä voinut olla poissa. Kamera jäi tietysti kotiin niin ei voi kun sanoa että kivaahan se on kun aurinko paistaa ja lunta pöllyää ympärillä niin paljon että hyvä kun eteensä näkee. Jos ja kun vauhti hiipuu,niin se itsensä kaivaminen puolen metrin syvyydestä on suht rankkaa mutta opettavaista. Tänään elokuvailta tiedossa kun täällä näytetään Warren Millersin Playground-hiihtoleffa. Maanantaina ois sitten tarkotus lähteä opastetulle offarikierrokselle. Keskiviikkona tai torstaina säästä riippuen suuntaan Söldeniin hakemaan salmiakkia ja tietysti moikkaamaan myös niitä duunikavereita. Tästä maksaa yhteen suuntaan juna ja bussi yhteensä 13€ ja päivälippu 30€ että sen vielä budjetti kestää.

Sää on vaihdellut todella paljon, pakkasta ei kuitenkaan enempää kuin -10. Välillä on todella keväinen fiilis kun lumi sulaa kovaa vauhtia ja aurinko paistaa ja sitten on niitä ”myrskyjä” kun hissit suljetaan tuulen takia ja lunta tulee vaakatasossa.

Niin, mitäs tässä on kuukauden aikana tapahtunut..Lisää laskupaikkoja ja kavereita on tullut kehiin ja oma laskeminenkin varmistunut.Yleensä käydään ainakin istumassa iltasin jossain ja joskus SunSkin oppaan Ciran luona syömässä. Täältä löytyy tooga bileitä, merirosvo teemaa ja keskiviikkoisin sveduilta. Viime lauantaina Innsbruckissa oli iso Billabongin air&style tapahtuma joka oli loppuunmyyty mutta ajattelin kuitenkin kokeilla josko portilta löytyisi lippuja. Tarkotus oli mennä SunSkin bussissa Innsbruckin lentokentälle ja sitä kautta stadiumille mutta juuri ennen lähtöä törmäsin yhdessä liikkeessä kahteen tyttöön jotka olivat menossa autolla ja pyysivät mut mukaansa.

Kaupunkiin ajoi n.tunnin ja se päivä shoppailtiin keskustassa, käytiin syömässä ja neljältä kohti stadiumia. Mariellella ja Vevillä oli pressiliput ja meitsi jäi sitte portille pahvikyltin kanssa surkeen näkösenä mutta ei menny kauaa kun menin lippu kourassa sisälle ja oli kyl ihan loistava kokemus. Ihan hullua porukkaahan se snoukkajengi on kun yksikin yritti rikkoa Terje Haakonsenin korkeusennätystä (9,8m) ja yritti hypätä 10 metrin hujakoille ja ei sitten tasapaino pitänyt ja tippui selälleen suoraan reunan päälle ja paareilla pois. Sen jälkeen kävin hakemassa muutaman vahvistavan että uskals kattoa shown loppuun. Suomalaisista varsinkin Antti Autti oli tosi tunnettu. Kun oli Autin vuoro, juontaja huusi ”AAAntti....” ja 12 000 ihmistä huutaa ”Auuuttiiii”. Oli ihan siistii sillä hetkellä olla suomalainen. Ennen finaalia soitti joku paikallinen räppi duo, finaalissa Peetu Piiroinen sijoittui kolmanneksi ja Autti neljänneksi. Kisan jälkeen itse Queens of the Stone Age veti reilun tunnin keikan. Tapahtuman jälkeen näin tytöt ja mäkkärin kautta takas kotiin.

Tää viikko oli korkein sesonkiviikko mutta paikallisten mukaan rauhallisempi kuin viime vuonna. Nyt muutama päivä putkeen töitä, niin pääsee Söldeniin. Maksulistalla on vielä offariopas,valkoiset kullatuilla soljilla olevat bling bling-siteet lautaan ja kuoritakki kevättä varten.
Mukavaa (tulevaa) ystävänpäivää kaikille!

Leena

---

---