Moi! Olen yllatten jo Costa Ricassa. Aloin selvittaa mahdollisuuksia lentaa Etela-Amerikan pohjoisosan yli heti saavuttuani Argentiinaan maaliskuun alussa, koska juuri silloin Ecuador ja Venezuela siirsivat joukkojaan Kolumbian vastaisille rajoille. Tilannehan helpotti tuolloin aika nopeasti, eika sotaa syttynyt. Myohemmin kuitenkin tajusin viela sen, ettei Kolumbiasta ole tieyhteytta Panamaan (tamankin olisi tietysti voinut selvittaa ennen tanne tuloa?), joten jostain oli lennettava kuitenkin mikali mieli tekisi Vali-Amerikkaan. Toki sen maiden valisen rajaviidakon lapi olisi voinut kavellakin, ei siina mitaan, mutta jatetaan ne kikkailut Indiana Jonesille. Lennot olivat aiemman selvityksen mukaan selvasti halvimpia Perusta, joten vaikka varsinkin Venezuela olisi sinansa kiinnostanutkin, paatin kuitenkin ostaa lennon Perusta tanne.
Perussa viela ollessani tulin Nazcasta Limaan yobussilla. Limahan on tuollainen kevyt 8 miljoonan asukkaan kaupunki, joten ei siella mitaan sen kummempaa ole... en siina parin paivan aikana tietysti yrittanytkaan ottaa haltuun koko kaupunkia. Vietin Inkojen pyhassa laaksossa kuviteltua pidempaan aikaa, joten siita syysta aika Limassa jai lyhyemmaksi kuin mita se olisi kiistatta vaatinut. Toisella kertaa sitten... Miraflores tuli parhaiten tutuksi. Se on kuulemma taman hetken SE kaupunginosa Limassa, siella kaikki coolit tyypit hengaa, enka ihmettele. Sijainti Tyynen valtameren rannalla on varsin upea.
Eilen saavuin tanne Costa Ricaan, keskelle valtavaa vesisadetta, vaikka sadekauden pitaisi alkaa vasta toukokuussa. Ilmasto on sekaisin. Eilen en sen ihmeempia tehnytkaan. Majoittauduin hostelliin Alajuelaan, lentokenttakaupunkiin. Tanaan kavin paakaupunki San Josessa, noin 30min bussimatkan paassa, eika siella mitaan kovin jarisyttavaa ollut. Costa Ricaan ei kai useimmiten tullakaan kaupunkiin hengaamaan, vaan painvastoin, rannalle notkumaan tai viidakkoa ihmettelemaan. Mesta tuntuu olevan puolillaan jenkkituristeja, joten eikohan meika haivy taalta piakkoin. Esim huomenna. Se mika ehdottomasti ansaitsee maininnan, on se etta kahvimeininki on taas kohdillaan! Argentiinan jalkeen meininki karahti Etela-Amerikassa totaalisesti ja kaikkialla sai juotavaksi laihaa kammottavaa Nestlen pikakahvia. Ihan oikeasti joka ikisessa kahvilassakin, toki joitain poikkeuksia varmasti on, tarjottiin tuota sontaa! Helpotus olikin suuri tanne paastya. Huh!
2 Comments -
Add Public Comment or
Send Private MessageNoin sitä joillakin matka jatkuu... Taatusti olisi ollut pitkäksi aikaa inkojen mailla ihmettelyä. Viisas ratkaisu mennä lentäen Costa Ricaan juomaan kunnon kahvia. Pohjoisemmaksi mennessä kannattaa ostaa parit marinoimattomat hornetit ja lentää Nicaracuan yli riittävän korkealla... Tenga cuidado!
Olemme porukalla juhlineet kevättä ja muisteleet nuoruutta. Olemme laulaneet kevätlauluja ja lukeneet runoja. Terttu muistuttaa syömisen ihanuudesta ja tärkeydestä. Jouko muistuttaa chileläisestä runoilijasta Pablo Nerudasta ( hän on kirjoittanut Machu Picchusta). Me kaikki tunnemme taas kevään yhtä väkevänä kuin ennenkin. Rakkaita terveisiä. Liisa, Tapio, Terttu, Jouko, Tatsi ja Letsu.
Add CommentAll Comments