Toba-järveltä suuntasimme taas kaverimme Chandran kotikylään Siantarin lähelle. Siellä oli tiedossa perinteinen paikallinen juhla, joka oli järjestetty muutamien vainajien muistoksi ja kunnioitukseksi. Juhla oli suomalaisittain ja eurooppalaisittain aika erikoinen, kuten kohta saatte tietää. Ja sanottakoon tässäkin kohtaa, että erityisen herkkien sielujen ei ehkä kannata jatkaa tekstin lukemista tai kuvien katselua tämän pidemmälle... Juhlia ei järjestetty siinä kylässä, jossa Chandran äiti asui ja jonne ensin menimme, vaan eräässä toisessa, jonne oli noin puolen tunnin matka tuosta meille jo tutusta pikku kylästä. Taitoimme matkan myöhään illalla kahdella mopolla, ja meitä oli kuusi: minun ja Lauran lisäksi Chandra ja Chandran äiti, pikkuveli ja serkku. Tulipa testattua sitten myös vähän tiiviimpään tyyliin mopolla matkustaminen - aito pa... read more

Edellisen päivityksen lopussa mainituista Sumatran-kohteista oikeastaan vain ensimmäinen, Toba-järvi, toteutui. Retki oli kuitenkin erinomaisen hauska ja mielenkiintoinen, näköjään ihan siinä määrin, ettei sieltä malttanut päivitystäkään kirjoittaa :) Niinpä tämä tulee vasta nyt täältä Suomesta. Saavuimme Pohjois-Sumatralle saaren suurimpaan kaupunkiin, Medaniin, iltapäivällä. Muutamien säätöjen jälkeen valitsimme lentokentältä taksin paikalliselle pikkubussiasemalle ja sullouduimme kyytiin. Matkalla erikoinen ja hauska juttu oli, kun liikennevaloissa ikkunan viereen ei ilmestynytkään kaikenlaisia lehtien ja raksujen myyjiä vaan paikallisia nuoria wannabe-rokkareita kitaroineen, rumpuineen ja pystytukkineen, jotka esittivät parhaansa taskurahojen toivossa. Hupaisa näky :) Pikkubussiasemalla saimme tuntumaa siihen, millaista (meidän käsitysten ... read more

Lensimme Sulawesiin ajatuksena matkustaa Etela-Sulawesin Makassarista maitse Tana Torajan kautta Togeanin saarille. Lentokoneessa vasta sitten (jarkevasti) perehdyimme opaskirjaan paremmin, ja selvisi, etta saarille olisi kolmen paivan bussimatka ja lisaksi muutaman tunnin venematka. Koska olimme kaikki enemman tai vahemman flunssassa (ja olemme valitettavasti edelleen), paatimme muuttaa suunnitelmia hieman vahemman rasittavan matkustamisen suuntaan ja ostimme kentalta liput parin tunnin paasta lahtevaan koneeseen Manadoon, Pohjois-Sulawesiin. Sielta piti olla lyhempi matka eraalle toiselle paratiisisaarelle, Pulau Bunakenille - ja olikin. Yksi yo piti kuitenkin viettaa Manadon kaupungissa, koska julkinen vene oli silta paivalta jo mennyt. Tulipahan sitten nahtya sekin kaupunki ja koettua taas, milta tuntuu olla paikassa, jossa valkoisia ihmisia nakee harvemmin - voi sita katseiden ja hu... read more

Paluu tanne viime talvelta tuttuun paikkaan on sujunut jouhevasti. Jo toisena perillaolopaivana tuntui melkein silta, ettei olisi poissa ollutkaan, aivan kuin olisi edellisviikolla lahtenyt. Taalla on (lahes) kaikki samanlaista kuin ennenkin - ei mitaan sen enempaa, mutta ei myoskaan vahempaa. Lentokentalla meita oli vastassa ihana ja auttavainen paikallinen pikkuveljemme Chandra, joka oli myos varannut meidan lempihotellista meille huoneen valmiiksi. Pari paivaa ehdittiin olla taalla Lauran kanssa kaksin, kunnes kurvattiin taas lentokentalle ja haettiin iloiseen joukkoomme kolme jasenta lisaa: Martti, Hessu ja Reetta, jotka saapuivat Intiasta. Nyt on viides kokonainen reissupaiva lopuillaan. Paivat on kuluneet (taas) paaasiassa rannalla hengaillen, mutta on mukaan mahtunut myos esimerkiksi vahan shoppailua, jalkahierontaa ja keilausta. Takalainen urheiluelamakin on jo aloitettu:... read more

Kauan odotetun ja kauan kestäneen reissumme viimeisetkin viikot, päivät ja hetket ovat nyt takana. Fyysisesti olemme olleet kotimaan kamaralla jo melkein kaksi viikkoa, mutta henkinen paluu on vielä aika lailla kesken, enkä osaa edes ennustaa, milloin se on kokonaan ohitse. Ehkä joskus. Viiden kuukauden pituinen matkamme oli niin pitkä ja vaikuttava, että omaan suomalaiseen elämään palaaminen vie aikaa. Viimeiset viikot vietimme siis Balilla ja sen lähellä olevilla muilla saarilla. Aika kului, kuten sitä ennenkin, pääasiassa paikallisten ystäviemme kanssa rennosti oleillen, jutellen, pelaillen, illallistaen... Olen ehkä joitain paikkoja jo mainostanut paratiisimaisiksi, mutta Gilin saaria ei oikein muutenkaan voi kuvailla. Kolmella vieretysten olevalla pikku pikku saarella ei ole moottorikulkuneuvoja ollenkaan, vaan siellä liikutaan omin jaloin taikka hevoskär... read more