BARBADOS 20.-21.9.2009

---

BARBADOS 20.-21.9.2009

Voisiko ero kahden saaren välillä olla suurempi kuin mystisen, tunteellisen, aistillisen, hulvattomasti eri kulttuureja sekoittavan mutta köyhän St. Lucian ja erittäin englantilais-keskiluokkaisen Barbadoksen!

Kuten kuvista näette; täällä on aika minimalistisen litteää ja laakeaa; tyystin eri tavalla kaunista kuin St. Luciassa. Geologisesti Barbados ei kuulu lainkaan Karibianmeren saariin, vaan se on pelkkä korallisaari. Poissa ovat tulivuoret ja sademetsät - englantilaiset uudisasukkaat hakkasivat metsät parissa vuodessa 1630-luvulla viljelystensä tieltä pois.

Barbados on Karibian saarista englantilaisin, koska se ei koskaan tullut Kolumbuksen löytämäksi eikä ranskalaisten valloittamaksi. Se oli yhtäjaksoisesti englantilaisten hallitsema aina vuoteen 1966 asti, jolloin saari itsenäistyi. Ennen englantilaisen tuloa 1630-luvulla, asumaton Barbados tarjosi merirosvoille oivallisen aarteiden kätköpaikan.

Barbados on myös vierailemistani saarista tiuhimmin asuttu. Itse asiassa rannikkokaistale pääkaupunki Bridgetownista etelään on kokonaan asutuskeskuksia täynnä. Palmuja lukuun ottamatta maisema voisi olla mistä tahansa Länsi-Euroopan maasta. Nyt en ole enää maalla todellakaan.

Barbados on myös Karibian saarista valkoisin sanan pahassa merkityksessä. Valkoisten ja mustien välistä kuilua on ollut kyllä pitkin matkaa, vaikka se kätkeytyy (ellei peräti kätketä) turistilta. Eilen kun kävin kaupassa enkä heti tajunnut kadunmiehen tervehtivän minua, hän reagoi siihen huutamalla minulle ”Don’t you say hello to a nigger.” Vastaanotto oli todellakin toisenlainen kuin muilla saarilla, joissa on hellyttävä tapa puhutella kaikkia vastaantulijoita darling, love, dear, chérie.

Lisäksi Barbados on kaikkein saksalaisin, hekin aktiivisia turisteja Romantiikan ajoista saakka. Heitä ei kumma kyllä ole näkynyt muilla saarilla mutta eilen jouduin saksalaisten eläkeläisten rantabileisiin, jossa mustat miehet tanssittivat eläkeläisrouvia. Tunsin olevani hieman väärässä paikassa, vaikka sinänsä ihailen muiden ihmisten - myös saksalaisten - rohkeutta ottaa elämästä ilo irti katkeraan loppuun saakka.

Saksalaistunnelmaa terästää ehkä se että Guesthouse Doverin emäntä on saksalainen, ja viereisessä huoneessa asuu saksalainen poliisi - lihaskimppu suoraan saksalaisesta poliisisarjasta. Hänellä on samanlainen ryhti ja niska kuin Josef von Sternbergillä ja hän kuljeskelee ympäriinsä tiukoissa uimahousuissaan. Molemmat murtavat englantia juuri sillä tavalla kuin englantilaisissa ja amerikkalaisissa sarjoissa saksalaiset laitetaan kieltä puhumaan.

Kun stereotypiaan törmää todellisuudessa, komedia alkaa. Eilen täällä nimittäin käytiin toista maailmansotaa. Kolmannessa huoneessa asustaa englantilainen lady tyttärineen, jonka nilkkoihin ja sääriin oli ilmestynyt edellisenä yönä 90 moskiiton puremaa. Ihmeellistä asiassa oli, ettei viereisessä sängyssä nukkuneella ladyllä ollut pureman puremaa. Minä sitten menin sanomaan, kun tytär itki ja kärsi, ettei nuo taida olla moskiiton puremia vaan bed bugsien (sänkypunkkien, luteitten?). Kerroin, että minulla oli ollut Kuubassa sama ongelma. Neljännen huoneen itävaltalainen lääkäri oli samaa mieltä. Moskiitot eivät pure tuolla tavalla, että syntyisi puremien jonoja.

Lady soitti oitis emännällemme, joka kiisti jyrkästi, että hänen vierastalonsa sängyissä voisi mitään sellaista olla. Sängyt ovat steep clean, jonka saksalaista ääntämystä lady matki vihoissaan illan mittaan useita kertoja saksalaisen poliisin ja itävaltalaisen lääkärin aikana.

Emäntä pyyhältää paikalle, väittää että kyse on sun flieseistä (aurinkokärpäsistä?), ajaa vieraansa ulos ja kaasuttaa talon täyteen hyönteismyrkkyä, jonka vaikutusaika oli 10 tuntia.

Vähän kaduin, että menin puuttumaan asiaan. Emäntä on pyytänyt minua soittamaan itselleen. En ole vielä uskaltanut vastata. Tiedä minkälainen rangaistus minua oikein odottaa.

Mutta aamulla guyanalainen siivooja, nähtyään tyttären puremat, tiesi heti mitä pitää tehdä. Tyynesti hän vei tyttären patjan ulos auringonpaisteeseen.

Tapahtumapaikan kuva viimeisenä.

xxx

Unohdin edellisessä blogissa kertoa, että englanninkieliset lausuvat Soufrièren nimen Sufiee. Eilenkin ladynumerokaksi korjasi kaksi kertaa ääntämystäni. Käsittääkseni sanassa on r ja se on ranskaa. Paikallisetkin lausuivat sentään Sufree. Eikö sitä äännetä ranskaksi Sufriär?

Babadoslaiset ovat puolestaan englanniksi Barbadians eli eivät ihan barbaareja sentään. Slangiksi Bajans.

---