Martinique kuumeessa

---

5.-11.9.2009 MARTINIQUE KUUMEESSA

Lanmou pa konnet pantalon pyésé. ”L’amour est aveugle” oli joku ranskantanut vessan seinään.
An chanel, kalrit ka sanb ti fi.
A fôs mabak karésé ich li i ichouyé’y.
Lè ou pa ni manman, ou ka tété kalrit. (= Mies ei ole mies, jos tekee jotakin???)
Zinyanm ka suiv gôl. (= ”Sellainen poika kuin isä” kuului ranskannos.)

Kreolin kielessä on vain häivähdys ranskaa. Se on ilmeisesti paljon konkreettiskuvallisempi kieli kuin ranska. ”Rakkaus on sokea” kuulostaa kreoliksi ikään kuin rakkaus ei tuntisi housuja. Jokainen voi kuvitella tykönään, mitä pyésé tarkoittaa. Onko se ”prässätyt housut” vai ”vyötetyt housut”. Ehkä että ”housut tippuu heti”.

Kolmas lause kuulostaa kreoliksi pikemmin siltä, että ”jokaisen on seurattava päämääräänsä / tai kohtaloaan.” Vahvistus sanotaan toistolla (manman). Sanat lyhenevät. Ti Village Créole on pieni kreolikylä. Oletteko kuulleet sadun Ti Mariasta, Pikku-Mariasta, jota Panama-hattuinen mies odotti kirkon edessä? Lumoutunut Ti Maria seurasi miestä, joka imi kaikki veret hänestä.

On ollut kuumetta kahdessa mielessä. Jatkuva hikoaminen ja ilmastointilaitteiden jäätävä puhallus aiheuttivat lopulta vilustumisen. Piti pysyä sängyssä pari päivää senkin takia, että vähäinenkin kuume (37 C) ja armoton auringonpaiste ovat mahdoton yhdistelmä. En kerta kaikkiaan voinut mennä ulos.

Oli mukavaa pysyä kaksi päivää sängyssä Maryse Condén romaaneja lukien. Hyvällä omallatunnolla. Paitsi että Martiniquella minun olisi pitänyt lukea Aimé Césairea, Patrick Chamoiseauta ja Edouard Glissantia. Valitettavasti ranskan taitoni eivät riitä, eikä kirjakaupoista löydy englanninkielisiä käännöksiä.

Mutta tein minä sitten taas turistinkin töitä. Paras oli vuoristoinen sademetsäreitti Le Morne-Rougen kaupunkiin Mont Peléen rinteille. Siellä korkeuksissa ilma oli ihanan viileä ja kuiva. Ikään kuin minun olisi ollut jopa hieman vilu 29 asteen lämmössä, kun lämpötila Fort-de-Francesta lähdettäessä oli peräti 34 C.

Le Morne-Rouge oli upea paikka. Pohjoiseen katsottaessa edessä on pelottavan komea tulivuori Mont Pelée, ja etelään katsoessa Pitons du Carbet tulivuoret hallitsevat maisemaa. (Ne näkyvät myös Fort-de-Francen takana, josta en vieläkään ole saanut kunnon kuvaa.) Kun sitten katseen kääntää 45 astetta vasempaan eli länteen Karibian meri siintää kymmenen kilometrin päässä. Siitä syntyy optinen harha. Ikään kuin Le Morne-Rougen kaupunki leijailisi tulivuorineen Karibian meren yllä. Yritin vangita sen näihin valokuviin mutta en onnistunut oikein hyvin.

Lisäksi saatte kuvia, merestä ja auringonlaskusta, joihin ei voi millään kyllästyä täällä. Tuo meri on meri!

Huomenna astun jälleen laivaan ja siirryn entistäkin vuoristoisemmalle Saint Lucian saarelle, Soufrièren kaupunkiin. Valuutta muuttuu jälleen iisiksi (Eastern Caribbean Dollars).

---