Muy caliente - osa 2

Talla otsikolla kai kirjoitin joskus aiemminkin? Taallakin se varsin hyvin pitaa paikkansa, nimittain koko viikoksi on luvattu lampotilaa valille 33-35c ja auringonpaistetta... taytynee piakkoin lahtea karkuun kun ei tallaisia keleja apinakaan kesta. Tai itseasiassa, juuri apina varmaankin kestaa. Costa Ricassa tuli hengattua siella sun taalla. Lahdin Alajuelasta liftaten, tarkoituksena pyrkia suoraan kohti Nicaraguaa, mutta jo ensimmainen kyyti vei homman sivuraiteille. Taiteilijamiehen kyydissa paasin Sarchin pikkukaupunkiin, joka on Costa Rican kasityokeskus. Tunnettu erityisesti koristeellisista karryista, joita kaytetaan kahvin kuljettamiseen viljelyksilta. Kaveri esitteli paikkoja, ja loytyipa sielta myos ilmaista kahvia, mika on aina bonusta. Jatkoin peukalokyydilla eteenpain ja paasinkin nopsaan seuraavaan pikkukaupunkiin, jossa hetken pyorittyani hyppasin paikallisbussin kyytiin. Palmares oli seuraava kyla, josta ei oikeastaan loytynyt mitaan, joten jatkoin edelleen paikallisbussilla San Ramoniin. Sinne paatin jaada yoksi kun oli enaa pari tuntia pimean tuloon. Pitkalle en Alajuelasta paassyt, mutta oli vaiheikas paiva joten samapa tuo!
San Ramonista yritin aamupaivalla lahtea kohti Puntarenasia, eli merenrantaa. Ensimmainen bussi mika saapui, oli jo valmiiksi taynna. En ollut ollenkaan varautunut siihen etta oli viikonloppu ja joku muukin varmaan olisi suuntaamassa kohti rannikkoa... Lahdin bussiasemalta kavelemaan kohti Pan-American highwayta liftaaminen mielessa, kun loysin Puntarenasiin matkalla olleen turistibussin pysahtyneena tien varteen. En tieda miksi ne siihen oli pysahtyneet, mutta suostuivat pienta korvausta vastaan ottamaan kyytiin. Tilaa siellakaan ei ollut, mutta istuskelin sitten keskikaytavalla Puntarenasiin saakka. Puntarenasissa oli kammottavan kuuma. Hengailin hetken meren rannalla jaateloa syoden, mutta paatin kuitenkin jatkaa viela kohti pohjoista. Jostain loytyikin sopivasti Liberiaan (sen niminen kaupunki siis) menossa ollut bussi ja hyppasin kyytiin.
Aamulla Liberiassa talsin valtatien varteen ja matkasin peukalolla 80km matkan rajalle. Rajanylitys olikin melkoinen show, ehkapa elamani sekavin. Ei siina mitaan yksittaista omituisuutta sinansa ollut, mutta kokonaisuus oli varsin kaoottinen. Sain tarvittavat leimat ja maksoin tukun keksitynoloisia veroja Nicaraguan viranomaisille, ja loysin Masayaan menossa olleen bussin. Masayassa loysin kyselemalla pysakin josta ehka menisi bussi Granadaan, ja alle 5 minuutin odottelun jalkeen sellainen tulikin. Granadassa on lukuisista luonnonkatastrofeista ja sisaisista levottomuuksista huolimatta edelleen paljon siirtomaa-ajan rakentamista jaljella. Lisaksi sijainti Nicaragua-jarven rannalla tekee mestasta varsin upean. Nicaraguan BKT vuodessa on pienempi kuin meikalaisen kuukausipalkka oli Tampereella, joten arvata saattaa etta hyvin hoidetun keskustan ulkopuolelle mennessa meno on varsin karua. Taalla pyorin nyt, ja katsotaan mita muuta Nicaraguasta loytyy kunhan huomenna taalta lahden.

---

---