Joululauluja Panglaolla

---

---

Lahdettiin tiistaina toiden jalkeen reiluksi viikoksi lomailemaan Filippiineille. Mennentullen pysahdytaan paivaksi Hong Kongiin ja tarkoitus on olla tehokkaita shoppailijoita. S sai ostettua silmalasit ja paluumatkalla haetaan ne kotioptikoltamme... Oli aika raskas paiva Honkkarissa, koska J ei saanut yhtaan nukuttua koneessa. Ja jotta ei olisi mennyt liian helpoksi niin heti seuraavana aamuna lahdettiin hotellilta takaisin kentalle klo 06.05. Kavi aivan uskomaton ja mahtava juttu! Olin saanut kesalla lahjaksi mielettoman Tony Leungin ison valokuvan ja olin siita silloin innoissani. Sit lahdettiin kentalle ja siina ryysiksessa loistavasti pakattu kuva jai bussipysakille. Olin aivan romuna pitkan aikaa ja nytkin harmitti aivan alyttomasti kun lennettiin honkkariin ja asia tuli mieleen. Olin yrittanyt etsia netista vastaavaa kuvaa hukatun tilalle. No, mentiin taas samalle pysakille ja huomasin yhtakkia tutun nakoisen ja kokoisen paketin tien toisella puolella sillan alla. Lahdin heti harppomaan tien yli, mutta en uskonut sen olevan juuri minun tauluni ennen kuin kaansin paketin. Se oli ollut siina 4,5kk!!!! (S kommentoi: kenellekaan muulle ei kylla vois kayda nain!) Mentiin kentalle ja jatin sen sailytykseen. Tarkastin viela sen kunnon ja naytti olevan aivan kuin uusi. Ei mitaan jarkea!! Toivottavasti en nyt unohda sita kentalle... (S kommentoi: J on myos ainoa jolle nainkin voisi kayda...)(J kommentoi S:n kommentteja : ehka!)

Ensin lennettiin Manilaan Cebu Pacificin koneella. Saatiin jonkin verran nukuttua, mutta taysin yllatyksena tuli Filippiinilaisten jouluhulluus! Kovin juhla nailla nurkilla. Koneessa oli laulukilpailu ja siella sitten henkilokunta lauloi joululauluja ja matkustajien piti arvata joululaulujen nimia. En oikein nae tata sinivalkoisilla siivilla tapahtuvaksi.

Manilassa 4h vaihto ja lykattiin sielta Cebuun(samat laulukisat taas), jossa venattiin taas reilu pari tuntia, jotta paastaisiin lautalla Tagbilaraniin, Boholin saarelle. Oli muuten sit ostettu kahdelle eri yhtiolle liput Honkkarista eteenpain.. Philippine Airlines yrittaa nyt laskuttaa lipuista, joiden varaus ei koskaan mennyt lapi eika mitaan vahvistusta tullut. No saa nahda miten tama taistelu etenee.

Tagbilaranin satamasta otettiin aivan ikaloppu tricycle-mopo, jossa ei ollut valoja ja kulki ylamaessa ehka 5km/h (just oikea saastokohde olla ottamatta taksia nailla kuoppateilla ilman katuvaloja). Papan (mummo oli mukana takapenkilla ja kavi vessassa huoltiksella matkan varrella) kanssa sitten ajeltin noin 50min 22km matkaa, jolloin paastiin Panglaon saaren Alona Beachille, jossa majapaikkamme ja sukelluspaikat ovat. Perilla oltiin 22 eli 16h reissattiin putkeen. Kaytiin Sea Quest Dive Centerilla ja tormattiin vahingossa yhteen heidan dive instructoriin, jonka kanssa sovittiin seuraavan paivan sukellukset. Majoitus otettiin duunikaverin suosittelemasta paikasta.

Nukuttiin melkein 12h ja sitten lounaan jalkeen mentiin sukeltamaan itavaltalaisen Andrean johdolla. S viimeisteli OWD kurssiaan, joka jai kesalla flunssan takia kesken. Oli tosi innostunut olo paasta taas veteen ja sukeltamaan. Tuntui jotenkin luonnolliselta vaikka ei siina touhussa mitaan tolkkua ole, koska tasapaino veden alla on mita sattuu! Tapaaminen opettajan kanssa oli sovittu vasta iltapaivaksi ja lounaalla, sukelluksen lahetessa S eli mina en meinannut saada mitaan alas, kun vatsaan sattui niin kovaa. Voin kertoa etta sita kana adoboa jauhettiin ja jauhettiin... Ja kun paastiin veteen niin taas piti miettia melko pitkaan, etta miten ihmeessa sen regulaattorin VOI ottaa pois suusta ja selvita hengissa! No, regutehtavat tuli lopulta suoritettua ja tehtiin peraan sukellus. Opettaja painotti ettei han voi sertifioida mua ennen kuin han on varma etta tunnen oloni vedessa joka tilanteessa mukavaksi... Seuraavana yona jannitin sit sita, etta paasenko ma kurssia lapi ollenkaan ja mita kaikkia harkoituksia oikein joudun tekemaan ja sain nukuttua vain kolmisen tuntia. Aamupalalla ei meinannut menna alas edes yhta paahtista... Ja pissat tuli housuun viimeistaan siina vaiheessa, kun ope kertoi etta me harjoitellaan sit parihengitysta eli just sita mita olin pelannyt. Bunakenilla ei jouduttu tekemaan sita, koska on kuulemma niin vaikea toteuttaa tositilanteessa... J meni dive masterin kanssa ja mina jain opettajan kanssa kahdestaan tahkoamaan naita harjoituksia. Olin tosi yllattynyt, kun kaikki menikin tosi hyvin (mita nyt bcd-liivin riisuminen ja pukeminen tuotti vahan ongelmia) ja sain owd-sertifikaatin eli makin olen nyt sukeltaja, enka enaa mikaan uima-allasharrastaja 😊 Tultiin rantaan ja tein viela teoriakokeen uudelleen, koska mulla ei ollut todistusta etta oon jo tehnyt sen kesalla. Kun homma oli pulkassa, syotiin lounas ja lahdettiin toiselle sukellukselle, joka siis oli mun ihka ensimmainen fun dive. Nahtiin tosi upeita koralleja, mut nakyvyys ei ole taalla nyt ihan paras. Meilla oli paikallinen dive master, joka osasi houkutella kaikkia piileskelijoita koloistaan. Saa nahda, meneeko aamupala huomenna alas, kun on tarkoitus jatkaa sukeltamista...

Alona Beach on ihan sukellusmesta, vieri vieressa sukelluskeskuksia, majoitusta ja ravintoloita, mutta jotenkin taa ei oo ahdistava turrerysa. Johtuu ehka siitakin, etta nyt ei oo kovin sesonki. Ihmiset on tosi ystavallisia ja rentoja. Etukateen tiedettiin, etta naa juhlivat joulua kunnolla, mutta taa jouluhulluus tuli kylla yllatyksena. Joka paikassa on jouluvaloja, kuusia ja tonttuhattuja, kaikki laulavat joululauluja, esim. lapset yrittivat tulla eilen koko ajan laulamaan meille rahan toivossa illallisravintolassa rannalla. Joulua on juhlittu syyskuusta asti ja tahti vaan kiihtyy, suurin juhla on 24.12. jolloin on ilotulitus.

Kieli on hassua, kun joukosta erottaa espanjankielisia sanoja. Rahayksikko on peso ja menut melko suoraan Madridista. Rakennusten tyyli ja varimaailma puolestaan viittaa Kuubaan.

---